Carl Axel Gottlund

Kaarle Akseli Gottlund eli vuosina 1796-1875. Hän oli ensimmäisiä maamme kansanperinteen kerääjiä. Hän keräsi Juvalta niin runoja, lauluja, satuja ja loitsuja vuosina 1815-1816. Merkittävän työn hän teki myös Ruotsin ja Norjan suomalaismetsien perinteen kerääjänä ja kielellisen identiteetin nostajana.

Gottlund oli renessanssi-ihminen. Hän oli kiinnostunut niin kansanperinteestä, kansanlauluista, musiikista, tansseista, kasveista kuin kielestä. Suomen kielen tutkiminen oli hänen elämäntyönsä. Hän julkaisia tieteellisen tutkimuksensa Otavan ensimmäisen osan jo vuonna 1828 suomen kielellä. Hänen ajatuksensa ihmisen kielellisistä oikeuksista on edelleen ajankohtainen ja moderni: jokaisella on oikeus käyttää omaa kieltään ja murrettaan. Se on myös Gottlund-runokilpailun pohja.

Gottlund-runokilpailu

Gottlund-runokilpailun teemat on haettu väljästi Carl Axel Gottlundin elämästä. Hänen kansanrunojen keruun merkittävä piirre oli sensuroimattomuus. Hän tallensi myös eroottiset runot toisin kuin monet seuraajansa.  Kilpailun järjestäjinä ja tuomaristossa toimivat ensimmäisenä vuonna Leena Orro, lehtori Marja-Liisa Happonen ja kirjastonjohtaja Päivi Lehmusvuori.

Eroottiset runot ja lemmenlaulut

Ensimmäisen Gottlund-runokilpailun teemaksi valittiin Eroottiset runot ja lemmenlaulut. Kilpailun suosio yllätti. Peräti 52 osanottajaa eri puolilta Suomea postitti runonsa Juvan matkailutoimelle. Kussakin kuoressa oli 1-3 runoa. Leena Orro kuvasi säesaalista seuraavasti: ”Runoista ainakin kaksi kolmasosaa oli naisten kirjoittamia, mutta mukaan mahtui miehiäkin. Selkeä jaottelu, mikä oli lemmenlaulu ja mikä eroottinen runo oli vaikeaa. Eroottinen puoli kiinnosti hieman enemmän, paljolti siihen liittyi huumoriakin. Mitään rivouksia ei ollut mukana. Runoista useimmat olivat riimittömiä, mitallisia oli vain vähän.”

Voittajarunot julkistettiin Gottlund-viikolla Juvan Partalan kuninkaankartanossa, jossa Kaarle Akseli Gottlund on asunut ja aloittanut runonkeruunsa. Kilvan raati myös esitti runot.

Kilpailun piäpalkinto on Gottlund-pysti, jonka on veistänyt juvalainen taiteilija Kari Kärkkäinen. Se on kiertopalkinto, jonka jalustaan kiinnitetään vuosittain voittajan nimi. Muistoksi kaikille kolmelle palkitulle jäi puinen kuksa.

Gottlund-runokilpailu 2014

Teema eroottiset runot ja lemmenlaulut

I palkinto                             Sari Maanhalla: Laulu kasteen ja madon nostattamiseksi

II palkinto                            Markku Huhta: Paino nousoo, Älä kerro äireelle, Namistelua

III palkinto                           Reijo Cederlöf: Kun kosketukseni suli sinuun, Sinun luusi lävistää minut

Gottlund-runokilpailun 1. sija 2014

Sari Maanhalla

Laulu kasteen ja madon nostattamiseksi

Tule mahlanaika
tule kostea kaiku
kiihkeä kipuna
polttavainen haluvimma
nouse märkäinen tihku
valu puroisena
valu noroisena
neidontuoksu alarouhiolla.

Mahlan ikiaikainen laulu
kerkiävä kevätneste,
hämäräisen yöttömän yön
mesikastehetki,
sykkii kukkurainen umppu,
virtaa läikkylähde,
kopeloinen kaltiokumpu
pojan tulla, kastaa koittaa.

Tule villi metsän prinssi,
tule himoinen olento
neito sulle mettä keittää
kiimauumenkammiossa
halulumpareen kolossa.
Kokkeile hyväistä lientä
sua varten kehrättyä
sirpakan sulovettä.

