Juvan puku on suhteellisen tuntematon kansallispuku, vaikka se aikanaan valmistettiin ja vastaanotettiin innolla. Puku on valmistettu ennen Kansallispukuneuvostoa, joka perustettiin vuonna 1979. Tästä johtuen pukua ei ole Jyväskylässä Suomen käsityön museon yhteydessä toimivalla Suomen Kansallispukukeskuksella, eikä siitä löydy yleisesti saatavilla olevaa tietoa. Puvun ensiesittely tapahtui vuonna 1978 Juvan Kotiseutujuhlassa ja laajemmin Kotiteollisuuslehden numerossa 6/1980.
Näin ollen Kansallispukukeskukselle kerättiin tietoa puvun synnystä. Kartoituksessa myös valokuvattiin allekirjoittaneen omistama Juvan puku. Itse pukuhankkeen toiminnasta järjestettiin ryhmähaastattelu, johon pyydettiin pukuhankkeessa toimineita henkilöitä. Hillevi Valkonen on toiminut hankkeen puheenjohtajana, ja Juvan kunnan silloinen sihteeri Esko Vuokko puolestaan kunnan edustajana. Käsityötaitaja Kaija Huhtinen on opiskellut puvun valmistamisen salat, ja myöhemmin myös opettanut puvun valmistamista kansallispukukursseilla.
Ajatus Juvan puvusta syntyi, kun Juvalle hankittiin käsityöneuvonta-asema, joka myöhemmin asettui entisen kunnanlääkärin taloon Hilduriin. Yhteistyökumppaneiksi pyydettiin Juvan kotiseutu- ja museoyhdistys sekä kulttuurilautakunta, ja toimikunta perustettiin vuonna 1976. Vuokko kertoo, että lähtökohtaisesti hanketta olivat ajamassa asiasta kiinnostuneet ja motivoituneet ihmiset.
Puku on tehty Museoviraston alaisuudessa. Hankkeessa oli mukana Museoviraston asiantuntija tohtori Hilkka Vilppula, joka suunnitteli naisten puvun hamekankaan Wetterhoffilta kerättyjen kangastilkkujen pohjalta. Hameen mallitilkku on Pohjois-Juvalta Vuorenmaalta; sen kutoi Olga Tanninen vuonna 1901. Liivi puolestaan sai mallinsa Kangasniemen puvun liivistä. Puvun kaavat ja ohjeet valmisti ompeluohjaaja Airi Ruhanen Mikkelin Kotiteollisuusyhdistykseltä. Juvan puvun oli tarkoitus tulla käyttöön; siitä suunniteltiin edullista ja helppotekoista, jotta jokaisen halukkaan olisi mahdollista valmistaa se.
Ruhasen ohjauksessa Huhtinen valmisti Juvan puvun mallipuvun, joka on nykyisin Juvan kunnan omistuksessa. Tämän jälkeen puku hyväksytettiin, julkistettiin ja sen valmistusta opetettiin kansallispukukursseilla, joita Huhtinen mainitsee olleen Juvalla viisi. Eräs kurssilla ollut kuvaa Juvan puvun valmistusta yksinkertaisuudestaan huolimatta hitaaksi, sillä kaikki tehtiin hihansuissa olevia lankanappeja myöten käsin. Kankaat puvun hameeseen ja liiviin käytiin kutomassa Juvalla Hildurissa. Pääsääntöisesti kankaat tehtiin aina käsityöneuvonta-asemilla. Materiaalit kursseille saatiin Mikkelin läänin Kotiteollisuusyhdistykseltä, joka puolestaan hankki niitä Wetterhoffilta.
