Juvan Kirkkokivet

Juvalla Koikkalanmyllyn lähellä, Ruokojärven niemessä, kohoaa joukko komeita siirtolohkareita, joita katsoessaan muinaiset ihmiset ovat ehkä nähneet joukon haltijoita, jotka vaiti tuijottavat kulkijaa. Suurin on yli kymmenmetrinen. Lohkareet on nimetty Kirkkokiviksi, ja niitä pidetään vanhana uhripaikkana, jossa metsästäjät ja kalastajat ovat suorittaneet riittejään. Lohkareita pistää esiin myös luotoina viereisestä Ruokojärvestä.

Niemeen johtaa nimeämätön ja kyltitön ajoura Koikkalantieltä: jos tulet Juvan suunnasta, tie Kirkkokiville on seuraava vasemmalle lähtevä tie ohitettuasi Aniantien risteyksen. Ajouran päässä on avoin parkkipaikaksi sopiva alue, jossa on kyltti Kirkkokivet. Ajoura johtaa edelleen rantaan asti Kirkkokivien molemmille puolille.

Alue on melko helppokulkuista ja sopii myös perheiden retkikohteeksi, ainakin kouluiän saavuttaiden lasten kanssa. Lohkareet tarjoavat tutkittavaa moneksi käyntikerraksi: niiden väleihin johtaa jännittäviä luolia ja kuruja, pinnasta voi etsiä haltijoiden kasvoja, tasaisemmille paikoille voi asettua syömään eväitä. Rauhoitetulla alueella majavatkin ovat käyneet tekemässä töitään, rannan läheltä voi löytää latuskahäntien kaatamia ja maistelemia haapoja. Myös linnut löytävät pesäpaikkoja lohkareiden suojista. Rannoilta on kirkkaana päivänä mukava seurata kalaparvien liikkeitä kirkkaan veden läpi.

Kirkkokivet ovat luonnonsuojelulain mukainen luonnonmuistomerkki, joka on merkitty suojeltavaksi Kotijärven yleiskaavassa.

Suomen luonnon pyhät paikat -teoksessa Kirkkokivistä kerrotaan mm. näin:

Tarinoiden mukaan paikka on ollut vanhan ajan erämiesten kirkko, jossa uhrattiin hyvän saaliin saamiseksi ja kiitokseksi niistä. Voitto Viinanen pitää paikkaa yhtenä järvilappalaisten, hämäläisten ja karjalaisten erämiesten ja viimeksi savolaisten erämiesten ennen Isovihaa päättyneen peurojen suurpyyntikauden peurakirkkona. Myöhemmin Kirkkokivistä tuli paikallisten kala- ja erämiesten metsäkirkko, jossa palvottiin metsän ja järven haltioita. Se oli myös asentopaikka ja sota-aikojen piilopaikka, jossa papit pitivät jumalanpalveluksia ja toimittivat kastamisia ja vihkimisiä. Paikalla kerrotaan olleen ylimuistoisen venevalkaman ja purnun eli maahan kaivetun liha- ja kalasäiliön.

Kirkkokiveksi ja -kiviksi nimettyjä paikkoja on Suomessa kymmenittäin, monet niistä Etelä-Savossa. Sulkavalla sijaitsee Kirkkokiven luola ja luolamaalaus, Mikkelin Otavassa Kirkkokivet, Mäntyharjulla ja Puumalassa on kahdessakin paikassa Kirkkokivi. Rantasalmella, Savonlinnassa ja Mikkelissä Ristiinan alueella sijaitsee myös Kirkkokivi. Nimi viittaa usein juuri komeisiin, kirkkomaisiin siirtolohkareisiin ja/tai kirkkomatkan varrella olevaan pyhään pysähdyspaikkaan.

Teksti: Piia J. Häkkinen

Kirjallisuutta

Kesäläinen, Tuomo ja Kejonen, Aimo: Suomen Luonnon pyhät paikat. Salakirjat 2017.