-->

Juvalaisten sukujen juurilla

Tulosta

Aiemmin sukujen synty- ja alkuhistorian tutkimus perustui vahvasti oletuksiin. Toisaalta myös kirkonkirjoja edeltävän ajan eli 1500-1600-luku on lähdeaineiston osalta puutteellista ja aukollista. Sukujen varhaisemman taustan määrittelyssä käytettiin nimistöä. Koska asiakirja-aineisto alkaa vasta 1540-luvulta, oli sitä varhaisemmin historian määrittely käytännössä arvauksen tasolla. Sukujen varhaista taustaa arvioitiin sen perusteella, missä samaa nimistöä muualla esiintyi. Tieteellisenä tällaista menetelmää ei voi pitää, sillä nimistö ja DNA eivät välttämättä kytkeydy toisiinsa.

Isälinjainen DNA-tutkimus antaa mahdollisuuden päästä käsiksi sukujen syntyhistoriaan. Laajojen sukujen projektien avulla voidaan osoittaa, mitkä ovat vanhoja ehkäpä muinaissuomalaisia ja esikristillisiä kantasukuja ja mitkä ovat saaneet nimensä myöhemmin. Merkittävä osa tuoreemmista suvuista näyttää itse asiassa olevan vanhoista kantasuvuista nimenvaihdoksen kautta syntyneitä alahaaroja. Tässä mielessä sukukäsitys seuraa patrilineaarista ketjua isästä poikaan, jota myöten sukunimikin useimmiten siirtyi. Muunlainen tutkimus ei ajanjaksolta ole mahdollista, mutta isältä pojalle lahjomattomana siirtyvä Y-DNA mahdollistaa tämän suoran isä-poikalinjan selvittämisen.

Poikkitieteellinen menetelmä, jossa yhdistyvät DNA-tutkimus, suku- ja historiantutkimus, arkeologia ja nimistötiede, muuttavat sukututkimuksen vakavasti otettavaksi tieteeksi. Se muuttaa käsityksiä sukujen synty- ja alkuhistorioista sekä sukuhaarojen keskinäisistä yhdistymiskohdista, mutta se tuo uuden näkökulman ja työkalun myös asutushistorian tutkimukseen.

Juva on vanhana suurpitäjänä jaettavissa sukujen perusteella eri alueisiin. Sukujen vanhat nautinnot eivät noudattaneet myöhempiä seurakunta- ja pitäjärajojen, joten harva laaja ja vanha suku on yksinomaan juvalainen. Juvan itäreunan suvuilla, joihin voidaan kantasuvuista laskea esimerkiksi Härkönen, on selvät yhteydet Rantasalmen suuntaan, kun taas itäreunan Leinosten tausta kytkeytyy Savon läntisiin osiin ja varhaiselta taustaltaan Päijät-Hämeeseen. Kuosmanen, kolmas Juvan suurista suvuista, on taustaltaan ainoa karjalainen ja Kuosmaset olivat asiakirjojen alkaessa 1540-luvulla laajimmalle alueelle Juvan kylillä levinnyt suku.

Sukunimien syntytapoja on lukuisia ja näistä vanhimpana pidetään esikristillistä kaksiosaista nimistöä, jossa etuadjektiivi kuvasi useimmiten myönteistä ominaisuutta. Tällaiset nimet, kuten Ihalempinen ja Ikäheimonen, olivat uuden ajan alussa jo väistyvää ainesta, mutta ne heijastelevat aikaa sukujen syntyajoilta vuosisatojen takaa.

DNA-projektit ovat osoittaneet, että näistä muinaissuvuista oli jo keskiajalla versonut nimenvaihdosten kautta uusia sukuja ja verotusluetteloista on tutkittavissa, että nimien vaihtumiset jatkuivat pitkin 1500-1600-lukua.

Juvalaisista suursuvuista Leinonen voidaan niin ikään laskea muinaissuomalaiseen nimistöön (leino =suru, onneton). DNA-tutkimukset viittaavat vahvasti siihen, että Leinosten kaukaisimpien sukuhaarojen yhteydet osuisivat juuri 1200-luvulle, jolta ajalta vanhimmat periytyvät sukunimet oletetaan olevan.

Kuosmasen kantamuoto Kuosma eli Kuisma on karjalainen nimi, joka osuu yhteen suvun DNA-tulosten kanssa. Lähimmät ei-Kuosmanen nimiset sukulaiset löytyvät selvästi karjalaisista suvuista. Tässä mielessä Kuosmanen poikkeaa muista juvalaissuvuista, joista isälinjaista DNA-dataa on käytettävissä. Muut suvut näyttävät edustavan vanhaa keskirautakautista savolaista asutuskerrostumaa, jolla ei näytä olevan läheisiä yhteyksiä karjalaisiin tai hämäläisinkään.

Mielenkiintoisena anekdoottina mainittakoon, että Juvan Kuosmalan kylän taloon tuli 1630-luvulla ratsumieheksi Måns Olsson, jonka suvulle talo Kuosmasilta jäi. Sukupolvien kuluessa nimi vakiintui talon mukaan Kuosmaseksi, mutta vasta vuonna 2023 Y-DNA tämän sukulinjan jälkeläisestä vahvisti, että suku talossa oli vaihtunut.

Suurista Juvan suvuista Härkönen edustaa niin ikään vanhaa nimityyppiä eli eläinaiheista nimistöä. Yleisin sukunimi Juvalla nykyään on Hämäläinen, joka on nimensäkin perusteella heimonimi. Nämä nimet kuvaavat vain seudulle tulleen tulosuuntaa ja nimenkantajiin sisältyy useita toisistaan erillisiä sukuja. Muidenkaan sukunimien osalta ei silti ole itsestäänselvyys, että samaa nimeä kantavat linjat ovat toisilleen sukua. Mahdolliset yhteydet voidaan selvittää vain isälinjaisella DNA:lla sukuhaarojen mieslinjaisten nykypäivän miesten tuloksia vertaamalla.

Juvalle ominaista oli laaja nimikirjo, sillä vuoden 1561 verollepanomaakirjasta on havaittavissa peräti 95 sukunimeä nykyisen Juvan alueelta. Moni piensuku lienee hyvinkin syntynyt vanhemmasta kantasuvusta. Leimallisesti juvalaisissa sukunimissä on kuitenkin merkittävä määrä sukuja, jotka ilmestyvät asiakirjoihin vasta 1500-luvun lopulla tai 1600-luvulla. Tällaisia ovat esimerkiksi Haikarainen, Muttilainen ja Roikonen.

Käynnistymässä on kirjoittajan vetämänä Juvan sukujen alkuperää ja yhteyksiä selvittävä DNA-projekti, jossa yhdistyvät geneettinen tieto, perinteinen sukututkimus ja nimistötutkimus. Tarkoituksena on toteuttaa pilottihanke paikkakunnalta ja saada tätä kautta edistettyä laajemmin isälinjaista DNA-tutkimusta niin Savossa kuin koko Suomessakin.

Ari Kolehmainen, Juva
Suku- ja historiapalvelu Menneen jäljet

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *