Männynmäki on kuitenkin muutakin kuin taajamarakentamisen väliin puristuksiin jäänyt peltoalue. Harjun maisemaa voi hyvin kuvata kulttuurimaisemaksi, sillä se on syntynyt vuosisataisen viljelyn ja asumisen tuloksena. Aluetta on viljelty todennäköisesti jo rautakauden loppupuolella 1200-luvulla.
Maisemassa voi edelleen hahmottaa ne elämisen edellytykset, jotka houkuttivat puoleensa ensimmäisiä pysyviä asukkaita, kaskeajia ja eränkävijöitä Laatokan ympäristöstä. Varhaista viljelijää kiinnosti alueen topografia, sillä moreeniharjanteet sopivat hyvin viljelyyn ja läheiset Jukajärvi, Salajärvi ja Kuhalampi tarjosivat särvintä.

Maisemasta voi tunnistaa myös Hämeenlinnaa ja Olavinlinnaa yhdistäneen vanhan valtatien, Suuren Savontien linjaukset. Valtatie mahdollisti vaatimattomasta luonteestaan huolimatta yhteydet Etelä-Suomen väkirikkaille alueille ja rannikkokaupunkeihin. Tien varren taloista oli hyvät liikenneyhteydet ja ne olivat yksi syy siihen, että 1400-luvulla harjanteella toimi Partalan nimismiestalo ja 1500-luvulla nimismiestalossa kuninkaankartano.
Tien varrelle Männynmäelle muodostui myös kartanokulttuurin keskittymä 1700-luvun lopussa ja se kukoisti 1800-luvun puoliväliin. Männynmäellä olivat molemmat kappalaisen pappilat, Ryhälä (perustettu 1680-luvulla) ja Huttula (perustettu 1694) ja kartanot Tirrola sekä edellä mainittu Partala. Rakennuskanta on vaihtunut Männynmäellä moneen kertaan, mutta kartanokulttuurin jäljet ovat edelleen näkyvissä tonttien ja pihapiirien sijoittumisena. Ainoastaan Ryhälän pappila on kadonnut maisemasta, sillä se siirrettiin 1820-luvun lopussa Laurkankaan tien varteen.

Kartanokulttuurin synty oli Savossa sidoksissa Ruotsin ruotujakoisen armeijaan, sillä upseerit olivat sijoitettuna joukko-osastonsa kanssa samalle paikkakunnalle ja useat kartanot olivat Savossa armeijan upseeriston hallussa. Upseeristoa asui myös puustelleissa eli virkataloissa. Osa kartanoista oli siviilivirkamiehistön ja papiston hallussa. Sen sijaan eteläisessä Suomessa kartanoita omistanut aateli oli Savossa kartanon omistajina vähemmistöä.

Juvalla kartanoita hallinnut ruotsinkielinen säätyläistö erottui tavallisesta rahvaasta paitsi kielensä, myös pukeutumisensa, ruoka- ja juomakulttuurinsa, puutarhojensa ja rakennuskulttuurinsa suhteen. Säätyläistö seurusteli tiiviisti keskenään ja sosiaalinen elämä oli varsin vilkasta sekä oman paikkakunnan herrasväen, että naapuripitäjien kesken. Eniten oltiin tekemisissä lähinaapureiden kanssa ja Männynmäen sosieteetti visiteerasi sekä naapurikartanoissa, että läheisessä kirkkoherran pappilassa. Männynmäellä oli myös torppia, sillä siellä missä oli kartanoita, oli myös kartanoita ylläpitäviä torppia. Torpparilaitos mahdollisti kartanoissa vietetyn aineellisesti vauraan elämän.

Kartanokulttuuri kuihtui 1800-luvun puolivälin yhteiskunnallisissa muutoksissa. Männynmäen kartanot Tirrola ja Partala siirtyivät omistajavaihdoksien jälkeen Juvan kunnan omistukseen. Vuonna 1913 kunta osti Tirrolan valtatie 14 pohjoispuolelta ja vuonna 1919 Partalan tien eteläpuolelta. Tirrolan punakattoinen ja valkoiseksi maalattu rakennus valmistui kunnalliskodiksi vuonna 1919 ja on nykyään tyhjennetty sisäilmaongelmien vuoksi.

Partalan kartanon päärakennus on mahdollisesti 1800-luvun puolivälistä muun rakennuskannan ollessa pääosin 1800- ja 1900-lukujen taitteesta. Kunta viljeli Tirrolan ja Partalan maita yhteisviljelyksessä tuottaen kunnan laitoksiin leipäviljaa. Suurimmillaan alueen viljelys oli 1940-luvun alussa peltoalan kivutessa yli 70 hehtaarin.

Suurimpia muutoksia alueen maisemaan toi Savonlinna–Juva -pikatien rakentaminen alueen halki 1950-luvun lopussa. Tie korvasi keskiajalta saakka käytössä olleen tielinjan ja puhkoi harjanteen. Tilat Tirrola ja Partala, jotka olivat ennen olleet tien samalla puolella, jäivät nyt pikatien vastakkaisille puolille.

Kunnan maanviljely ja karjatalous loppui harjanteella vuonna 1970 ja nykyään aktiiviviljelyksessä on reilut 20 hehtaaria luomuviljeltyä hehtaaria Partalan kartanon ympärillä.

Männynmäen maisemaa ei ole mikään taho virallisesti arvioinut valtakunnallisesti tai maakunnallisesti arvokkaaksi, mutta se ansaitsee tulla huomioiduksi. Kaikki alueen arvot eivät ehkä näy ensi vilkaisulla ja vaativat hieman historiantuntemusta avautuakseen. Joka tapauksessa alue lukeutuu pitäjän vanhimpiin viljelyalueisiin ja Partala ympäristöineen on yksi parhaiten säilyneistä sisämaan kuninkaankartanoalueista.

