Esiraati valikoi joukosta 11 runoa, joista vieraileva päätuomari, runoilija Mirkka Auvinen valitsi voittajan sekä toiseksi ja kolmanneksi sijoittuneet.
Päätuomari iloitsi kilpailun tasosta ja tulkinnoista:

– Runoilijat ovat onnistuneet kirjoittamaan tekstit, jotka jättävät jäljen lukijan mieleen. Niissä on runouden rakennuspalikoita, joihin on helppo tarttua.
Tuomarin tehtävä ei ollut helppo, mutta lopulta palkitut kolme runoa jättivät vahvimman jäljen lukijaan:

Voittajarunossa Vaapsahainen on ihana, kesäinen tunnelma. Sanat soljuvat kepeästi kuin tuuleen puhalletut voikukan hahtuvat. Ilahduttavaa on, että runo sopii sekä lapsille että aikuisille.

Toiselle sijalle sijoittunut runo Kaksikirjaiminen lähtee liikkeelle sanan pienimmästä yksiköstä: kirjaimesta. Kirjaimista m ja e muodostuu sana, joka on lyhyydestään huolimatta voimakas. Runossa kuljetetaan oivaltavasti kahta tasoa: rinnastetaan ihmissuhde kirjainten liittoon, sanaan.

Kolmannen sijan saavuttanut Vesi ja kala alkaa vahvasti sanan elollistamisella: “Minä rakastan sanoja. Ne ovat vanhimpia elollisia olentoja”. Samalla kurotellaan sanojen välityksellä menneeseen. On upea ajatus, että sanoista voi rakentaa ketjun, jolla saa yhteyden sukupolvien taakse. Runossa nostetaan esille myös äidinkielen asema, miten oman äidinkielen sanat sykkivät syvällä sisimmässämme.

Gottlund-runokilpailun palkitut 2026

Ensimmäinen sija: Marjukka Sten nimimerkillä Kristiina Kivi: Vaapsahainen
Toinen sija: Annele Saikkala nimimerkillä Tanssija: Kaksikirjaiminen
Kolmas sija: Seija Kerttula nimimerkillä Aatos: Vesi ja kala

Vaapsahainen

Alussa hän oli
sanaton
mitään ei kuulunut
vaikka yleisö odotti.

Kaikki halusivat nähdä sen
runoja lausuvan pienen hyönteisen.
”Rohkea yritys, vaapsahainen!”,
kannustivat he,
”hän on aina ollut niin omanlainen”,
siinäpä se:
runoilijan sielu ötökällä.
Yllään parhaat päivänsä nähnyt samettitakki,
josta puuttui nappi.
Kaulahuivi rennosti roikkuen,
antoi kuvan taiteellisen.

”Lausun runon”,
virkkoi vaapsahainen
ja vuodatteli sen
kuin pienen puron.

Kesäpäivistä kauniista,
vihreistä lehdistä, tyynestä vedenpinnasta,
sanoja pudotteli
ja
pitkiä koipiansa ojenteli.
Rakkaudesta,
sadepisaroista sammaleella ja kalliolla.
mikä kauniimpaa ois?
Siipensä vaapsahainen levitteli ja tuuli nosti hänet pois.

Marjukka Sten

Kaksikirjaiminen

Annele Saikkala

Vesi ja kala

Rakastan sanoja.
Ne ovat vanhimpia eläviä olioita,
joilla on katkeamaton jatkumo menneisyyteen.

Kun sanon vesi ja kala,
otan yhteyden esivanhempiin
Uralille, ehkä jopa 5 000 vuoden taakse:
Hei siellä jossain metsissä Volga-joen lähellä,
mitä kuuluu? Kiitos geeneistä ja sanoista!
En tosin enää metsästä enkä keräile
muuta kuin sanoja, mutta lienee sama taito.

Kun sanon vesi ja kala,
mieleeni tulvahtaa muistoja.
Vaikka siitä, kun oltiin ukin kanssa kalassa.
Ukki ei paljoa puhunut.
Hän nosti verkkoja ja minä olin soutaja.
Ukki sanoi: Souva, huopaa, souva, huopaa.
Muuta en muista koko miehestä.
Kiitos geeneistä kuitenkin. Ja sanasta huopaa,
jota en ole tarvinnut ennen kuin nyt.

Jos sanon water ja fish englanniksi,
tai vatten ja fisk ruotsiksi,
tai Wasser ja Fisch saksaksi,
mieleeni ei tulvahda muistoja.
Ne ovat vain sanoja, kirjaimia ja äänteitä,
mutta paljon enemmän joillekuille muille.

Seija Kerttula

Kilpailun tarkoitus on muistaa 1800-luvulla vaikuttanutta kansanperinteen kerääjää ja monitoimimiestä C.A. Gottlundia. Vuosittain vaihtuvat teemat ovat liittyneet jollakin tavalla hänen elämäänsä. Vuosi 2026 oli Gottlundin syntymän 230-vuotisjuhlavuosi!

C. A. Gottlund tunnettiin luovana kirjoittajana ja suomen kielen kehittäjänä, joka kunnostautui lukuisien uudissanojen tekijänä. Mm. sana ”toimittaja” on Gottlundin sepittämä uudissana suomen kieleen. Hän ymmärsi myös tiedonvälityksen arvon ja perusti useita lehtiä, joista ensimmäisen vain 14-vuotiaana. Jockas Postenin sisältö oli pitkälti mielikuvituksen tuotetta.

Aikuistuttuaan Gottlund laajensi julkaisutoimintaansa Juvaa laajemmalle ja ryhtyi ammatillisesti sanomalehtimieheksi ja -kustantajaksi. Suomenkielisiä lehtiä oli julkaistu jo 1700-luvulta lähtien, muttei vielä yhtään Helsingissä. Pääkaupungin ensimmäinen suomenkielinen sanomalehti olikin Gottlundin julkaisema Suomalainen, jonka ensinumero ilmestyi 1846. Lehti joutui pian sensuurin hampaisiin ja lakkautettiin, mutta sitkeä Gottlund jatkoi julkaisutoimintaa Suomi-nimisellä lehdellä. Myöhemmin Työmiehen ystävä -nimisessä lehdessä julkaistiin hänen kirjoituksiaan.

