Kotiseutukokoelma Juvan kirjastossa

Juvan kirjaston kotiseutukokoelmaan kuuluu 1220 nidettä, joiden joukossa on kirjojen lisäksi äänitteitä ja videoita, opinnäytetöitä ja muita tutkimuksia sekä Juvan lehden vuosikerrat 1960-luvun puolivälistä alkaen.

Laki kuntien kulttuuritoiminnasta (8.2.2019/166) määrittelee, että ”kuntien tulee edistää kulttuuriperinnön ylläpitämistä ja käyttöä sekä paikallista identiteettiä tukevaa ja kehittävää toimintaa”. Kuntien kirjastot ylläpitävät paikallista kulttuuriperintöä kotiseutukokoelmien muodossa. Tarkkoja sääntöjä kotiseutukokoelmatyölle ei ole. Lumme-kirjastojen kokoelmapolitiikassa kotiseutu- tai paikalliskokoelmia ei käsitellä lainkaan, joten alueen kirjastot päättävät itse omista käytännöistään.

Juvalla vakiintuneen käytännön mukaan kokoelmaan kootaan paikkakunnalla syntyneiden kirjailijoiden, kirjojen kuvittajien, muusikoiden ja säveltäjien teokset. Paikkakuntalaisiksi määritellään Juvalla myös sellaiset tekijät, jotka ovat asuneet täällä vähintään viisi vuotta tai joilla muuten on merkittävä side tälle paikkakunnalle. Lisäksi kootaan paikkakuntaa koskevat tieto- ja kaunokirjalliset teokset, karttoja, sukututkimuksia jne. Aina teosten hankinnasta vastaava ei tunnista kirjailijan olevan juvalainen, joten täydellinen kokoelma ei ole.

Kirjaston hankintamäärärahan puitteissa on toisinaan vaikeaa hankkia kappale sekä kotiseutukokoelmaan että lainattava kappale tavalliseen kokoelmaan, joten kirjasto ottaa mielellään vastaan lahjoituksena Juvaa koskevaa aineistoa.

Kotiseutukokoelman aineistoa ei lainata, mutta kotiseutuhylly on avoimessa kirjastotilassa, jossa asiakkaat voivat tutustua siihen itse. Kokoelma on järjestetty luokittain ja aakkosittain kuten muukin aineisto. Omaan käyttöön voi kopioida ja valokuvata aineistoa vapaasti.

Vanhin aineisto

Juvan seurakunta on perustettu jo vuonna 1442, 50 vuotta ennen Kolumbuksen löytöretkiä. Juvan perustamisasiakirjakin on säilynyt kopiona keskiaikaisessa Turun Mustassa kirjassa, mutta sitä säilytetään arkistossa Tukholmassa. Digitoituna sitä voi tarkastella verkossa, ja myös käännös nykyisille kirjasimille on saatavana. Sukunimet Auvinen, Hyvärinen, Partanen, Toivanen, Uskinen ja Utriainen mainitaan jo tässä perustamisasiakirjassa.

Maallista kunnallishallintoa on Suomessa ollut vasta vuodesta 1868 lähtien. Paikkakunnan pitkän historian huomioiden onkin kiinnostavaa, ettei Juvan kirjastossa ole ainoatakaan vuotta 1828 vanhempaa teosta. Suomen kirjallinen historia on kovin nuorta. Kysyin vanhojen teosten olemassaolosta myös Juvan seurakunnasta, mutta senkään hallussa ei ole tätä vanhempaa kirjallisuutta joitakin Raamattuja lukuunottamatta.