Tule poikamieli
tule miehen varsi
likka sulle järven laittaa
kuulaan pyyntiapajan
melamiehen pimppilammen
soman lutakon vetisen
jonka viertä lipsutella
mätäsmännän hännällä.

Lupsutellaan kimppatuumin
universumin vesille
yhteisellä rytmillä
huumakuontaloveneellä,
panokomppilaukassa,
himoihmiskimppuna
kuohuu hengen kiihkorumpu
sama sävellaji raikaa.

Riennä virma toukotonko
nouse juonteikas koittoponsi
sykkivä hupitammukka
kohoa hetteen keralle
kykenevä härkämalikka
kultatukka on otillaan,
panotunnoissa parhaimmillaan
oottavaisen valmiina.

Tuoksuu mahlatuokkonen
suloisen makiana
illan hämyn soitimella.
Sylipaini, ihoilo
rantakallion laella,
varrekas vattupassi
ponnekas kutuparru
riemurakoon solahtaa.

Kaartuu selänkaariholvi,
tuoreen uuman vavahdus,
pakaralihan pakina.
Painu jäntevä karhunluinen
kuumaan luomupörröloveen,
kiihdytä kiihkohöylä
juo kosmoksen kastevettä
ammenna pohjukasta asti.

Ole kuin kotonasi,
mutta elä liian siivosti,
ota eestä, ota takkaa
mouhellasi neitoa soita,
lirputa sormellasi
kainokohan luota siitä
himonappulasta viritä
painuessas luonnon koittoon.

Pauhatkoon lemmentenho
kiehuva myskinen vaski
tihkuvainen pihkakäärme,
häpylän eränkävijä.
Ole hyvin hurja
ole hullu pystypäin,
työnny urho toukomaille
täytä impi piripintaan.

Louhi rietas lihasauva
söpösopukasta nuohoa
komiana koiperra
sylimylttynä syvälle
liiku letkein lemmenlantein
varmana lutukkaa unnuta,
hulluna souda huopaa
ulapalle hunajamaidon.

Gottlund-runokilpailu 2.sija 2014

Markku Huhta

Paino nousoo

Akkaanleheres sanottihin
notta säännöllinen seksi
pitää kilot kuris.

Mulla tuloo koko aijaan
painua lisää vaikka
emännän kans touhutahan
kellon tarkuurella.
Jouluna ja juhannuksena.
 

Gottlund-runokilpailu 2.sija 2014

Markku Huhta

Älä kerro äireelle

Miästen vessas se jo
vilikuuli sillä silimällä.

Paaritiskillä koitti
nojata mua päin,
kysyy saako tariota
sateenkaaren färisen rinksun.

Ku se laittoo mulle
lentopusun nii mun
mittani tuli täytöhön.

Menin sen tyä ja sanoon
notta minen oo sellaanen.
Minen rupia jurvalaasen kans.
 

Gottlund-runokilpailu 2. sija 2014

Markku Huhta

Namistelua

Tykkääsikkö
jos kuarruttaasin
sun suklaalla
ja nualisin puhtahaksi?

Ainaki minä
tykkääsin.

Jonsei olis
riapeetesta.
 

Gottlund-runokilpailu 3. sija 2014

Reijo Cederlöf

Kun kosketukseni suli sinuun

rikoit leukani suudelmalla
putosi lattiaan ja särkyi

luulen sydämenikin vaihtaneen paikkaa

en tarvitse sitä
hetkeen
sinun pumpatessa minuun elämää

lonkkaluusi sopii käteeni
paina itsesi minuun

painosi saa minut painottomaksi
leijun vierelläsi
katson silmiesi tuulta
ja olen poissa
sinussa

luikertele luissani kuin veri suonissa
kahlitsemme toisemme
ilman rautoja
hehkuvina

sulamme kiinni
enkä enää tartu mihinkään
samalla tavalla
kuin ennen
 

Gottlund-runokilpailu 3. sija 2014

Reijo Cederlöf

Sinun luusi lävistää minut

Sinun luusi lävistää minut ja tiedän olevani kanssasi samaa veistosta
meidän raadellut ihomme
yhdistyneet haavamme

tummat verhot heiluivat
tuuli komensi rakastamaan

sinun karhea kätesi
minun sileät haavani

kaksi luurankoa makaamassa luissaan
kaksi riisuttua ihmistä imemässä toisiaan

kuin vain sinä voit kosketaa
enkä muista eläneeni
ilman sitä

on kuin kevyt paino kulkisi ihokarvoilla
nostaen ne pystyyn
ihmettelemään
miten teet sen