Valmiiseen naisen pukuun kuuluu pitkä pellavainen paita, jossa on pystykaulus ja lankanapit hihansuissa. Helmassa on vasemmalla sivulla halkio. Liivi on musta ja tehty Kangasniemen naisten liivin mukaan. Liivin selkäpuolella on vollit ja edessä kuusi mustaa kangasnappia. Hame tulee nilkkoihin, ja kiinnitetään vyötäisillä olevilla kahdella napilla. Vyötärölle sidottava tasku on samantyylinen. Jalkoihin laitetaan pitkät valkoiset sukat ja supikkaat tai mustat kengät. Paidan rintamukseen tulee pyöreä solki, joka on samanlainen kuin Suur-Savon / Etelä-Savon kansallispuvussa. Toinen koruvaihtoehto on Mäntyharjun mallin mukainen levyistä ja ketjuista koostuva riipus, joka sidotaan nyörillä kaulalle. Naiset pukevat päähänsä aluspaitaan sopivan, pellavakankaasta tehdyn tanun ja tytöt sitovat päänsä ympäri joko punamustan tai sinipunaisen hiusnauhan. Tanu on samaa mallia kuin Mäntyharjun puvussa.
Juvan puku kuvastaa omaa aikaansa. Uudemmat, Kansallispukuneuvoston alaisuudessa valmistetut puvut korostavat kantajansa vyötäröä esimerkiksi tiukemmilla liiveillä, ja terhakkaammilla liivin selkäpuolella olevilla volleilla. Juvan puvun liivi puolestaan on rennon kokoinen. Puvussa ei myöskään ole esiliinaa, jota pidetään naisen puhtauden merkkinä. Huhtinen epäileekin, että myöhemmin valmistettuna Juvan puku olisi ollut hyvin erilainen. Pukua kommentoitiin sen julkistamisen jälkeen myös tummaksi ja vaatimattomaksi. Huhtisen mukaan tummat sävyt puolestaan kertovat, että olemme Paavo Ruotsalaisen körttialueella, jolle tumma vaatetus on ominaista. Valkonen esimerkiksi kuvailee Ylä-Savon pukua melkein mustaksi, johon verrattuna Juvan puku onkin värikäs.
Juvan miesten kansallispuvun liivin kuosi muistuttaa hameen kuosia, mutta sininen raita puuttuu. Villakankaassa vuorottelevat leveät tummanpunaiset raidat ja kahden ohuen keltaisen raidan välissä oleva musta raita. Housut ovat mustat.
Ohjeita Juvan puvun valmistamiseen voi kysyä esimerkiksi Taito Itä-Suomesta.
Teksti: Veera Meinander 2019 ja täydentänyt Piia Häkkinen 2022
Kronikka Juvan kansallispuvun syntyvaiheista
On Juvan pitäjä jo 1400-luvulla tietty ja nykyään tästä onkin vallan suurta kopua pietty.
Omaa kansallispukua ei meille kuitenkaan ole aikaisemmin luotu vaan eri puolilta Suomea malleja niihin on tuotu.
Kotiteollisuusneuvonta-asema vaivalla saatiin oma, sen toimikunta hoksaa, pitäjän puku olis olemassa soma.
Asiaan innostuttiin heti, mutta raha-asiat naamat totiseksi veti.
Päätettiin pyytää mukaan kulttuurilautakunnan ja kotiseutu- ja museoyhdistyksen väki.
He myönteisesti asiaan suhtautui ja hankkeen mielekkääksi näki.
Näin syntyi Juvan puku –toimikunta, johon kuului Esko Vuokko, Lipsasen Seija ja Auvisen Maila, Kuokkasen Jenny, Muukkosen Ulla, Kinnusen Anja, Valkosen Hillevi ja Mullin Aila.
Ensimmäinen kokous pidettiin kotiteollisuusneuvonta-asemalla vuoden -76 heinäkuulla.
Sihteerinä toimi Kinnusen Anja ja puhetta johdettiin Valkosen Hillevin suulla.
Virallisesti hyväksytty, ei kovin kallis, sellainen kaikenkansan vaate,
tältä pohjalta hanketta lähdetään ajamaan, se oli toimikunnan periaate.
Päätettiin museovirastolta neuvoja ja apua anoa, että sitten voitaisiin pukua virallisesti Juvan kansallispuvuksi sanoa.
Puheenjohtajalla oli tiedossa matka etelää kohti, ja se reissu yhteistyöhön tri Hilkka Vilppulan kanssa johti.
Puvussa pitää perinteitä vaalia ja sen tähden täytyi vanhoja kankaita ja malleja esiin haalia.
