Pattoin perintötalo on Juvan kunnalle kuuluva tilakokonaisuus rakennuksineen ja maa-alueineen. Se sijaitsee Jukajärven rannalla, Kettulan tien varressa. Tämä vanha eteläsavolainen talonpoikaistila toimii museona ja on avoinna yleisölle kesäisin, jolloin alueeseen voi tutustua oppaan johdolla. Omatoimisesti tilan pihapiiriin ja tilan mailla olevaan luonnonsuojelualueeseen luontopolkuineen voi tutustua ympäri vuoden. Tilan osoite on Pattointie 62, Juva.
Pattoin tilasta tekee tutustumiskohteena erityisen se, että rakennuksineen ja irtaimistoineen se on ehdottoman aito ja autenttinen. Tilan rakennuskanta on pääosin 1800–1900-lukujen vaihteesta. Tilalla ei ole sähköjä, eikä sinne ole tuotu mitään, mikä ei ole sinne ja sen asukkaille alun perin kuulunut. Nämä kaikki tuovat oman lisänsä paikan menneisyyttä huokuvaan tunnelmaan.
Pattoin viimeinen omistaja kuoli ilman perillisä vuonna 2003, minkä seurauksena tämä noin 75 hehtaarin tila siirtyi valtion omistukseen. Juvan kunta puolestaan sai tilan valtionkonttorilta vuoden 2005 alussa. Tässä yhteydessä kunnalle luovutettiin rakennukset ja noin 26 hehtaaria maata peltoineen ja metsineen. Valtion omistukseen jäi noin 30 hehtaarin suuruinen luonnonsuojelualue. Kunta sai haltuunsa myös tilan maihin kuuluneen erillisen 16,5 hehtaarin viljelyspalstan, mutta se myytiin eteenpäin.
Alusta alkaen oli selvää, että tila tullaan kunnostamaan yleisölle avoimeksi vierailukohteeksi. Osa tilan rakennuksista oli luovutushetkellä varsin heikossa kunnossa, muun muassa osa katoista oli vuotanut ja joitakin rakennuksia oli joko lahonnut tai purettu. Ensimmäisten vuosien työnä olikin laittaa pihapiiri rakennuksineen kuntoon ja vihdoin vuonna 2009 tila avattiin yleisölle.
Rakennukset ovat Pattoilla ryhmittyneet kahden toiminnallisen pihan, mies- ja karjapihan ympärille. Miespihalla ovat päärakennus ja sitä viistosti vastapäätä L-kirjaimen muotoon rakennetut aittarivit. Päärakennuksen kanssa kulmittain on karjapiha, jota rajaavat luhtitalli ja kivinavetta. Pihojen välissä, niitä erottavan aidan suuntaisesti on liiterirakennus, josta ei nurkkakiviä ja huussia lukuun ottamatta ollut juuri muuta jäljellä vuonna 2005. Tämä rakennus on rakennettu uudelleen valokuvien perusteella, kuten myös osittain romahtanut paja hieman pihapiirin ulkopuolella. Pihojen ulkopuolelle jää sauna, puimalato ja varastorakennus entisen riihen takana. Riihestä on jäljellä mustuneita kiviä muistona kiukaasta, eikä sitä rakennettu uudelleen.
Tilalle tuleva saapuu ensiksi aukiolle, joka asukkaat nimittivät ahoksi. Aholla laidunsivat ennen lampaat, siellä tehtiin polttopuut ja hakattiin havut. Ahon toiseen reunaan jäivät riihi ja sauna, viisaasti palovaaran vuoksi pihapiiristä erilleen rakennettuina. Tilalle antavat sen luonteenomaisen ilmeen kivijalusta-aidat, jotka veräjineen kiertävät peltolohkoja kaikkiaan reilun 1,5 kilometrin pituudelta. Myös aidat kunnostettiin ja puuosat rakennettiin uudelleen kunnostustöiden yhteydessä.
Tilan vanhakantaisen ilmeen säilyminen johtui paljolti sen viimeisten asukkaiden ratkaisuista. Tilan omistajina on ollut kaikkiaan neljä sukupolvea Nikulaisia, joista kolmen ensimmäisen isännän aikana maatalouden kehitystä seurattiin samassa tahdissa kuin muillakin lähialueen tiloilla. Neljäs sukupolvi, neljä sisarusta sen sijaan jättäytyivät muualla etenevän kehityksen ulkopuolelle ja jatkoivat tilan pitoa samaan tapaan, kuin oli tehty heidän isänsä Ville Nikulaisen aikaan.
Sisarukset olivat ikäjärjestyksessä August (1904 –1986), Kalle (1907–1978), Aaro (1911–1994) ja Anna Regina (1913–2003). Ainoastaan Aaro asui tilan ulkopuolella Mikkelissä, muut kolme Pattoilla. Jokainen heistä omisti tilasta yhtä suuren osan, ja he myös jakoivat kulut ja tekivät päätökset yhdessä. Tämä oli ehkä yksi syy siihen, että sähkötkin jäivät ottamatta, sillä he eivät päässeet yksimielisyyteen asiasta. He kaikki olivat myös lapsettomia, ainoastaan Aarolla oli elämänkumppani. Perillisten puuttuminen saattoi myös vaikuttaa siihen, ettei tilan eteenpäin vieminen tuntunut tarkoituksenmukaiselta. He jäivät niin sanotusti elämään vanhoilleen. Sähköttömyys ja sen myötä kylmälaitteiden puuttuminen säilytti ruokakulttuurin vanhakantaisena ja teki maidon jäähdyttämisestä vaivalloista. Myös tietty omavaraisuus oli leimallista loppuun saakka. Tilalla oli lampaita ja hevonen vielä 1980-luvun puolivälissä, mutta Augustin, ”Kustin” poismenon jälkeen Anna Reginan oli pakko luopua niistä. Anna Regina muutti kirkonkylään ja kävi Pattoilla kesäaikaan niin kauan, kuin terveys antoi myöden.
Pattoi kuuluu perinnemaisemineen maakunnallisesti arvokkaisiin kulttuuriympäristöihin. Juvan kunnan saadessa Pattoin hallintaansa pellot olivat olleet parikymmentä vuotta viljelemättä ja kasvustot päässeet villiintymään. Vuodesta 2010 saakka tilan peltoalueiden eli reilun yhdeksän hehtaarin hoidosta on vastannut alueellinen lammaskerho eli Suur-Savon lampurit. Vuodesta 2013 saakka peltolohkoilla on ollut voimassa ELY-keskuksen kanssa tehty maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitosopimus. Kesäkaudella jäsenlampuri vastaa katraineen alueen laiduntamisesta ja raivauksesta. Kasvustot ovat pysyneet kurissa ja tulokset ovat alkaneet näkyä. Pattoi valittiin vuonna 2019 Vuoden perinnemaisemaksi Maatiainen ry:n toimesta.
Lähteet
Vertainen, Kirsi; Suokas, Brita: Pattoin perintötalo. Juvan Kotiseutu- ja museoyhdistys. 2010.
Lisätietoja Pattoin vaiheista
Vertainen, Kirsi: ”Kyllä sähköt hyvät on mutta ei myö tarvita” : neljännen sukupolven selviytymisen strategiat eteläsavolaisella talonpoikaistilalla. Turku, Turun Yliopisto. 2008.