Gottlundille kieli ja kielenkäyttö oli itseilmaisun luonteva muoto ja hän oli kirjoitustyössään huomattavan tuottelias. Suomalaisen kirjallisuuden seuran kirjallisuuden ja kulttuurihistorian arkistossa Gottlundin aineistoa on peräti 6,44 hyllymetriä. Gottlundin kynä oli kuitenkin terävä ja valitettavasti riidanhaluisuus johti siihen, että usein vuoropuheluksi tarkoitettu keskustelunaloite typistyi akateemisesti yksinäisen, katkeran miehen vuodatukseksi.

Samaan aikaan runokilpailun kanssa järjestettiin myös Gottlund-valokuvakilpailu samalla teemalla. Siitä tarkemmin Galleria Kuninkaankartanon sivuilla.

Runokilpailua on järjestetty vuodesta 2014. Sen toteuttaa vapaamuotoinen työryhmä yhteistyössä Juvan kulttuuripalveluiden ja Juvan kirjaston kanssa. Viime vuosina kilpailuun on osallistunut yli sata kirjoittajaa.

Gottlund-runokilpailua 2026 tuki Juvan Kulttuuri ry.

Lisätietoja kilpailusta ja Gottlund-viikosta: Johanna Kuusisto, 0400 136 176, johanna.kuusisto[a]juva.fi

Seuraa kilpailun fb-sivua: facebook.com/gottlundrunokilpailu.

Säännöt

Gottlund-runokilpailun säännöt 2026

1. Vuoden 2026 teema on sana.
2. Kukin osallistuja voi lähettää yhden runon. Runojen muotoa ei rajoiteta.
3. Runojen on oltava selvästi luettavia, mieluiten koneella kirjoitettuja. Sivulle merkitään kirjoittajan nimimerkki. Runojen maksimipituudeksi suositellaan yhtä liuskaa. Oheen liitetään suljettu kirjekuori, jossa on tekijän nimi ja yhteystiedot, ja jonka päälle kirjoitetaan nimimerkki.
4. Kilpailuaika on 19.2.-30.4.2026. Runot lähetetään osoitteella
   Juvan kirjasto
   Johanna Kuusisto
   Raili Kostian tie 2
   51900 Juva
   Kilpailun viimeisen päivän postileima riittää.
5. Esiraati valitsee 10-15 finalistia, joista kilpailun päätuomari valitsee voittajan ja sijoittuneet.
6. Tulokset julkistetaan yleisötilaisuudessa 1.7.2026 klo 14 Juvan Partalassa, Huttulantie 1, 51900 Juva.
7. Kolme parasta kirjoittajaa palkitaan. Ykköspalkinnon voi voittaa vain kahdesti peräkkäin. Aiemmat julkaisut eivät rajoita kilpailuun osallistumista.
8. Runoja ei palauteta, vaan ne arkistoidaan Juvan kirjastoon. Julkaisuoikeudet ovat tekijällä, mutta Juvan kunta voi käyttää runoja eri yhteyksissä suullisesti ja kirjallisesti. Voittajarunot julkaistaan Juvan kulttuurisivuilla ja kaikki finalistit seuraavana vuonna Gottlundin tuvan runoniityllä.

Lisää luettavaa

www.juvankulttuurisivut.fi
Carl Axel Gottlund
Kymmenen kohtaa aiheesta Carl Axel Gottlund ja kieli
Gottlund-runokilpailu 2014, 2015, 2016, 2017, 2018, 2019, 2020, 2021, 2022, 2023, 2024, 2025

I palkinto Inkeri Pohjola: Tina-Buddhan ja Kentaurin Pidot – Suden ja Purjeen välissä

II palkinto Aino-Kaisa Koistinen

III palkinto Johanna Hartikainen: Juhlatuulella

Gottlundin päre: Vanilja Kurki

Gottlund-runokilpailu järjestetään Kaarle Akseli Gottlundin elämäntyön innoittamana. Vuoden 2020 kilpailun teema oli Pidot. Kaarle Akseli Gottlund oli monipuolinen ja särmikäs ihminen, jonka kiinnostuksen kohteet olivat laajat. Kielen ja suomalaisuuden ohella hän lauloi, soitti ja toimi mm. seremoniamestarina. Teemaa oli mahdollista tulkita väljästi ja monitahoisesti. Gottlund-runokilpailua 2020 tukee Juvan kulttuuri ry.

Kilpailun vierailevana tuomarina toimi kirjailija Heli Slunga. Slungalta on julkaistu neljä runokokoelmaa sekä romaani (yhdessä Jaana Seppäsen kanssa). 2013 hänen runoteoksensa Orjan kirja oli YLE:n Tanssiva karhu -palkintoehdokkaana. Slunga kuuluu Kaaoskoneisto-runokabareeryhmään.

K. A. Gottlund, jonka isä toimi Juvalla kirkkoherrana, keräsi Juvalta merkittävän määrän kansanperinnettä 1800-luvun alussa. Gottlund oli kiihkeä suomalaisuuden ja suomen kielen puolustaja, joka kuitenkin joutui usein kahnauksiin aikalaistensa kanssa. Häntä on sanottu ikuiseksi kakkoseksi.

Gottlund-runokilpailua on järjestetty vuodesta 2014. Sen toteuttaa vapaamuotoinen työryhmä yhteistyössä Juvan kulttuuripalveluiden ja Toenperän Juvan kirjaston kanssa. Kahtena edellisenä vuonna kilpailuun on osallistunut yli sata kirjoittajaa. Vuonna 2020 kolmen parhaan palkitun lisäksi huomioitiin ansioinut kirjoittaja Gottlundin päreellä.