sillä ei ole väliä

jatka

näisssä aisteissa syntyy hymyjä
tässä tilassa kuolee suruja

jatka

huohota korvaani rakkautta
että voisin olla kuuro
suutele huuliini rakkautta
että voisin huutaa

anna minulle ääneni
jolla kertoa itselleni

ole tässä
nauti tästä

Eroottiset runot ja lemmenlaulut 2015

Runokilpailu säilytti suosionsa: 34 kirjoittajaa lähetti runojaan juvalaiselle raadille. Kirjoittajat olivat eri puolilta maata. Kumpikin sukupuoli oli edustettuna ja runojen tunnelmat vaihtelivat onnesta kaipaukseen, suorasta toiminnasta herkkään haaveiluun. Vapaa mitta hallitsi edelleen, riimirunot jäivät vähemmistöksi.

Pohjalaanen murre voitti

Raadin vakuutti tällä kertaa edellisen vuoden kakkonen. Voittoisan runon kirjoitti runuamies Markku Huhta. ”Mehevä pohjalaanen murre ja tiivis sanonta nostivat hänet selvästi ylitse muiden kilpailijoiden”, totesi Leena Orro tiedotteessaan.  Toiseksi tuli tällä kertaa Jaana Viljakainen Savonlinnasta ja kolmanneksi Pentti Tynkkynen Punkaharjulta. Molemmilla on kosketuskohtia Juvaan. Kanttori Pentti Tynkkynen on Juvan lukion kasvatti ja Jaana Viljakainen on kotoisin Rantasalmen Tuusmäestä. Tynkkynen oli musiikkimiehenä säveltänyt molemmat runonsa.

Julkistustilaisuus

Tulokset julkistettiin 30.6.2016 Juvan kirjastossa. Kanttori Katja Suomalainen lauloi Pentti Tynkkysen laulun. Tilaisuutta kunnioitti läsnäolollaan itse Kaarle Akseli Gottlund, nykyhahmossaan puutaiteilija Kari Kärkkäinen. Kilpailun kiertävä piäpalkinto on hänen käsialaansa.

Gottlund-runokilpailu 2015

I palkinto          Markku Huhta: Melba, Omin käsin, Lusikka

II palkinto         Jaana Viljakainen: Täällä ei ole mitään nähtävää , Sokerivesitaivas toukokuussa

III palkinto       Pentti Tynkkynen: Kaipaan syliäsi, Oodi
 

Gottlund-runokilpailu 1. sija 2015

Markku Huhta

Melba

Minen osannu sanua sitä.
Kiäli ei suastunu taipumahan.
Melpa.
Melpa, minä sanoon.
Ja sen pitääs olla palio pehemiee.
Palio, palio pehemiee.
Mutta sinä jaksoot opettaa mulle.
Opetit sen
korvalehtes hennolla mantelilla,
ja nipukan tummalla pähkinällä,
poskes heliällä luhurikalla,
huulies karhuvvatukalla,
sellaasella melekeen ylikypsällä
jotei tarvitte eres puraasta
jonsei halua.
Opetit sen kaulas kanelilla
johon sekottuu sokuri
niinku joulupuuros,
olokapäittes neilikalla
joka kuitenki tuaksuu
kirsikankukille.
Opetit sen kaharella
kesäästen auringonsäteiren
kypsyttämällä mettämansikalla
jokka leikkii mun kiäleni päällä,
antoo maistaa muttei syärä,
vähän vaan näykkäästä.
Vattas varelmilla
jokka kohooli ja painuu alaha
ku Kyrööjjoen pinta huhtikuus,
valokiilla jokka olit
pannu navan pohojalle lymyhyn
ku kiusallas.
Opetit sen herelmillä
eksoottisilla
ja ihanilla.
Karhialla kiivillä
jonka maku on kirpiän kutsuva
ku lupaus kevähästä,
persikalla
pehemeimmästä pehemeimmällä
sekoottuen päärynähän
joka tanssii polskaa
mun kiälelläni.
Ja vihiroon,
vihiroon –
malia
jokon täynnä
päätä huimaavaa ropiikkia,
saremetsän hellettä,
Amatsoonin vualasta vettä.
Malian
jonka painoon huulilleni
ja join ku autiomaasta pelastettu
janon näännyttämä tutkimusmatkaalija.
Join ku viikingit simaa Valhallas
sun maliastas,
Melbamaliasta.
Ja tiärin nottoon oppinu
ku yhtäkkiä
pysähryyt hetkeksi
aivan paikoolles
verit mua hiuksista…

ja vaivuut huakaasten
ku suvituuli juhannuskoivuus.

