Hilduriksi nimetty rakennus Juvantien ja valtatie 14 kulmauksessa on Juvan kirkonkylän viimeisiä puutaloja. Talo valmistui vuonna 1909 Tohtorilaksi eli kunnanlääkärin virka-asunnoksi ja se toimi tässä tehtävässä vuoteen 1970 saakka. Vuonna 1972 voimaan astunut kansanterveyslaki lakkautti kunnanlääkärin virat, eikä virkatalojakaan enää tarvittu. Tämän jälkeen talossa on ollut muun muassa hammaslääkärin vastaanotto, kunnan nuorisotoimisto, kunnanviraston toimistoja, kansalaisopiston tiloja, käsityökeskus Taito Shop, Leader-toimiston työpiste ja Juvan käsityöläisten toimipaikka. Talosta käytetty nimitys Hilduri vakiintui käyttöön 1980-luvun alussa. Hildur Nuutinen oli kunnassa pitkään toimineen kunnanlääkäri Joel Nuutisen puoliso ja pariskunta asui talossa vuosina 1918–1954. Kyläläisten suussa talo on tästä syystä tunnettu myös Nuutilana.
Kunnanlääkärin virka-asunto ja kunnanlääkärin virka juontavat juurensa vuoden 1865 asetukseen kunnallishallinnosta. Se erotti kirkollisen hallinnon ja paikallishallinnon eli kunnan ja seurakunnan toisistaan ja tässä jaossa kunnalle jäi tukku yhteiskunnallisia tehtäviä, muun muassa vaivaisten- ja terveydenhuolto. Ensimmäiset kunnanlääkärit palkattiin Viitasaarelle ja Pihtiputaalle vuonna 1882 ja jo seuraavana vuonna eli 1883 Juvalle. Juva oli siis lääkärin hankinnassa ensimmäisten kuntien joukossa. Lääkärin palkkaaminen kysyi rohkeutta, sillä alkuun valtio ei avustanut toimintaa. Ensimmäinen kunnansairaala Juvalle rakennettiin vuonna 1899 Kuhalammen rantaan ollen kolmas sairastupa Savon alueella. Tosin huono palkka ja Juvan syrjäinen asema olivat syynä siihen, että virkaan oli alkuaikoina vaikeaa saada pysyvää viranhoitajaa ja lääkärit vaihtuivat usein. Juvalta myös puuttui lääkärille kuulunut virkatalo vastaanottotiloineen. virkatalo oli työsuhde-etu ja sen puuttumisen arveltiin olevan yksi syy siihen, miksi lääkärin saamisessa paikkakunnalle oli ongelmia.
Vuonna 1908 Juvalla päätettiin, että asuinrakennus tarpeellisine ulkohuoneineen, saunoineen, kaivoineen, aittoineen ja kellareineen rakennetaan seurakunnalta lunastetulle tontille. Virkatalon piirustukset laati Otto Ferdinand Holm, Yleisten rakennusten ylihallituksen arkkitehti sekä Oulun läänin rakennuskonttorin esimies. Rakennus edusti tyyliltään jugendia ja siinä oli nähtävissä ajalle tyypillisiä piirteitä vapaasti sommitellussa julkisivussa, erkkerissä, pieniruutuisissa ikkunoissa, muotoillussa katossa ja viistetyissä päädyissä. Rakennuksessa oli vastaanottotilat eli odotushuone ja vastaanottohuone ja asunto kunnanlääkäriä varten. Asuintiloihin kuului ruokasali, sali, lastenkamari, sänkykamari, eteinen, pääsisäänkäynti porstuoineen, kuisti, palvelustyttöjen huone ja kyökki omalla sisäänkäynnillä. Lisäksi vintillä oli eristämätön kamari. Erkkeri oli salissa ja siellä oli myös ovi kuistille, josta laskeutuivat portaat puutarhaan. Kuistin alapuolella oli kellari. Rakennuksen lopputarkastus tehtiin marraskuun lopussa 1909 ja siitä eteenpäin se palveli lääkärin asuintalona 1970-luvun alkuun saakka.
Tiettävästi ensimmäinen virkatalossa asunut kunnanlääkäri oli Laimi Leidenius (1877–1938) ja hän työskenteli Juvalla 1909–1910. Juvalta lähdön jälkeen Leidenius työskenteli Helsingin yleisen sairaalan synnytysosastolla ja väitteli tohtoriksi vuonna 1913. Hänestä tuli synnytysten ja naistentautien erikoislääkäri ja hänet nimettiin vuonna 1925 Helsingin yliopiston synnytys- ja naistentautiopin dosentiksi. Vuonna 1930 Leidenius nimettiin professoriksi ja hänestä tuli Helsingin yliopiston ja samalla myös Pohjoismaiden ensimmäinen naispuolinen lääketieteen professori. Hildurin tontilla olevat suuret kuuset ovat Leideniuksen istuttamia.