Gottlund-runokilpailun kilpailuaika oli 20.2.-30.4.2020. Voittaja julkistettiin Juvalla 3. heinäkuuta Gottlund-viikon yhteydessä. Samalla oli mahdollisuus osallistua Heli Slungan Runon jäljillä -kirjoittajapajaan, jonka järjestivät Toenperän Juvan kirjasto, Kirjoittajayhdistys Ernesti ja Gottlund-työryhmä.

Lisätietoja kilpailusta ja Gottlund-viikosta: Johanna Kuusisto, 0400 136 176, johanna.kuusisto[a]juva.fi

Seuraa kilpailun fb-sivua: facebook.com/gottlundrunokilpailu

I palkinto Inkeri Pohjola: Tina-Buddhan ja Kentaurin Pidot – Suden ja Purjeen välissä

II palkinto Aino-Kaisa Koistinen

III palkinto Johanna Hartikainen: Juhlatuulella

Kerrankin, sitten kerran jos toisenkin,
tulen juhliin kuvioina.
Symmetriaa, geometriaa, hierarkiaa
kolttuni kuosit pullollaan.
Tulkinnanvapaus luistelee
pitkin mistään riippumatonta horisonttia.
Pidän silmällä tulkintojen villiyttä.

Olen elämänilon otettavissa, olen tässä.
Mahdollisuuksia kaikkeen.
Vaikkei ole ilotulitusten ja vuoristoratojen ilta,
en entiseen synkkene.
En ole enää se ovensuussa istuva.

Tulen, purjehdin läpi, maistan joka lajia,
osaan siirtyä keskustelusta toiseen,
tanssistakin, jos tanssitetaan.
En takerru ihmisiin, en odotuksiin.
Jatkan eteenpäin,
määrätietoisen päämäärättömästi,
ja elämä annostelee minulle
sen mitä milloinkin.

Lisätietoja

www.juvankulttuurisivut.fi
Carl Axel Gottlund
Kymmenen kohtaa aiheesta Carl Axel Gottlund ja kieli
Gottlund-runokilpailu 2014, 2015, 2016, 2017, 2018, 2019

Runokilpa Kaarle Aksel Gottlundin nimissä ja hengessä järjestettiin keväällä 2017 neljättä kertaa. Moninkertaisen juhlavuoden – Suomi 100 vuotta ja Juva 575 vuotta – kunniaksi kilpailun teemaksi valittiin Sisukas ja seksikäs Suomi. Määritelmä sopi itse kilpailun nimenantajaan hyvin. Aikaansa monissa asioissa sata vuotta edellä hän taisteli suomalaisten kielellisten oikeuksien puolesta niin Ruotsin ja Norjan suomalaismetsissä kuin kotiseudullaan Savossa. Artikkelikuvan teksti on Gottlundin 1818 julakaisemasta teoksesta Pieniä runoja Suomen poijille ratoxi.

Runokilpailun vapaamuotoisena järjestäjäkaartina ja tuomareina toimivat kulttuurisihteeri emerita Leena Orro, lehtori Marja-Liisa Happonen ja kirjastonjohtaja Päivi Lehmusvuori. Kilvan vaativa aihe romahdutti osallistujamäärän. Seitsemän rohkeaa uskalsi tarttua aiheeseen ja lähetti raadin arvioitavaksi 17 runoa. ”Useimmista runoista aisti, että kirjoittaja oli purkanut niihin avoimesti omia tuntojaan, haaveitaan ja muistojaan”, totesi Leena Orro avauspuheessaan.

Voittajaksi valittiin Tuula-Maija Vigman Lahdesta, toiseksi tuli Jaana Viljakainen Juvalta ja kolmanneksi Raija Pehkonen Puumalasta. Palkinnot jaettiin Runon ja suven päivänä 6.7.2017 Juvan kirjastossa.

Gottlund-runokilpailu 2017

I palkinto                Tuula Maija Vigman

II palkinto               Jaana Viljakainen

III palkinto              Raija Pehkonen

Tuula Maija Vigman

Gottlund-runokilpailu 1. sija 2017

1.
antautua kaamokselle
olematta sairas väsynyt

lumen turkki
luisevalla kalliolla
pimeyden valona

on levon hetki
energian virrata läpi

kulkea itsessään
syvemmälle tyhjyyteen

lentää matalalla

2.
Jäiset huulet jättävät niskaan paleltuman
lumi pöllyää susiturkeissa

kallion seinässä hehkuva aukko
sulattaa jalat, kädet, selät
pistelee pakkasen puremia

kuumana puhallamme huuruja pois

3.
kalliolla jäkälää
puolukallisia varpuja
painat polvilleni

kivikaudelle putoan
hiuksistani kiepautat
konttaukseen

eläimenä työnnyt minuun
kova tuntuu pehmeältä
yhdessä sulamme kuumaan

alkumeri suolaantuu
suonet kohisevat tulta
ensimmäinen äännähdys

täynnä paksuja vokaaleja

Jaana Viljakainen

Gottlund-runokilpailu 2. sija 2017

Tietty määrä julmuutta on hyväksyttävä
räksänpesiä rikkovat pikkupojat
joka vuosi lokkiluodolle kohoava juhannuskokko
hätääntyneet linnut halkaisevat illanpinnan huudoillaan
ymmärtäisit jos tämä olisi kotisi

nopeutetusti
kuin joku vetäisi kasettinauhaa muovikuorestaan
rastaankarkoitteeksi viinimarjapensaan päälle,
minusta tulee akka,
joka loukuttaa näätäeläimiä rostipohjasta
kalastaa suolammesta kahdeksan kilon
lahnan hirvikiväärillä
paksuun turveveteen syntyy kirkas pyörre
verenmaku suussani valitsen yksinäisyyden
ja luonnonyhteyden