Silloin olin oppinu.
Seestyyt hiliaa ihollani.
Ja hymyylit,
ku kuiskasin korvahas:
Melba.
 

Gottlund-runokilpailu 1. sija 2015

Markku Huhta

Omin käsin

Murrosiäs se alakoo.
Sellaasta hapuulevaa
kokeelua
ennen ku sen oppii.
Seurusteluaikoona
sitei tarvinnu teherä.
Eikä avios.
Paitti jos halus vaihtelua
ku aijan myätä
emännän kans se
tahtoo olla sellaasta
pakkopullaa.
Eron jälkehen siton
joutunu taas tekemähän.
Yällä en saanu unta
ku tajusin notta
jos jään akattomaksi
nii soon ainuaa
mitä enää ikinä saan.
Omin käsin tehtyä.
Nisua.

Gottlund-runokilpailu 1. sija 2015

Markku Huhta

Lusikka

Maata mennes
käännän
sulle seliän.
En sen tähären
notten
haluaasi sua
vaan
notta tulsit
muhun.
Kiinni.
 

Gottlund-runokilpailu 2. sija 2015

Jaana Viljakainen

Täällä ei ole mitään nähtävää

sinun kasvosi aikaisin aamulla
ja kuinka niihin syttyy kuje, kun näet minut
ja pitkä pirtinpöytä
käteni lapaluittesi välissä
kun kurotan ylitsesi koriin hiivaleipäröykkiötä

kaikki on hetken arkista ja syvää
tämän lähemmäksi rakkautta en jaksa kahlata
helmat märkänä rantavedessä,
kun tuot sunnuntaimainoksiin käärityn kuhan
kala sylissäni seison keittiössä enkä uskalla hengittää

täällä ei ole mitään nähtävää
 

Gottlund-runokilpailu 2. sija 2015

Jaana Viljakainen

Sokerivesitaivas toukokuussa

sokerivesitaivas toukokuussa
kun aukeiden äänet ovat hiljenneet
ja yön laulajat vasta virittävät kanteleitaan
nostelen pyykkejä narulle takapihalla
enkä muista humpsauttaa
ja sinua harmittaa aamulla,
kun lempipaitasi hiha on rutussa ja märkä

muta nyt on sokerivedellä maalattu taivas ja sinä
ja minä pysähdyn vasta keskelle tuoretta peltoa,
jotta kuulisin varmasti,
kuinka illan kuori rapsahtaa rikki
ja yö sukeltaa selkäämme
kuinka uppoamme taivaan läpikuultavaan pehmeyteen
ja heräämme aamulla silmät täynnä sumuisia suudelmia
 

Gottlund-runokilpailu 3. sija 2015

Pentti Tynkkynen

Kaipaan syliäsi

Pakkanen ja tuuli antaa merkin
talven alla huokaa koko maa
Lumen alle taipuu oksa herkin
painosta se joskus katkeaa.

Hyytää usein elämäkin mielen,
huolten alla moni katkeaa.
Tuska katkoo soittimesta kielen
laulu kauneimmillaan katoaa

Kaipaan sinun syliäsi niin
vaihtuu murheet onnen unelmiin.
Odota niin kohta tulen luokses
suljen sinut helliin suudelmiin

kanssasi käyn päiviin tuleviin
kanssasi käyn päiviin tuleviin.

Gottlund-runokilpailu 3. sija 2015

Pentti Tynkkynen

Oodi

Iloa ja kaipausta elomme on tää
auringon jos pilvet peittää emme sitä nää
Kuitenkin se siellä loistaa
ja kun tuuli pilvet poistaa
ilolle se jälleen sijan suo

Rakkaus on suurin voima elämässä
kas toiselle kun vähän riitti, toinen paljon sai
Onnea ja rakkautta
toivotamme aina uutta
sitä joka päivä tarvitaan.

Muistoissamme kauan säilyy menneet hetket nuo
muistoina ne mieleen palaa, terveisensä tuo.
Tuskat riemut sieluun piirtyy
taivaanrantaan katse siirtyy
iltarusko luo jo purppuraa.