Vanhin teos Juvan kokoelmassa on Carl Axel Gottlundin Otava (Otawa) eli suomalaisia huvituksia. Teos on kolmiosainen, ja ensimmäiset kaksi osaa ovat vuoden 1828 painosta. Gottlundin teokset ovat Juvan kotiseutukokoelman perusta; hän oli juvalaisen kirkkoherran poika, johon paikallisten osaamat runolaulut olivat tehneet vaikutuksen. Hän keräsi 1800-luvun alussa talteen runsaasti paikallista kansanperinnettä, ja kokosi sitä Otava-teoksiin jo ennen Lönnrotin Kalevalaa. Epäonnisten sattumien ja mahdollisesti Gottlundin rönsyilevän kirjoitustyylin vuoksi Otava ei noussut samanlaiseen suosioon kuin Kalevala. On kuitenkin kiinnostavaa nähdä, miten valtavan rikasta suomen kieli on ollut 1800-luvulla, ja kuinka esimerkiksi loitsut ovat olleet arkista osaamista. Otavaa voi lukea myös digitoituna Doria-palvelusta. Koko Suomen alueelta kerätyt kalevalamittaiset runot on digitoitu Suomen kansan vanhat runot -tietokantaan, sieltä ovat haettavissa myös Gottlundin keräämät runot paikkakunnittain.

Tiedetään, että myös Gottlundin aikalainen ja lapsuudenystävä, sittemmin Juvan kappalainen Abraham Poppius keräsi kansanperinnettä 1813 alkaen ja kirjoitti runoja. Tästä tuotannosta merkittävä osa on kadonnut.

Tutkimuksia kotiseutukokoelmassa

Gottlundin aikojen jälkeenkin juvalaisilta tekijöiltä on ilmestynyt erilaisia tutkimuksia. Eero Auvinen on julkaissut teoksen Tutkimus Saimaan alueen matkailusta kesällä 1964. Kansatieteilijä Kirsi Vertainen on julkaissut mm. tutkimuksen Pattoin perintötalosta ja Elina Niiranen Juvan kyläkauppatutkimuksen vuonna 1993. Kotiseutukokoelmaan kuuluu myös opinnäytteitä, kuten julkaisu Ternimaidon käyttö Etelä-Pohjanmaan ja Etelä-Savon maataloustuottajien ruoanvalmistuksessa ja ternimaitomajoneesin tuotekehittely.

Juvan maantieteellisiä ja arkeologisia inventointeja kuuluu kokoelmaan eri ajoilta. Kansatieteilijä Kirsi Vertaisen ja arkeologi Juha Ruohosen perusteellinen teos Juvan Partala (2019) esittelee myös alueen arkeologisia löytöjä, kuten keskiaikaisen Juvan ristin.

Juvalaisia kirjailijoita

Tuotteliaita juvalaissyntyisiä kaunokirjailijoita ovat mm. Inka Nousiainen ja Anne Leinonen, joiden tuotantoon kuuluu sekä lapsille, nuorille että aikuisille suunnattuja teoksia. Jotkut Leinosen kauhuromaaneista sijoittuvat kovin Juvaa muistuttaviin maisemiin. Molempien kirjailijoiden tuotannosta on pyritty hankkimaan kappaleet myös kotiseutukokoelmaan.

Näkyviin juvalaissyntyisiin toimijoihin kuuluu myös kuvittaja ja sarjakuvataiteilija Jii Roikonen. Hänen tunnetuin hahmonsa on Jasso-kissa puhuvine häntineen. Jasson seikkailuista kertovat sarjakuva-albumit ja lehdet kuuluvatkin itseoikeutetusti osaksi kotiseutukokoelmaa. Roikonen on myös hauskoista yksityiskohdista tunnettu kuvittaja. Hänen kuvittamistaan kirjoista on pyritty hankkimaan kappaleet myös kotiseutukokoelmaan. Kuvitusjälki näkyy mm. lukuisissa tietokirjoissa, Kelvoton koululainen -sarjassa, monissa Reuhurinne-sarjan kirjoissa ja Etsiväkerho hurrikaani -sarjan kirjoissa.