kaikki pirut tulevat lopulta kesytetyiksi
hellyydellä
pitkinä läähättävinä päivinä
kun raskaat jäsenet turpoavat seisovassa kuumuudessa
hyttyset purevat korvanlehdet ja pakarat
kirveleville paukamille
kämmeniin uppoavat tikut
ja silmäneula
kun kipu on kovin juuri ennen kuin se loppuu

ja lopulta yhtenä höyryävänä iltana
keltaisen mökin kulmalla
tumma takin helma lehahtaa valoksi
silmästä silmään tunnistan ehdottomuuden ja pelon
jotka luikkivat karkuun, laihat, kurjat oliot
jättävät räsäisen pesänsä
minun kivisen rintalastani alla

kaikkeus, kaksi sirkkelin viemää sormea
kämmenselän paksut suonet,
metsittynyt ihminen ja piha
illassa persianruusun luteen tuoksu
ja paljas musta maa

Raija Pehkonen

Gottlund-runokilpailu 3. sija 2017

Isänmaallani
Suomella
oli ennen
kaksi kättä
silloin
kun
olin lapsi.
No,
käsipuolenakin
pärjää ja
toista voi hyväillä
halata
ihan täyttymykseen asti
rampanakin!

(P.S. seksi on hyvä asia aina!)

Carl Axel Gottlund

Kaarle Akseli Gottlund eli vuosina 1796-1875. Hän oli ensimmäisiä maamme kansanperinteen kerääjiä. Hän keräsi Juvalta niin runoja, lauluja, satuja ja loitsuja vuosina 1815-1816. Merkittävän työn hän teki myös Ruotsin ja Norjan suomalaismetsien perinteen kerääjänä ja kielellisen identiteetin nostajana.

Gottlund oli renessanssi-ihminen. Hän oli kiinnostunut niin kansanperinteestä, kansanlauluista, musiikista, tansseista, kasveista kuin kielestä. Suomen kielen tutkiminen oli hänen elämäntyönsä. Hän julkaisia tieteellisen tutkimuksensa Otavan ensimmäisen osan jo vuonna 1828 suomen kielellä. Hänen ajatuksensa ihmisen kielellisistä oikeuksista on edelleen ajankohtainen ja moderni: jokaisella on oikeus käyttää omaa kieltään ja murrettaan. Se on myös Gottlund-runokilpailun pohja.

Gottlund-runokilpailu

Gottlund-runokilpailun teemat on haettu väljästi Carl Axel Gottlundin elämästä. Hänen kansanrunojen keruun merkittävä piirre oli sensuroimattomuus. Hän tallensi myös eroottiset runot toisin kuin monet seuraajansa.  Kilpailun järjestäjinä ja tuomaristossa toimivat ensimmäisenä vuonna Leena Orro, lehtori Marja-Liisa Happonen ja kirjastonjohtaja Päivi Lehmusvuori.

Eroottiset runot ja lemmenlaulut

Ensimmäisen Gottlund-runokilpailun teemaksi valittiin Eroottiset runot ja lemmenlaulut. Kilpailun suosio yllätti. Peräti 52 osanottajaa eri puolilta Suomea postitti runonsa Juvan matkailutoimelle. Kussakin kuoressa oli 1-3 runoa. Leena Orro kuvasi säesaalista seuraavasti: ”Runoista ainakin kaksi kolmasosaa oli naisten kirjoittamia, mutta mukaan mahtui miehiäkin. Selkeä jaottelu, mikä oli lemmenlaulu ja mikä eroottinen runo oli vaikeaa. Eroottinen puoli kiinnosti hieman enemmän, paljolti siihen liittyi huumoriakin. Mitään rivouksia ei ollut mukana. Runoista useimmat olivat riimittömiä, mitallisia oli vain vähän.”

Voittajarunot julkistettiin Gottlund-viikolla Juvan Partalan kuninkaankartanossa, jossa Kaarle Akseli Gottlund on asunut ja aloittanut runonkeruunsa. Kilvan raati myös esitti runot.

Kilpailun piäpalkinto on Gottlund-pysti, jonka on veistänyt juvalainen taiteilija Kari Kärkkäinen. Se on kiertopalkinto, jonka jalustaan kiinnitetään vuosittain voittajan nimi. Muistoksi kaikille kolmelle palkitulle jäi puinen kuksa.

Gottlund-runokilpailu 2014

Teema eroottiset runot ja lemmenlaulut

I palkinto                             Sari Maanhalla: Laulu kasteen ja madon nostattamiseksi

II palkinto                            Markku Huhta: Paino nousoo, Älä kerro äireelle, Namistelua

III palkinto                           Reijo Cederlöf: Kun kosketukseni suli sinuun, Sinun luusi lävistää minut

Gottlund-runokilpailun 1. sija 2014

Sari Maanhalla

Laulu kasteen ja madon nostattamiseksi

Tule mahlanaika
tule kostea kaiku
kiihkeä kipuna
polttavainen haluvimma
nouse märkäinen tihku
valu puroisena
valu noroisena
neidontuoksu alarouhiolla.

Mahlan ikiaikainen laulu
kerkiävä kevätneste,
hämäräisen yöttömän yön
mesikastehetki,
sykkii kukkurainen umppu,
virtaa läikkylähde,
kopeloinen kaltiokumpu
pojan tulla, kastaa koittaa.

Tule villi metsän prinssi,
tule himoinen olento
neito sulle mettä keittää
kiimauumenkammiossa
halulumpareen kolossa.
Kokkeile hyväistä lientä
sua varten kehrättyä
sirpakan sulovettä.

Tule poikamieli
tule miehen varsi
likka sulle järven laittaa
kuulaan pyyntiapajan
melamiehen pimppilammen
soman lutakon vetisen
jonka viertä lipsutella
mätäsmännän hännällä.

