Hilda Hotti (1879 – 1958) oli juvalaisista unissasaarnaajista arvostetuin, arvatenkin sekä hyvien saarnojen että ajoittaisten kävelysaarnojen vuoksi, joiden kautta hän henkilökohtaisesti lähestyi kuulijoitaan. Unissasaarnaajan tilaisuus muistutti usein jumalanpalvelusta. Voimakkaimmillaan Etelä-Juvalle painottunut herätysliike oli vuosina 1918-1921, mutta Hotti jatkoi saarnojen pitämistä kuolemaansa asti vuoteen 1958.
Hilduriksi nimetty rakennus Juvantien ja valtatie 14 kulmauksessa on Juvan kirkonkylän viimeisiä puutaloja. Talo valmistui vuonna 1909 Tohtorilaksi eli kunnanlääkärin virka-asunnoksi. Sittemmin talossa on ollut muun muassa hammaslääkärin vastaanotto, kunnan nuorisotoimisto, käsityökeskus Taito Shop, Leader-toimiston työpiste ja Juvan käsityöläisten toimipaikka. Talosta käytetty nimitys Hilduri vakiintui käyttöön 1980-luvun alussa. Hildur Nuutinen oli kunnassa pitkään toimineen kunnanlääkäri Joel Nuutisen puoliso.
Juvan seurakunnan pitkäaikainen kanttori Jari Piikki edisti seurakunnan musiikkielämää hyvin laaja-alaisesti. Hän johti kuoroja, sävelsi ja konsertoi uruilla niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Juvan kirkon torni sai toimia myös tähtitornina Tähtitieteellinen yhdistys Ursan aktiiviselle jäsenelle. Piikki tunnettiin myös taitavana valokuvaajana ja Juvan kamerakerhon aktiivina.
JET-ryhmä perustettiin syksyllä 1999. Ryhmään kuului neljä eri-ikäistä naista, joiden tarkoituksena on tehdä teatteria Raamatun pohjalta. He halusivat osoittaa, että Raamattu on yllättävän nykyaikainen kirja, eikä ihminen ole muuttunut vuosituhansien kuluessa. Ryhmä teki pienimuotoista intiimiteatteria. He halusivat tuoda teatterin ihmisten keskuuteen, paikkoihin, jotka eivät ole tyypillisiä esityspaikkoja. Ryhmä teki kaksi esitystä vuosina 2000-2001.
Juvan alueelta on kerätty monenlaisia outoja tapauksia ja kummitustarinoita. Myös kyläkirjoissa mainitaan ”peljättäviä paikkoja”, tunnetuimpana Surmakivet. Pirun kanssakin kerrotaan juvalaisten tehneen sopimuksia. Entä mikä oli tulikettu?
Juvan pitkän historian ajalta on pystytetty useita muistomerkkejä. Monet niistä liittyvät sotiin ja yhteenottoihin, kuten 1500-luvun lopun Nuijasodan muistoksi pystytetyt muistomerkit, 1700-luvun lopulla Kustaa III:n sotaan liittyvä Stedingkin muistokivi ja Kirkkopuiston muistomerkit. Myös juvalainen olympiavoittaja Kalevi Hämäläinen on saanut oman patsaansa, ja juvalaiset runonlaulajat muistokivensä.
Juvan Sarkasvuoren kalliomaalauksia on kolmessa kohdassa rantakallioissa Sarkaslammen kupeessa. Maalaamisen aikaan tuhansia vuosia sitten lampi on ollut vielä osa Saimaata. Kuvat on ajoitettu vuosien 3700 – 3000 eaa välille. Sarkasvuoren kalliomaalauksissa on erotettavissa selvimmin hirvikuvio. Juvalla on kalliomaalauksia myös Syysjärven Papinsängyllä, Enkelinpesällä ja mahdollisesti Hepo-ojalla Pihlajasaaressa.
Juvalla Koikkalanmyllyn lähellä, Ruokojärven niemessä, kohoaa joukko komeita siirtolohkareita, joita katsoessaan muinaiset ihmiset ovat ehkä nähneet joukon haltijoita, jotka vaiti tuijottavat kulkijaa. Suurin on yli kymmenmetrinen. Lohkareet on nimetty Kirkkokiviksi, ja niitä pidetään vanhana uhripaikkana, jossa metsästäjät ja kalastajat ovat suorittaneet riittejään.
Arkkitehti Carl Albert Edelfeltin suunnittelema Juvan kivikirkko vihittiin käyttöön vuonna 1863. Alussa sen ympärillä ei ollut juurikaan muita rakennuksia, sillä vanha pitäjänkeskus oli syntynyt edellisen kirkon ympärille. Sen paikasta nykyään muistuttaa Juvan vanha hautausmaa.
Juva on yksi harvoja keskiaikaisia seurakuntia, joiden perustamisajankohta on tiedossa. Seurakunnan perustamisesta, sen ehdoista ja paikalla olleista henkilöistä on merkinnät asiakirjassa, joka on säilynyt kopiona niin sanotussa Turun mustassa kirjassa. Asiakirja on päivätty 19. tammikuuta eli Pyhän Henrikin kuolinpäivän aattona vuonna 1442.