Joel Henrik Nuutinen (1885–1964), kyläläisten suussa ”Ukko Nuutinen” oli Juvan kunnanlääkäreistä pitkäaikaisin ja hän asui vaimonsa, ahvenanmaalaisen Hildur Nuutisen, omaa sukuaan Ungerth, kanssa lääkärintalossa pisimpään. Hildur Nuutinen tunnettiin järjestöihmisenä ja yhteiskunnallisesti aktiivisena. Hän oli synnynnäinen talousihminen, jolle kodinhoito ja taloudenpito olivat kaikki kaikessa. Hildur oli aina työn touhussa, kova työihminen, aina ensimmäisenä ylhäällä ja viimeisenä nukkumassa. Hän oli sekä taitava käsitöiden tekijä, että puutarhanhoitaja. Hänen käsissään tyhjä tontti muuttui kukoistavaksi puutarhaksi marjapensaineen ja omenapuineen. Siellä kasvoi myös koristepensaita, kuten sambokusta eli seljaa, koiranheisipuita ja sireenejä. Puutarhassa oli hiekkakäytävien erottamat ja kukkapenkkien reunustamat ruohokentät puutarhapöytineen ja tuoleineen. Puutarhassa oli myös kasvimaa, leikkimökki ja tenniskenttä. Nuutisen aikaan talossa elettiin miltei omavaraisesti lehmineen ja sikoineen. 1960-luvulla, Nuutisten ajan jälkeen pihapiiri alkoi muuttua. Piharakennukset olivat edelleen olemassa, mutta juuri valmistunut Savonlinnan pikatie pienensi tontin kokoa. Piharakennukset on sittemmin purettu viereiselle tontille rakennetun kerrostalon tieltä.
Kunnanlääkärin työ oli erittäin raskasta, vaativaa ja yksinäistä puurtamista päivystyksineen ympäri vuorokauden. Lääkäri oli käytännössä yksityisyrittäjä, joka vastasi sekä kunnan sairaalasta että kotikäynneistä. Hänellä tuli olla valmiutta kirurgisten potilaiden käsittelyyn, päivystys oli jatkuvaa, eivätkä vapaapäivätkään välttämättä olleet vapaapäiviä, sillä silloin tehtiin tarkastukset kunnalliskodissa ja kouluissa, rokotukset ja neuvolakäynnit. Savossa kunnanlääkäripiirien laajuus, terveyssisarten puute ja huonot kulkuyhteydet haittasivat hoitotyötä, eikä kunnanlääkärien aika riittänyt terveydenhuoltotyöhön. Tätä yritettiin korjata vuonna 1972 voimaan tulleella kansanterveyslailla. Sen tarkoitus oli taata kansalaisille tasavertaiset terveyspalvelut asuinpaikasta riippumatta. Kansanterveyslaki ja terveyskeskusjärjestelmä lakkauttivat 90 vuotta toimineen kunnanlääkärijärjestelmän ja vanhat kunnanlääkärin virat muutettiin terveyskeskusten viroiksi ja kunnanlääkärien virkatalot jäivät tarpeettomiksi.
Hilduri oli lääkärin asuintalona 1970-luvun alkuun saakka, mutta sen käyttö vastaanottotiloina oli loppunut jo aiemmin. Juvalle oli rakennettu 1950-luvulla uusi kunnansairaala ja samassa yhteydessä lääkäreille uudisrakennus, johon keskitettiin kunnanlääkäreiden vastaanotot. Tämä rakennus valmistui vuonna 1965 ja sen myötä päättyi Hildurin tehtävä lääkärin vastaanottotiloina. Entisiin vastaanottotiloihin siirtyi ensimmäisten joukossa nuorisotoimisto ja myöhemmin myös matkailulautakunta ja kansalaisopiston toimisto. Vintin huonetta käytti ateljeetilana taiteilija Taisto Karvinen, yhteiskoulun kuvaamataidon opettaja. Vuodesta 1974 lähtien Hildurissa oli kunnanviraston toimistoja uuden kunnanviraston rakentamisen ajan ja sen jälkeen tiloissa jatkoi toimintaansa kansalaisopisto. Luonnollisesti rakennusta oli remontoitu uusia käyttötarkoituksia vastaavaksi. Vuonna 1995 tehtiin laajamittainen kunnostustyö, jossa rakennus palautettiin sisäosiltaan vuosisadan alun asuun. Tämän jälkeen rakennuksessa on toiminut Leader ry:n toimisto.
Hildurin historia on osa kunnallishallinnon historiaa ja osa lääkärilaitoksen kehittymistä, mutta sillä on ollut myös paikallisesti oma tärkeä merkityksensä pienine historian sivujuonteineen. Hilduriin liittyi taika tyttöjen talona. Siinä asuneille lääkäriperheille ei syntynyt talossa asuessa lainkaan poikia, pelkästään tyttöjä. Historiasta nousee esiin myös edelläkävijöitä, esimerkiksi moniaat talossa asuneet nimekkäät lääkärit, jotka ovat niittäneet mainetta omalla alallaan. Myös kansalaisopistojen rintamalla Juvan Hildurissa toiminut opisto oli ensimmäisten joukossa, samoin kuin Leader- toimisto ensimmäisiä Leader hankkeita laitettaessa alulle. Pioneerityötä on tehty Hildurissa siis monella rintamalla. Eikä sovi unohtaa talon nimekkäintä henkilöä, tohtorinna Hildur Nuutista, jonka taitavissa käsissä syntyivät kodintekstiilit, karu tontti muuttui kukkivaksi puutarhaksi ja itse kasvatetuista raaka-aineista valmistuivat monet herkut keittiön lieden ääressä.
Tänä päivänä Hildurin rakennus tuo juvalaiseen katukuvaan kerroksellisuutta, muutoin hivenen yksitoikkoisen taajama-asutuksen keskelle. Rakennusaikanaan se oli varmasti kuin raikas tuulahdus uusia arkkitehtuurin virtauksia, joita sen suunnitellut arkkitehti oli käynyt aistimassa Englannissa ja Skotlannissa. Tänä päivänä Hilduri on muistutus menneisyydestä, puurakenteista kirkonkylästä, josta ei juuri muita rakennuksia ole säilynyt.
Teksti: Kirsi Vertainen
Lähteet
Vertainen, Kirsi 2010. Hildurin 101 vuotta. Hildurin historian kokoamishanke. Leader ry.