Lupsutellaan kimppatuumin
universumin vesille
yhteisellä rytmillä
huumakuontaloveneellä,
panokomppilaukassa,
himoihmiskimppuna
kuohuu hengen kiihkorumpu
sama sävellaji raikaa.

Riennä virma toukotonko
nouse juonteikas koittoponsi
sykkivä hupitammukka
kohoa hetteen keralle
kykenevä härkämalikka
kultatukka on otillaan,
panotunnoissa parhaimmillaan
oottavaisen valmiina.

Tuoksuu mahlatuokkonen
suloisen makiana
illan hämyn soitimella.
Sylipaini, ihoilo
rantakallion laella,
varrekas vattupassi
ponnekas kutuparru
riemurakoon solahtaa.

Kaartuu selänkaariholvi,
tuoreen uuman vavahdus,
pakaralihan pakina.
Painu jäntevä karhunluinen
kuumaan luomupörröloveen,
kiihdytä kiihkohöylä
juo kosmoksen kastevettä
ammenna pohjukasta asti.

Ole kuin kotonasi,
mutta elä liian siivosti,
ota eestä, ota takkaa
mouhellasi neitoa soita,
lirputa sormellasi
kainokohan luota siitä
himonappulasta viritä
painuessas luonnon koittoon.

Pauhatkoon lemmentenho
kiehuva myskinen vaski
tihkuvainen pihkakäärme,
häpylän eränkävijä.
Ole hyvin hurja
ole hullu pystypäin,
työnny urho toukomaille
täytä impi piripintaan.

Louhi rietas lihasauva
söpösopukasta nuohoa
komiana koiperra
sylimylttynä syvälle
liiku letkein lemmenlantein
varmana lutukkaa unnuta,
hulluna souda huopaa
ulapalle hunajamaidon.

Gottlund-runokilpailu 2.sija 2014

Markku Huhta

Paino nousoo

Akkaanleheres sanottihin
notta säännöllinen seksi
pitää kilot kuris.

Mulla tuloo koko aijaan
painua lisää vaikka
emännän kans touhutahan
kellon tarkuurella.
Jouluna ja juhannuksena.
 

Gottlund-runokilpailu 2.sija 2014

Markku Huhta

Älä kerro äireelle

Miästen vessas se jo
vilikuuli sillä silimällä.

Paaritiskillä koitti
nojata mua päin,
kysyy saako tariota
sateenkaaren färisen rinksun.

Ku se laittoo mulle
lentopusun nii mun
mittani tuli täytöhön.

Menin sen tyä ja sanoon
notta minen oo sellaanen.
Minen rupia jurvalaasen kans.
 

Gottlund-runokilpailu 2. sija 2014

Markku Huhta

Namistelua

Tykkääsikkö
jos kuarruttaasin
sun suklaalla
ja nualisin puhtahaksi?

Ainaki minä
tykkääsin.

Jonsei olis
riapeetesta.
 

Gottlund-runokilpailu 3. sija 2014

Reijo Cederlöf

Kun kosketukseni suli sinuun

rikoit leukani suudelmalla
putosi lattiaan ja särkyi

luulen sydämenikin vaihtaneen paikkaa

en tarvitse sitä
hetkeen
sinun pumpatessa minuun elämää

lonkkaluusi sopii käteeni
paina itsesi minuun

painosi saa minut painottomaksi
leijun vierelläsi
katson silmiesi tuulta
ja olen poissa
sinussa

luikertele luissani kuin veri suonissa
kahlitsemme toisemme
ilman rautoja
hehkuvina

sulamme kiinni
enkä enää tartu mihinkään
samalla tavalla
kuin ennen
 

Gottlund-runokilpailu 3. sija 2014

Reijo Cederlöf

Sinun luusi lävistää minut

Sinun luusi lävistää minut ja tiedän olevani kanssasi samaa veistosta
meidän raadellut ihomme
yhdistyneet haavamme

tummat verhot heiluivat
tuuli komensi rakastamaan

sinun karhea kätesi
minun sileät haavani

kaksi luurankoa makaamassa luissaan
kaksi riisuttua ihmistä imemässä toisiaan

kuin vain sinä voit kosketaa
enkä muista eläneeni
ilman sitä

on kuin kevyt paino kulkisi ihokarvoilla
nostaen ne pystyyn
ihmettelemään
miten teet sen

sillä ei ole väliä

jatka

näisssä aisteissa syntyy hymyjä
tässä tilassa kuolee suruja

jatka

huohota korvaani rakkautta
että voisin olla kuuro
suutele huuliini rakkautta
että voisin huutaa

anna minulle ääneni
jolla kertoa itselleni

ole tässä
nauti tästä

Kansanperinnettä ei voi kerätä kävelemättä ja matkustamatta. Niinpä vuoden 2016 runokilpailun teemaksi valittiin matka. Vaeltajan värssyt kiinnostivat aiheena kirjoittajia. Gottlund-runokilpailuun osallistui 40 sanankäyttäjää.

Elämä vaelluksena

Leena Orro kirjoittaa kilpailuun osallistuneista runoista: ”Gottlundia ajatellen oletin, että mukana olisi vilkasverisen nuoren miehen värssyjä matkojensa ihmisistä ja tapahtumista. Tulos olikin yleensä vakavampi. Usein Lappi oli vaelluspaikkana, mutta tärkeimmäksi inspiraatioksi nousi elämä vaelluksena iloneen ja suruineen. Tämä kertoo runon merkityksestä vielä nykyäänkin itsetutkiskeluna ja koetun muistamisena.”