Liivin malli, tasku ja tykkimyssy olivat Juvan pukuun sopivaa aineistoa siellä,
mutta eihän ne oikein kansallispukuun riitä vielä.
Seuraava asia, mikä pikaisesti tehtiin oli se, että laitettiin hamekankaan etsimisilmoitus paikallisiin lehtiin.
Ilmoitukset huonon tuloksen antoi, vain muutaman tilkun ihmiset meille kantoi.
Toimikunta kokoontui vuoden -77 tammikuulla ja saatiin uusia vinkkejä Kinnusen Anjalta kuulla:
Wetterhoffin arkistoissa on juvalaisia tilkkuja tuhatkunta, asian johdosta lähetystö: Anja, Seija, Maila Helsinkiin, päätti toimikunta.
Siellä keskusteltiin pukuun liittyvistä asioista tri Vilppulan myötä, selvisi myös, että tilkun saaminen Wetterhoffilta on meidän työtä.
Se olikin kova pala purtavaksi, naama siinä kävi vakavaksi.
Sieltä ei nimittäin saa lainaksi tilkkuja kukaan ja katsoessakin täytyy talon väkeä saada mukaan.
Kaarina Hänninen suoritti tiedusteluja paikan päällä toimikunnan puolesta,
onneksi oli Maija Oksanen siellä opiskelemassa, päästiin siis siitäkin huolesta.
Tällä tavoin he saivat arkistoon tutustumisluvat ja Oksasen Maijan opastuksella Kaarina Hänninen otti sopivista tilkuista diakuvat.
Tri Vilppula parhaan kuvan erilleen siirsi, mistä sitten Maija lankanäytteet otti ja akvarellin piirsi.
Seuraavana saatiin ohje kankaan loimeen, piti mallitilkkuja kuvan ja akvarellityön pohjalta saada,
no mikäs, Kinnusen Anja rupes toimeen.
Hän monta mallia aikaansai vaihtamalla lankojen värisävyä ja lukua, nämä sitten Helsinkiin laittoi ja oltiin paljon lähempänä valmista pukua.
Huhtikuussa -78 posteljooni Juvalle kirjeen kantoi ja se taas toimikunnalle töitä antoi.
Tässä kokouksessa Marja-Leena Pirttilä sihteeriksi vaihtui, myös viimeinenkin epäluulo puvun aikaansaamiseksi haihtui
Puvusta oli luonnos kirjeeseen piirretty, vaikkakin eräitä vaihtoehtoja oli meidän päätettäväksi siirretty.
Saimme valita kahdesta hame-liivi kangasnäytetilkusta meidän mielestä parhaan, päätös oli yksimielinen joten uskomme, ettei se sattunut harhaan.
Muutamista yksityiskohdista luetteloa ja kyselyjä teimme ja nämä päätökset ja kyselymme kirjeessä postin mukana Helsinkiin veimme.
Kirjeenvaihto tiheni loppua kohti ja se vielä yhteen kokoukseen ennen puvun valmistumista johti.
Toimikunnan jäsenistä ei kansallispuvun tekonikseihin ollut perehtynyt kukaan.
Siksi pyydettiin Mikkelin kotiteollisuusyhdistyksestä toiminnanjohtaja Laina Kujanpää ja ompeluneuvoja Airi Ruhanen asiantuntijoina mukaan.
Puvusta saamamme ohjeet ja ehdotukset käytiin vielä kertaalleen alusta lähtien,
Airi Ruhanen lupautui Raili Avelinin kutomasta kankaasta puvun valmistamaan, se hyvänä ratkaisuna nähtiin.
Kaija Huhtista oppitytöks menemään kehotettiin, hänelle näet kansallispuvunteko-kurssien pitoa ensi talvena Juvalla ehotettiin.
Päähineen valmisti yhteistyönä Huhtisen Kaija ja Summasen Lyyli, tällaisen päähineen pito on ollut vanha savolainen tyyli.
Pirtanauha oli Pirttilän Marja-Leenan työtä ja niinpä sitten valmis puku matkusti Helsinkiin Marja-Leenan ja Hillevin myötä.