Paikalliskulttuuria ja musiikkia

Musiikkia on kokoelmassa monessa muodossa: 1980-luvulla Juvan lapsi- ja nuorisokuoro Sinivarpuset julkaisi esityksiään sekä LP-levyllä että C-kasetilla. Muiden tuotteliaiden juvalaisten musiikin alan toimijoiden joukkoon kuuluvat punkbändi Luonteri Surf, Aija Puurtinen ja oopperalaulaja Martti Talvela, heidän musiikkiaan on kokoelmaan tallennettu monenlaisissa formaateissa. Lukuisia muitakin juvalaisten levytyksiä on mukana.

DVD-muodossa kokoelmaan kuuluu mm. Georg Grotenfeltin elokuvia, muusikko Aija Puurtisen haastatteluja ja luentoja, muitakin videoituja luentoja ja nukketeatteriesityksiä. Juvan kirjaston laajennusosan vihkiäisjuhla vuodelta 1997 on myös digitoitu DVD:lle.

Vanhaa VHS-videoformaatia edustaa kokoelmassa Spede Pasasen elokuva X-Paroni, jonka kohtauksista merkittävä osa on kuvattu Juvalla Hyötyyn kylällä.

Juvan aktiivisiin kulttuurielämän ylläpitäjiin kuuluu Lukioteatteri, jonka on tuottanut lähes joka vuosi musikaalin vuodesta 1992 alkaen. Tyypillisesti yli puolet lukion oppilaista on osallistunut musikaalin valmistamiseen. Näistä tuotannoista on vaikea löytää kotiseutukokoelmasta tallenteita tai käsikirjoituksia, ainoastaan vuoden 1994 musikaali Luomu-maitotyttö oli tallennettu C-kasetille.

Myös useita uskonnollisten yhteisöjen tilaisuuksissa pidettyjä saarnoja säilytetään kasettimuodossa kotiseutukokoelmassa. Juvalla Sanan suvipäivillä 1994 Liisa ja Arto Viren ovat puhuneet aiheesta ”Onko uusperhe oikea avioliitto?”.

Yhtään peliä, konsolipeliä tai mikrofilmiä ei Juvan kotiseutukokoelmassa ole. Sen sijaan kokoelmassa on kymmeniä aikakauslehtiä, joissa on jokin Juva-aiheinen kirjoitus. Kirjasto kokoaa myös aktiivisesti Juva-aiheiset uutiset Länsi-Savo -lehdestä omaan arkistoonsa, jota pääsee tutkimaan kirjastossa. Paikallisia karttoja vuodesta 1969 alkaen sisältyy myös kokoelmaan kymmenittäin.

Nuotteja on muutamia, ja kokoelman ainoa partituuri on Ilkka Kuusiston säveltämä Kallio ja elämänpuu – Juvan seurakunnan juhlavuoden kantaatti vuodelta 1991. Monisteeksi luokiteltuja niteitä on kolmisenkymmentä kappaletta, esimerkiksi paikallisia historiikkejä.

Ennen television valtakautta kylillä järjestettiin aktiivisesti itse kulttuuriohjelmaa. Näytelmäpiirit esittivät valmiita näytelmiä tai kirjoittivat niitä itse. Joitakin näytelmiä on tallennettu myös kotiseutukokoelmaan, mm. Hugo Summasen tekstejä ja uudempina Päivi Lehmusvuoren ja Johanna Hirvosen nukketeatteriesitysten käsikirjoituksia. Hugo Summasen näytelmissä käsitellään historiallisia aiheista, kuten puukauppoja ja pestuumarkkinoita, Esko Puttosen näytelmät taas ovat huumoripitoisempia. Näytelmiä lienee tehty valtavan paljon enemmän kuin kokoelmaan on saatu tallennettua, joten olisikin kiinnostavaa saada kokoelmaa täydennetyksi ja aineistoa talteen pöytälaatikoista.