Julkistustilaisuus Runon ja suven päivänä

Kilpailun raadissa olivat kulttuurisihteeri emerita Leena Orro, FK Marja-Liisa Happonen ja FK Vuokko Viljanen. Kilpailua tukivat Juvan kunnan matkailutoimi ja Toenperän Juvan kirjasto, jossa palkintojenjakotilaisuus pidetiin Runon ja suven päivänä 6.7.2016. Markku Huhta sai voittajana pitää vielä toisen vuoden kilpailun ”piäpalkintoa”. Kuvanveistäjä Kari Kärkkäisen veistämä Gottlund-pysti on runokilpailun kiertävä pääpalkinto, johon vuosittain kaiverretaan voittajan nimi. Muut kilpailijat palkittiin akvarellitöillä. Voittaneet runot sekä sikermä muita kilpailuun osallistuneita runoja luettiin palkintojenjakotilaisuudessa.

Vaeltajan värssyjä 2016

I palkinto             Markku Huhta: Kengät

II palkinto            Eeva Ikonen: Mihin kurja kulkeneisin

III palkinto           Maria Kivelä: Vaeltajan värssyt – haikuja

Gottlund-runokilpailu 1. sija 2016

Markku Huhta, Helsinki

Kengät

Koko elämäni
minoon kulukenu
liian piänis kengis.
Häjyysimpänä
mun kenkäni oli aina
käytettyjä
muilta jäänehiä
jokka kesähän mennes
oli mullekki pikkuuset.

Ahtahis kengis kuliin
koulutiäni.
Puristavis patiiniis
pääsin ripille.

Resuusis piikkariis
juaksin viirenneksi.
Monot ei kestäny
maalihin asti.

Niin monet illat
itkin pakottavia nilikkojani
ruttuusia varpahiani
rakoolle revennehiä
kantapäitäni.

Itkin
miksei mun kenkäni
voinu koskaan
olla oikian kokooset.
Miksei
yän aikana
mun sänkyni viärehen
ilimestyny
mulle tarkootettuja
nahkakenkiä.
Kiiltäviä.

Gottlund-runokilpailu 2. sija 2016

Eeva Ikonen, Puumala

Mihin kurja kulkeneisin,
kuhun veisin kurjan mielen.
Kun ei ole kuulijata,
luona lohdun antajata.
Mihin kurja kulkeneisin,
kenet kuulolle kysyisin.
Josko metsähän menisin
Taivaan alle taivaltaisin.
Josko tuttuja tulisi,
ystäviä itkijälle.
Menen metsään kun menenki
luonnon suureen kainalohon.
Sielläpä sija surulle
ilma raikas itkijälle.
Turve se on tuttavani,
multa murheeni imiä.
Korpikuusi kuulijani,
koivu kaivattu kaveri.
Siellä itken itkujani,
sotken suohon surujani.
Sitten palaan paikalleni
mäelleni myrskyiselle.
Tuonpa metsän tuomisia
hymyn sinne toisen tänne,
jotta jaksaisi toisetkin
oman itkunsa osana.
Tuskan oman tuttavana.

Gottlund-runokilpailu 2016 3. sija

Maria Kivelä, Juva

Vaeltajan värssyjä – haikuja

Vieras kaupunki –
annan puistotien puiden
koskettaa hiuksia.

Aamu. Kättelen
ohikulkiessani
kuusenkerkät.

Seisahdun viimein.
Puolukka laskee maahan
raskaan taakkansa.

Eroottiset runot ja lemmenlaulut 2015

Runokilpailu säilytti suosionsa: 34 kirjoittajaa lähetti runojaan juvalaiselle raadille. Kirjoittajat olivat eri puolilta maata. Kumpikin sukupuoli oli edustettuna ja runojen tunnelmat vaihtelivat onnesta kaipaukseen, suorasta toiminnasta herkkään haaveiluun. Vapaa mitta hallitsi edelleen, riimirunot jäivät vähemmistöksi.

Pohjalaanen murre voitti

Raadin vakuutti tällä kertaa edellisen vuoden kakkonen. Voittoisan runon kirjoitti runuamies Markku Huhta. ”Mehevä pohjalaanen murre ja tiivis sanonta nostivat hänet selvästi ylitse muiden kilpailijoiden”, totesi Leena Orro tiedotteessaan.  Toiseksi tuli tällä kertaa Jaana Viljakainen Savonlinnasta ja kolmanneksi Pentti Tynkkynen Punkaharjulta. Molemmilla on kosketuskohtia Juvaan. Kanttori Pentti Tynkkynen on Juvan lukion kasvatti ja Jaana Viljakainen on kotoisin Rantasalmen Tuusmäestä. Tynkkynen oli musiikkimiehenä säveltänyt molemmat runonsa.

Julkistustilaisuus

Tulokset julkistettiin 30.6.2016 Juvan kirjastossa. Kanttori Katja Suomalainen lauloi Pentti Tynkkysen laulun. Tilaisuutta kunnioitti läsnäolollaan itse Kaarle Akseli Gottlund, nykyhahmossaan puutaiteilija Kari Kärkkäinen. Kilpailun kiertävä piäpalkinto on hänen käsialaansa.

Gottlund-runokilpailu 2015

I palkinto          Markku Huhta: Melba, Omin käsin, Lusikka

II palkinto         Jaana Viljakainen: Täällä ei ole mitään nähtävää , Sokerivesitaivas toukokuussa