Siellä sen tarkasti hankkeessa mukana ollut museoviraston väki ja he puvun virallisena Juvan kansallispukuna näki.
Jos nyt käsittelisin vielä puvun jokaista yksityiskohtaa, niin selviäis mihin minkin osan alkujuuret johtaa.
Kankaan, joka ratkaisevasti on vaikuttanut Juvan pukuun, on kutonut Olga Tanninen Vuorenmaalla ja kutomisaika sijoittuu 1910-lukuun.
Liivin mallilla, joka on Kangasniemeltä tuotu, on useihin muihinkin Savon pukuihin liivi luotu.
Puserossa on mallina Lappeen seudun paita, se on hyvin yksinkertainen, koristeenaan lankanapit ja kauluksessa oleva revinnäisraita.
Tasku on alkuaankin ihan juvalaisten oma, näyttävänä yksityiskohtana erittäin soma.
Sukkien tulee olla valkeat tai käy myös sukkahousut, kengät mustat tai supikkaat, jos on eessä kiperät jalan nousut.
Punamustat tai sinipunaiset nauhat voi päähän sitoa, aviossa oleville suositellaan Mäntyharjun mallin mukaan tehdyn päähineen eli tanun pitoa.
Tyyliin sopiva pitkä alushame valkeasta kankaasta luotiin, toivottavasti se ainakin tanhuajien keskuudessa tulisi muotiin.
Korusta muodostuu ihan erillinen luku, siitä kiinnostui myös tuo miehinen suku.
Juvalta on näet löydetty kaksi korua ja niiden tiimoilta syntyi pientä porua.
Miehet eivät halunneet toimikunnan työrauhaa pilata ja päättivät keskenään toista korua tilata.
Nyt on kuitenkin kansallispukuasiassa niin, että koru ja muun puvun materiaali täytyis sattua samoihin vuosikymmeniin.
Juvan korut kuuluvat esihistorialliseen aikaan ja eivät siis sopineet tähän pukuun lainkaan.
Museovirastosta ehdotettiin kahta mallia ja kummankin niiden käyttö voidaan Juvan puvussa sallia.
Soljen perinteet viittaavat yleisesti Savohon ja riipuksen malli Mäntyharjulta on.
Miehen puvun suunnittelu on ollut myös mukana kuvassa, liivin kaavat ja kangas on tiedossa sekä paidan mallikin on piakkoin luvassa.
Pukujen suunnittelusta on tri Hilkka Vilppula päävastuun kantanut, toimikunta on kokouksissaan hänelle työstään täyden tunnustuksen antanut.
Tämän työn vuoksi voidaan yksi luku Juvan historiaan taas liittää, ja siitä voimme tri Vilppulaa koko pitäjän voimin kiittää.
Toimikunnan työ on kestänyt kaksi vuotta, uskon, että emme ole tehneet sitä suotta.
Työskentelymme on vapaaehtoisuuden pohjalle luotu, vain kerran on yhteisillä varoilla kahvit eteemme tuotu.
Yksimielisyys ja yhteishenki on joukossamme ollut suuri ja se on työskentelyn tehnyt erittäin mielekkääksi juuri.
Taloudellinen puoli aiheutti aluksi päänvaivaa meille, mutta kunta ja eri yhteisöt ovat ottaneet kiitettävästi siihen osaa, siitä lämmin kiitos heille.
Hankkeen lopullisesta tilinpäätöksestä ei ole sanottavana selvää kieltä, voi olla, että tarvitsemme vielä yhteistä rahallisesti auttavaa mieltä.
Toimikunnan harteilta putoaa nyt vastuu, ja kotiteollisuusyhdistys jatkossa tilalle astuu.
Pukuasioissa voitte kääntyä Juvan kotiteollisuusneuvonta-aseman puoleen, se parhaansa tekee teidän hyväksi, siitä ei ole syytä huoleen.
Lopuksi yhtä asiaa tahtoisi toimikunta juvalaisilta anoa: että te kaikki voisitten tätä pukua omaksenne sanoa!
Hillevi Valkonen, julkaistu Juvan lehdessä 32/1978