Vallit rakennettiin ns. Kustaan sodan aikana Savon prikaatin komentajan eversti Curt von Stedingkin johdolla. Venäjän sotavoimat olivat silloin Puumalan ja Vekaran salmen takana. Ruotsin ja Venäjän raja jakoi naapurikunnat Rantasalmen, Sulkavan ja Puumalan kahtia. Vallit olivat puolustusvarustus Juvan kirkonkylän ja Savon tien suojaksi. Varsinaisia taisteluja valleilla ei käyty. Tykkipatterien mahdolliset pohjat on vieläkin nähtävissä lähellä Ylämaan linkkimastoa. Valleista kaakkoon oli Savon jalkaväkirykmentin kokoontumis- ja harjoituskenttä.

Etelä-Savon merkittävimmät taistelut Kustaan sodassa käytiin 12.-13.6.1789 Mikkelin Porrassalmella ja heinäkuun 21. päivänä Rantasalmen Parkumäessä. Parkumäessä Stedingkin saavuttama voitto oli erittäin merkittävä, lähes vuosisataan Ruotsin sotavoimat voitti tämän yhden taistelun. Kaikissa valtakunnan kirkoissa pidettiin kiitosjumalanpalvelus. Stedingkistä voitto teki suuren sotapäällikön – lähes tarunhohtoisen sotasankarin. Kustaa III ylensi hänet heti Parkumäen jälkeen kenraalimajuriksi ja palkitsi korkeilla kunniamerkeillä.

Curt Bogislaus Ludwig Christoffer von Stedingk syntyi v. 1746 vanhan Pommerilaisen aatelissuvun pojaksi. Ruotsi hallitsi pääosaa Pommeria – Itämeren etelärantoja nykyisen Puolan ja Saksan alueella. Stedingk eli mielenkiintoisen ja kansainvälisen elämän. Ruotsin kuninkaaseen ja hovielämään hän tutustui nuorena. Sotilaskoulutuksen hän sai Ranskassa ja osallistui Ranskan joukoissa Amerikan vapaussodassa v. 1779 Grenadan saaren valloitukseen sekä Savannahin linnoituksen valtaukseen Georgiassa.

Stedingk viihtyi pitkään sodan jälkeen Ranskan hovissa ja kuului mm. Marie Antoinetten lähipiiriin ennen tuloa Savon korpiin. Stedingk toimi Kustaan sodan jälkeen kuninkaan luottomiehenä. Vuosina 1790 – 1808 ja 1809 – 1811 hän oli Ruotsin lähettiläänä Pietarin hovissa. Hän kohosi sielläkin erittäin arvostetuksi. Hän varoitti kuningasta Venäjän aikomuksista moneen kertaan Aleksanterin ja Napoleonin Tilsitin vuoden 1807 sopimuksen jälkeen.

Haminan rauhan neuvotteluissa vuonna 1809 Stedingk johti Ruotsin valtuuskuntaa. Venäjän saneli rauhan ehdot, jotka olivat katkerat niin Stedingkille kuin Ruotsille. Stendingkin ansioksi on laskettu se, että hänen vanhojen hyvien suhteittensa ja neuvottelutaitojen ansiosta Venäjän länsiraja pohjoisessa tuli Tornionjokeen eikä Kalixjokeen, johon venäjä sitä alun perin vaati.

Stedingk ylettiin sotamarsalkaksi vuonna 1811. Hän on viimeinen, joka Ruotsissa on saanut sotamarsalkan arvon. Hän osallistui Ruotsin armeijan johdossa Napoleonin kukistamiseen joukkojensa mukana aina Pariisiin asti. Stedingkille myönsivät korkeita arvomerkkejä hänen pitkän elämänsä aikana Ruotsi, Ranska, Yhdysvallat, Venäjä ja Preussi. Hän kuoli 90-vuotiaana vuonna 1837.

Suomen Kansallisarkisto osti vuonna 2013 Stedingkin suvun arkiston Ruotsista. Arkistoon kuuluu 76 000 sivua asiakirjoja, muun muassa Curt von Stedingkin papereita, jotka liittyvät Haminan rauhanneuvotteuihin.

Heikki Laukkanen

Kirjallisuutta

Vallien koordinaatit Museoviraston sivuilla
Stedingk Wikipediassa
Juvalaisia muistomerkkejä

Miickwitz, Joachim ja Paaskoski, Jyrki: Itärajan vartijat 1700-luku, osa 4, 2005
Tuomisto, Antero: Suomalaiset sotamuistomerkit, 1998
Väänänen, Kyösti: Kuninkaallisen Savon prikaatin miehiä, 2010