Apua sukututkijalle

Sukututkijalle kotiseutukokoelma on monipuolinen tiedonlähde. Kokoelmaan on tallennettu sukututkimuksia kunnan alueelle ulottuvista suvuista. Juvalaisia sukututkimuksessa kunnostautuneita sukuja ovat ainakin Hyytiäiset, Häyriset, Ikoset, Kolehmaiset, Koposet, Leskiset, Lipsaset, Pietikäiset, Puraset, Taskiset ja Väänäset. Petteri Pöyhösen perilliset on sukuseura, johon pääsevät jäseniksi kaikki 1700-luvulla eläneen juvalaisen Petteri Pöyhösen jälkeläiset. Sukututkimusta on tehty myös äitilinjoja pitkin, mikä nostaa ”perillisten” määrän tuhansiin. Juvalaisten kohdatessa suosittu puheenaihe onkin etsiä yhteisiä sukujuuria erilaisia reittejä.

Aina sukuseurat eivät muista markkinoida sukututkimuskirjojaan kirjaston kokoelmaan, vaikka kirjasto olisi oiva reitti kertoa sukuseuran olemassa olosta laajemmalle. Sukulaisten vaiheista voi etsiä tietoa varsinaisten sukututkimusten lisäksi monista muistakin kotiseutukokoelman teoksista, kuten kylähistorioista ja erilaisten yhdistysten historiikeistä: löytyykö mummin nimi pikkulottien jäsenluettelosta?

Kaksi paksua teosta ovat erityisesti kotiseutukokoelman käyttäjien suosiossa. Perinnealbumi Etelä-Savo -teoksiin (1979) on koottu vanhoja eteläsavolaisia valokuvia kunnan mukaan järjesteltynä. Kaksiosaisen teossarjan ensimmäiseen osaan on koottu juvalaisia valokuvia erilaisista aiheista. Suuri Maatilakirja IV (1965) taas sisältää tiedot myös Juvan alueella toimineista maatiloista 1960-luvun puolivälistä, siinä esitellään niin perheenjäsenet kuin kotieläimetkin. Suuri maaltamuutto oli teoksen kokoamisen aikoihin juuri käynnissä, ja tilojen määrä onkin pienentynyt niistä ajoista pieneen murto-osaan.

Kylien erityispiirteitä

Kylähistorioita koottiin ryhmätyönä kansalaisopiston opintopiireissä varsinkin 1980-luvulla. Niihin on koottu historiatietoja, luetteloita kylällä sijainneista taloista ja torpista, muistoja arkielämästä ja mm. kylän erikoisista persoonista. Aluerajauksena on usein ollut yksittäisen kylän sijaan koulupiirin alue.

Juvan kunnan historia on tallennettu teokseen Juvemmalle : juhlakirja Juvan täyttäessä 550 vuotta (1992) sekä Veikko Huttusen kokoamaan teokseen Juvan kunnan historia 1868 – 1942 (1960).

Eri teemoihin liittyviä historiateoksia on myös kirjoitettu Juvasta lukuisia. Esimerkkinä vaikkapa Vesa Kontiaisen Juva Rock City : festarijärjestäjän taivas ja helvetti (2017), jossa aiheena on paikallisten rock-festivaalien historia tai Marja Niirasen Haastatteluihin perustuva tutkimus Juvan torpparilaitoksesta (1980).

Kiinnostavaa ja laajaa juvalaista arjen historiaa esitellään Virpi Kaartisen kirjoittamissa sukuhistorioissa, joissa hän kertoo syntymäkotinsa Juvan Nääringin Taskilan ihmisistä ja elämästä 1800-luvun lopulta lähtien. Kotieläinten lisäksi Taskilassa hoidetaan myös kesyä haukkaa, ja 1910-luvun joulunvieton kuvauksia sisältyy teoksiin. Koti Taipaleen kanavalla kertoo Kaartisen Emmi-mummin lapsuudesta, tämä oli kotoisin Leppävirran Taipaleen kanavalta. Kaartisen teoksia lainataan paljon.