III palkinto       Pentti Tynkkynen: Kaipaan syliäsi, Oodi
 

Gottlund-runokilpailu 1. sija 2015

Markku Huhta

Melba

Minen osannu sanua sitä.
Kiäli ei suastunu taipumahan.
Melpa.
Melpa, minä sanoon.
Ja sen pitääs olla palio pehemiee.
Palio, palio pehemiee.
Mutta sinä jaksoot opettaa mulle.
Opetit sen
korvalehtes hennolla mantelilla,
ja nipukan tummalla pähkinällä,
poskes heliällä luhurikalla,
huulies karhuvvatukalla,
sellaasella melekeen ylikypsällä
jotei tarvitte eres puraasta
jonsei halua.
Opetit sen kaulas kanelilla
johon sekottuu sokuri
niinku joulupuuros,
olokapäittes neilikalla
joka kuitenki tuaksuu
kirsikankukille.
Opetit sen kaharella
kesäästen auringonsäteiren
kypsyttämällä mettämansikalla
jokka leikkii mun kiäleni päällä,
antoo maistaa muttei syärä,
vähän vaan näykkäästä.
Vattas varelmilla
jokka kohooli ja painuu alaha
ku Kyrööjjoen pinta huhtikuus,
valokiilla jokka olit
pannu navan pohojalle lymyhyn
ku kiusallas.
Opetit sen herelmillä
eksoottisilla
ja ihanilla.
Karhialla kiivillä
jonka maku on kirpiän kutsuva
ku lupaus kevähästä,
persikalla
pehemeimmästä pehemeimmällä
sekoottuen päärynähän
joka tanssii polskaa
mun kiälelläni.
Ja vihiroon,
vihiroon –
malia
jokon täynnä
päätä huimaavaa ropiikkia,
saremetsän hellettä,
Amatsoonin vualasta vettä.
Malian
jonka painoon huulilleni
ja join ku autiomaasta pelastettu
janon näännyttämä tutkimusmatkaalija.
Join ku viikingit simaa Valhallas
sun maliastas,
Melbamaliasta.
Ja tiärin nottoon oppinu
ku yhtäkkiä
pysähryyt hetkeksi
aivan paikoolles
verit mua hiuksista…

ja vaivuut huakaasten
ku suvituuli juhannuskoivuus.

Silloin olin oppinu.
Seestyyt hiliaa ihollani.
Ja hymyylit,
ku kuiskasin korvahas:
Melba.
 

Gottlund-runokilpailu 1. sija 2015

Markku Huhta

Omin käsin

Murrosiäs se alakoo.
Sellaasta hapuulevaa
kokeelua
ennen ku sen oppii.
Seurusteluaikoona
sitei tarvinnu teherä.
Eikä avios.
Paitti jos halus vaihtelua
ku aijan myätä
emännän kans se
tahtoo olla sellaasta
pakkopullaa.
Eron jälkehen siton
joutunu taas tekemähän.
Yällä en saanu unta
ku tajusin notta
jos jään akattomaksi
nii soon ainuaa
mitä enää ikinä saan.
Omin käsin tehtyä.
Nisua.

Gottlund-runokilpailu 1. sija 2015

Markku Huhta

Lusikka

Maata mennes
käännän
sulle seliän.
En sen tähären
notten
haluaasi sua
vaan
notta tulsit
muhun.
Kiinni.
 

Gottlund-runokilpailu 2. sija 2015

Jaana Viljakainen

Täällä ei ole mitään nähtävää

sinun kasvosi aikaisin aamulla
ja kuinka niihin syttyy kuje, kun näet minut
ja pitkä pirtinpöytä
käteni lapaluittesi välissä
kun kurotan ylitsesi koriin hiivaleipäröykkiötä

kaikki on hetken arkista ja syvää
tämän lähemmäksi rakkautta en jaksa kahlata
helmat märkänä rantavedessä,
kun tuot sunnuntaimainoksiin käärityn kuhan
kala sylissäni seison keittiössä enkä uskalla hengittää

täällä ei ole mitään nähtävää
 

Gottlund-runokilpailu 2. sija 2015

Jaana Viljakainen

Sokerivesitaivas toukokuussa

sokerivesitaivas toukokuussa
kun aukeiden äänet ovat hiljenneet
ja yön laulajat vasta virittävät kanteleitaan
nostelen pyykkejä narulle takapihalla
enkä muista humpsauttaa
ja sinua harmittaa aamulla,
kun lempipaitasi hiha on rutussa ja märkä

muta nyt on sokerivedellä maalattu taivas ja sinä
ja minä pysähdyn vasta keskelle tuoretta peltoa,
jotta kuulisin varmasti,
kuinka illan kuori rapsahtaa rikki
ja yö sukeltaa selkäämme
kuinka uppoamme taivaan läpikuultavaan pehmeyteen
ja heräämme aamulla silmät täynnä sumuisia suudelmia
 

Gottlund-runokilpailu 3. sija 2015

Pentti Tynkkynen

Kaipaan syliäsi

Pakkanen ja tuuli antaa merkin
talven alla huokaa koko maa
Lumen alle taipuu oksa herkin
painosta se joskus katkeaa.

Hyytää usein elämäkin mielen,
huolten alla moni katkeaa.
Tuska katkoo soittimesta kielen
laulu kauneimmillaan katoaa

Kaipaan sinun syliäsi niin
vaihtuu murheet onnen unelmiin.
Odota niin kohta tulen luokses
suljen sinut helliin suudelmiin

kanssasi käyn päiviin tuleviin
kanssasi käyn päiviin tuleviin.

Gottlund-runokilpailu 3. sija 2015

Pentti Tynkkynen

Oodi

Iloa ja kaipausta elomme on tää
auringon jos pilvet peittää emme sitä nää
Kuitenkin se siellä loistaa
ja kun tuuli pilvet poistaa
ilolle se jälleen sijan suo

Rakkaus on suurin voima elämässä
kas toiselle kun vähän riitti, toinen paljon sai
Onnea ja rakkautta
toivotamme aina uutta
sitä joka päivä tarvitaan.

Muistoissamme kauan säilyy menneet hetket nuo
muistoina ne mieleen palaa, terveisensä tuo.
Tuskat riemut sieluun piirtyy
taivaanrantaan katse siirtyy
iltarusko luo jo purppuraa.

Kirjoittaminen on Laitisen keino osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Häntä kiinnostaa elämän ennalta-arvaamattomuus ja armottomuus. Kielen ilmaisuvoima antaa mahdollisuuden kirjoittaa pienen ihmisen puolesta, pilke silmäkulmassa.