Teksti: Kirsi Vertainen

Lähteet

Männynmäen alueesta

• Vertainen, Kirsi – Ruohonen Juha 2019. Juvan Partala. Juvan kunta.

Savolaisista kartanoista

• Grotenfelt, Nils Gustav 1995. Hovi Savossa. WSOY. Porvoo.
• Räsänen, Riitta 2008. Asukkaat ja asutuskuva. Sääty-yhteiskunnan perintö – kartanot Savossa. Teoksessa Savo ja sen kansa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1192. Tiede. Savon historia VII. Tampere.
• Åström, Anna-Maria 1993. Sockenboarne. Herrgårdskultur i Savolax 1790–1850. Folklivssturdier XIX. Folkkultursarkivet. Svenska litteratursällskapet I Finland. Helsingfors.

Partalalla on ollut pitkä historia takanaan jo ennen sen siirtymistä kunnan omistukseen. Asiakirjalähteistä tilan vaiheita pystyy seuraamaan 1400-luvulle saakka. Tuona aikana Partala on ollut nimismiehen talona, kuninkaankartanona, ratsutilana, säätyläiskartanona ja maanviljelystilana.
Nimismiehentilana Partala toimi 1400- ja 1500-luvuilla lyhyttä (1556–1561) kuninkaankartanokautta lukuun ottamatta. Kuninkaankartanokausi tunnetaan lyhyydestään huolimatta hyvin, sillä tilan johdossa ollut vouti piti kirjaa kaikesta, mitä tilalla tehtiin, mitä sinne hankittiin ja mitä siellä tuotettiin. Näitä voudintilejä voi lukea digitaalisessa muodossa Kansallisarkiston palveluissa. Kuninkaankartanot olivat kuningas Kustaa Vaasan järjestelmä, jossa yhdistyivät useat hänen paikallishallintoa, verotusta ja armeijan huoltoa koskevat uudistuksensa maatalouden kanssa yhdeksi kokonaisuudeksi.

1600-luvulta 1700-luvun alkuun Partala toimi ratsutilana ollen Partasen suvun omistuksessa 1680-luvulle saakka. 1700-luvun alusta Partala siirtyi Poppiusten virkamies- ja pappissuvun haltuun. Heidän hallussaan Partala oli vuoteen 1890, jolloin se myytiin maakauppias Albin Valkoselle. Valkonen puolestaan myi Partalan Juvan kunnalle viljeltyään sitä lähes 30 vuotta.

Kunnan omistuksen aikana ensimmäiset 50 vuotta Partala oli maanviljelytila, jossa harjoitettiin viljan viljelyä ja maidontuotantoa. Ennen toista maailmansotaa tuotettiin leipäviljaa kunnan laitoksiin ja sen jälkeen maitoa puhtaan ayrshire-karjan turvin. Maatalous loppui Partalassa ylituotannon aiheuttamiin leikkauksiin vuonna 1970. Toimittuaan lyhyen aikaa maatalousoppilaitoksena Partalassa alkoi toimia maatalouden tutkimuskeskus vuonna 1985. Partala siirtyi vuonna 1989 Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (nykyisin Luonnonvarakeskus) alaisuuteen ja siitä tuli ensimmäinen luomuun erikoistunut tutkimuskeskus.

Tutkimuskeskuksen lakkauttamisen jälkeen vuonna 2006 Partalasta on hiljalleen kehittynyt matkailutila ja paikallisen kulttuurin keskus. Partalassa ovat Juvan paikallismuseot, Galleria Kuninkaankartano, Juvan tryffelikeskus, kesäteatteri Kuninkaankartano ja yritysnimellä Partalan Kuninkaankartano toimivat hotelli- ja ravintolapalvelut. Juvan kunta vastaa paikallismuseoiden eli Juvan Karjalaisten museon ja Juvan museon sekä Galleria Kuninkaankartanon pitämisestä auki kesäisin. Hotelli- ja ravintolapalveluista vastaa yrittäjä.

Partalalla on kuitenkin myös asiakirjalähteitä vanhempaa historiaa. Partalan menneisyyttä tutkittiin vuosina 2015–2017 Leader-rahoitteisessa hankkeessa ”Partalan viisi vuosisataa”. Hankkeessa tutustuttiin tilaa koskevaan olemassa olevaan lähdekirjallisuuteen ja asiakirja-aineistoon, mutta tuotettiin myös aivan uutta tutkimusaineistoa arkeologian ja kansatieteen menetelmin.

Arkeologisissa tutkimuksissa saatiin tuloksia, joiden valossa tilan tunnettua historiaa on voitu siirtää pari vuosisataa varhaisemmaksi. Peltoalueelta löytyi muun muassa ristiretkiaikaan ajoitettavia esineitä, kuten Juvan ristiksi nimetty ristiriipus ja on varsin todennäköistä, että Partalaa on asuttu jo rautakauden loppupuolella. Ristiriipuksesta teetettiin vuonna 2017 Juvan kunnan ja seurakunnan 575-juhlavuotta juhlistava logo. Logot ovat edelleen käytössä hieman muokattuina versioina.

Teksti: Kirsi Vertainen

Lähteet

• Poppius, Liisa 1957. Juvan esihistoria ja vaiheet seurakunnan perustamisesta Uudenkaupungin rauhaan. Teoksessa Juvan historia. Juvan kunta ja Juvan seurakunta.
• Vertainen, Kirsi – Ruohonen, Juha 2019. Juvan Partala. Juvan kunta.