Sotahistoriaa

Sisämaan kuntana Juva on ollut syrjässä viime sotien sotatapahtumista, mutta päämaja toimi Juvalla Inkilänhovissa talvisodan loppuvaiheissa 5.3.1940 alkaen. Myös ylipäällikkö Mannerheim adjutantteineen majoittui ja työskenteli Inkilässä, mukanaan muita päämajan johtohenkilöitä, kuten yleisesikunnan päällikkö K.L. Oesch. Jatkosodassa Inkilän hovissa majoittui Päämajan koulutusosasto. Aiheesta kerrotaan tarkemmin mm. Pia Puntasen julkaisussa Mannerheimin saappaanjäljillä – Päämajan sijainti ja toiminta Mikkelin seudulla talvi- ja jatkosodan aikana (1993).

Kahta äärilaidan henkilöhistoriaa juvalaisista sodassa edustavat Mannerheim-ristin ritari Einar Schadewitzin ja aseistakieltäytyjä Arndt Pekurisen elämäkerrat (Ville Kaarnakari: Kuolema kolkuttaa; Erno Paasilinna: Rohkeus). Schadewitz oli kylmähermoinen taistelija, joka valoi uskoa ryhmänsä jäseniin, kun heidän oli opeteltava panssarintorjuntaa lähes pelkkään luovuuteensa turvautuen talvisodan alussa. Pekurinen oli pasifisti, joka vietiin rintamalle ja teloitettiin jatkosodassa vuonna 1941. Suomeen oli säädetty hänen mukaansa nimetty siviilipalveluslaki Lex Pekurinen jo 1931, mutta se oli voimassa vain rauhan aikana.

Tavallisista ihmisistä kertovaa sotahistoriaa edustaa juvalaisen rehtorin Sergei Kirtolan kirjoittama Juvalaisia talvisodassa (1990). Marjukka Lappi on kirjoittanut ukkinsa Tuomo Kaasisen vaiheista jatkosodassa teoksen Ukon sota (2016), jonka tekemistä inspiroivat hänen ukkinsa kirjeet kotiin Juvan Kaskiin Rantolaan. Kotiseutukokoelman tuoreimpia sotahistoriaan liittyviä teoksia on juvalaisen pariskunnan Kerttu ja Pauli Hännisen yli tuhannen kirjeen kirjeenvaihdosta koottu Kiitos kirjeestä rakas (2019). Kirjeet kattavat sekä talvi- että jatkosodan ajan. Kirjeiden lomassa kerrotaan myös lyhyesti sotatapahtumista pääasiassa niissä paikoissa, joissa Pauli oli rintamalla.

Jatkosodassa 1941-1944 juvalaisia sotilaita palveli etenkin 2. divisioonan jalkaväkirykmentti 49:ssä. Sen historiaa etenkin upseerien näkökulmasta on tallennettu Tapio Peitsaran teokseen 2. divisioonan jalkaväkirykmentti 49 sodassa vv. 1941-44.

Juva oli vuonna 1944 yksi rautjärveläisten evakoiden sijoituskunnista. Juvalle asettuneiden siirtolaisten muistelmia on kansalaisopistossa koottu teokseen Rautjärvelainen perinne kotikylässani (1984). Evakoiden vaiheista Juvalla taas kertoo Tauno Sepän tutkimus Karjalaisten sijoittuminen Juvalle ja heidän toimintansa (1982).

Juvan Jukajärven jää toimi talvisodan loppuvaiheessa Lentolaivueen 42 tukikohtana. Tästä aiheesta kerrotaan tarkemmin Kari Stenmanin teoksessa Blenheim-laivue : lentolaivue 42 sodassa (2020). Vehmaan kartanon isäntä Nils Grotenfelt on myös kirjoittanut lentolaivueen henkilökunnan majoittamisesta teoksessaan Takaisin Wehmaan kartanoon : herraskartano sodan varjossa (2003).

Juvan lottien historiasta kertoo Heli Teittisen historiikki Ei onnea suurempaa kuin suojata syntymämaata : Juvan lotat 1920-1944 (2010). Perusteellisessa historiikissa ovat mukana myös säilyneet jäsenluettelot, joista sukututkimuksen tekijät voivat etsiä vanhemman polven sukulaisiaan. Monille juvalaisille Juvan lotista on jäänyt mieleen suosittu kahvila Lottapirtti, joka toimi kirkonkylällä lottien varainkeruuta varten vuosina 1938 – 1944. Järjestön pakollisen lakkauttamisen jälkeen samassa rakennuksessa jatkoi kahvila Juvan Pirtti vuoteen 1967 asti.

Sotalääkärin muistelmat (2001) -teoksen kirjoittaja on Juvalla kunnanlääkärinä vuosina 1954 – 1980 toiminut Rainer Nuutinen. Hän ehti vastavalmistuneena toimia puoli vuotta apulaislääkärinä Mikkelissä, kunnes talvisodan sytyttyä hän palveli armeijan lääkäritehtävissä sekä talvi- että jatkosodan ajan. Rainer Nuutinen oli Juvan kunnanlääkäri jo toisessa polvessa, sillä hänen isänsä Joel Nuutinen oli toiminut Juvan kunnanlääkärinä vuodesta 1918 lähtien. Rainer Nuutinen kertoo muistelmakirjassaan myös värikkäistä vaiheistaan Juvalla: apu oli kaukana, joten hänen tehtävänään oli hyvin itsenäisesti hoitaa mm. monenlaisia kirurgisia toimenpiteitä.

Juvalaisten sota-ajan muistoja on kirjattu myös kylähistorioihin. Esimerkiksi kylähistoria Vuorenmaa, Karkeamaa ja Nevaintaus (1984) käsittelee niin paikallisten suojeluskuntien toimintaa kuin lottatoimintaakin. Myös elämää poikkeusoloissa käsitellään kyläläisten haastatteluissa.

Metsäsuomalaiskokoelma

Juvan kotiseutukokoelman erikoisuus on Metsäsuomalaiskokoelma, joka on saatu lahjoituksena emeritusprofessori Timo Leisiöltä. Se sisältää Ruotsin ja Norjan alueella eläviin metsäsuomalaisiin liittyvää kirjallisuutta noin 120 niteen verran, ja kokoelmaa täydennetään yhä. Juvaan metsäsuomalaiset liittyvät siten, että Ruotsin ja Norjan metsiin 1500- ja 1600-luvulla muuttaneista suomalaisista merkittävä osa oli lähtöisin Juvalta ja Rautalammilta. Juvalainen Gottlund nosti heidän yhteisönsä laajempaan tietoisuuteen 1800-luvulla, ja keräsi talteen heidän suomen kieltään ja perinnettään, kuten loitsuja.

Metsäsuomalaisten kulttuuria tutkimalla on saatu tietoa myös Juvan alueen kulttuurihistoriasta ja kielestä. Esimerkiksi metsäsuomalaisten ruokaperinnettä tutkimalla on voitu ajoittaa erilaisten ruuanlaittotapojen käyttöönottoa Savossa. Metsäsuomalaisten kieli taas säilytti eristyksissä sellaisia piirteitä, jotka olivat Suomen alueella ehtineet muuttua.

Kotiseutukokoelman arvo ja merkitys

Nykyään kotiseutukokoelmia pyritään tuomaan paremmin kirjaston asiakkaiden tietoisuuteen ja saataville mm. digitointihankkeilla. Juvalla aineistoa ei ole järjestelmällisesti digitoitu, mutta Gottlundin Otava-teosten käsin väritettyjä kuvia on skannattu postikorttisarjaa varten ja joitakin videokasetille tallennettuja aineistoja on siirretty DVD:lle. Kokoelman aineistotiedot ovat toki kokonaisuudessaan löydettävissä verkkokirjaston kautta kuten muukin kirjaston aineisto.

Suomessa Kansalliskirjastoon toimitetaan kappale jokaisesta Suomessa julkaistusta teoksesta lain Laki kulttuuriaineistojen tallettamisesta ja säilyttämisestä (28.12.2007/1433) nojalla. Jos kirjaa ei löydy mistään muualta eikä oman kirjaston kaukolainapalvelu osaa auttaa, kokoelmasta puuttuvaan kirjaan voi tutustua Kansalliskirjastossa tai tiedustella sähköistä kopiota. Kansalliskirjasto myös välittää tavallistenkin ihmisten kaukolainapyyntöjä ja tekee hakuja koko maan kirjastoista, oman kirjaston kaukopalvelun ohella. Tiettyyn paikkakuntaan liittyvän aineiston löytäminen vaatii kuitenkin paikalliskulttuurin tutustuvalta perehtymistä: on selvitettävä, mitä on olemassa. Teosten asiasanoihin ei ole tapana liittää tekijän syntymäkuntaa.

Kotiseutukokoelman arvo on siinä, että se tekee paikallisen kulttuurin ja paikkakunnan erityiset piirteet näkyväksi: se kertoo, mitä tietoa on olemassa. Kokoelma on pysyvä, joten sillä turvataan paikallisen aineiston säilyminen. Kirjastossa on myös paljon hiljaista tietoa kokoelmaan liittyen, työntekijöiltä kannattaa kysyä paikallisista aiheista. Yhteisten kirjastojärjestelmien aikakaudella kuvailutietoihin ei voi lisätä omia asiasanoja, elleivät ne sisälly virallisiin asiasanaluetteloihin. Tietoa aineiston kotiseutukokoelmaan kuulumisen syistä ei siten ole kirjattu näkyviin mihinkään. Kokoelmaa täydentävät nämä kirjaston ylläpitämät Juvan kulttuurisivut, joille otetaan vastaan Juva-aiheisia kirjoituksia.

Kirjaston kotiseutukokoelman lisäksi painettua Juvaan liittyvää aineistoa on myös kunnanarkistossa. Sinne voi toimittaa esimerkiksi valokuvia, esitteitä ja julisteita. Juvan museo säilyttää paikallista esineistöä.

Tätä esittelyä varten ole haastatellut juuri eläkkeelle jäänyttä Juvan kirjaston johtajaa Päivi Lehmusvuorta, joka ehti johtaa kirjastoa kahdenkymmenen vuoden ajan, teki aktiivisesti yhteistyötä monien kunnan toimijoiden kanssa ja keräsi siten paljon paikallistuntemusta.

Teksti ja kuvat: Piia Häkkinen

Lähteitä

Laki kulttuuriaineistojen tallettamisesta ja säilyttämisestä:
https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20071433
Laki kuntien kulttuuritoiminnasta:
https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2019/20190166

Suomen kansan vanhat runot -tietokanta:
https://skvr.fi/

Turun tuomiokirkon Musta kirja, Registrum ecclesiae Aboensis, digitoituna http://df.narc.fi/document/2437

Opinnäytteitä kotiseutukokoelmiin liittyen:
Nevalainen, Aino, 2016. Valtimon kunnankirjaston kotiseutukokoelman sisältö ja keruuperiaatteet. Opinnäytetyö, Kirjasto- ja tietopalvelun koulutusohjelma, Oulun ammattikorkeakoulu.
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/119978/Nevalainen_Aino.pdf

Venemies, Maria, 2013. Kotkan kaupunginkirjaston kotiseutukokoelman arviointi. Opinnäytetyö, Kirjasto- ja tietopalvelun koulutusohjelma, Turun ammattikorkeakoulu.
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/66687/Venemies_Maria.pdf