Tarmo Laitinen on aloittanut kirjoittamisen 1980-luvulla runoilla. Niitä julkaistiin valtakunnallisissa (Suomen kansan uudet runot, Runo kasvaa maasta) sekä paikallisissa antologioissa ja juvalaisten voimin tehdyissä runokoosteissa (Häiriö, Jääuntuvaa). Laitisen esikoisteos Rynkky ilmestyi kahden vuoden työn tuloksena 1995. Laitisen tyyli on niukkaa, täsmätarkkaa proosaa. Tarinoiden huumori on tummanpuhuvaa, satiirin ja ironian sävyttämää. Teos koostuu novelleista, joissa usein päähenkilöinä esiintyy elämän kentillä taistelevia tosi miehiä, isiä ja poikia. Laitinen on asettautunut päähänpotkittujen ja junasta tippuneiden miesten puolelle. Hän kuvailee, ettei kyse ole antifeminismistä vaan näkökulmasta ihmisen räpiköintiin onnensa tavoittelussa, toisaalta elämäntilanteen haltuunottamisessa. Tarinat ovat tiukasti 1990-luvun ajassa, miljöönä on suomalainen kaupunki- ja maaseutumaisema, myös rajojen takana käydään Pietarissa ja Mallorcalla.

Esikoisteoksen jälkeen Laitinen on julkaissut novelleja ja muita kirjoituksia eri kokoelmissa ja lehdissä, mm. Parnassossa. Laitinen kirjoittaa myös kolumneja Länsi- ja Itä-Savo -lehtiin. Niissä hän pureutuu ajan ilmiöihin omintakeisella tyylillään. Lisäksi hän on toiminut Mikkelin Kirjoittajien arvostelupalvelun kriitikkona ja palautteenantajana.

Tarmo Laitinen dramatisoi vuonna 2001 kirjastaan Rynkky näytelmän Koikkalan näytelmäryhmälle Juvalla. Näytelmän  ”Älä unta nää” ohjasi Päivi Lehmusvuori. Työ ohjasi Laitisen revyyn, monologin ja näytelmän tekemiseen. Ohjaaja Tarja Pyhähuhdan tilamana syntyivät Mikkelin Revyyteatterille neljä musiikkinäytelmää, joista kaksi yhdessä tyttärensä Eija Lappalaisen, os. Laitisen kanssa. Tragikomedian ”Isänpäivä” kantaesitti Pieksämäen Päivällisteatteri 2010 Saku Heinosen ohjaamana. Näytelmistään Laitinen on saanut itäisten taidetoimikuntien kantaesitystukea vuonna 2006.

Vuosina 2007-2009 Laitinen toimi Etelä-Savon taidetoimikunnassa kirjallisuuden edustajana. Vuonna 2010 hän kirjoitti Gottlundin puistikkoon uusia artikkeleita juvalaisista taiteilijoista ja kollegoista.

Teksti: Eija Laitinen ja Päivi Lehmusvuori

Oliko se halpa viina, kaskaiden hullaannuttava säkätys vai yön äkillinen viitta, joka ilta illan jälkeen kaatui äkkiä kaiken tohinan ylle ja todisti menneen kaukaiseksi, vaarattomaksi ja pieneksi; kenties siksi olin eräänä iltana uskoutunut Riikoselle. Olin tullut kertoneeksi naissuhteestani, mihin se oli karahtanut, ja senkin miten elämä nykyään lipesi käsistä.”

Tarmo Laitinen: Kirje San Agustinista. Teoksessa: Rynkky. Kirjayhtymä 1995

TEOKSET:

• Rynkky. Kirjayhtymä 1995.

Näytelmät:

• Älä unta nää eli seitsemän tarinaa rakkaudesta. 2001.
• Mä oon mikä oon. Revyykäsikirjoitus. 2003.
• Onnen murusia. Revyykäsikirjoitus. 2004.
• Saa rakastaa. Revyykäsikirjoitus yhdessä Eija Laitisen kanssa. 2006.
• Karikot. Revyykäsikirjoitus yhdessä Eija Lappalaisen kanssa. 2008.
• Isänpäivä. Tragikomedia. 2010.

Antologioissa:

• Elämä ja tulevaisuus maaseudulla. Toim. Sirpa Andersson ja Leila Simonen. Stakes 1997.
• Häiriö: Mikkelin kirjoittajien antologia. Toim. Mari Mörö. Mikkelin kirjoittajat 1997.
• Jääuntuvaa. Juvan taideyhdistys Jutakka ja Juvan Kamerakerho 1991.
• Mikkelistä maailmalle : Mikkelin Kirjoittajat ry:n tekstejä Internetissä. Toim. Leila Utriainen. Mikkelin kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto 1999. (Mikkelin kaupunginkirjasto-maakuntakirjaston julkaisuja 1999, 24).
• Runo kasvaa maasta: valikoima kilpailurunoja. Toim. Liisa Salo. Lahden Runomaraton 1991.
• Suomen kansan uusia runoja. Toim. Paavo Haavikko. Osuuskunta Informaatiokirjakauppa 1984.

Lehdissä:

• Huuhkajan yö. Parnasso 1998, 2.
• Hymytön kirjallisuus. Särö  2007, 2-3.

KIRJALLISUUTTA

• Heimonen, Timo: Isänpäivänä kuplat puhkeavat. Länsi-Savo 16.11.2010.
• Heinonen, Timo: Laivalempeä estradilla. Länsi-Savo 27.5.2006.
• Laitinen, Seija: Mä oon mikä  oon, vakuuttaa Revyyteatteri. Länsi-Savo 23.5.2003.
• Laitinen, Seija: Saa rakastaa sykkii elämän makua: naurun seassa surun ja ilon kyyneleitä. Revyyteatteri ei tee pinnallista hömppää. Länsi-Savo 23.5.2006.
• Rautio, Elina: Onni ei löydy kaukomailta: Revyyteatteri kertoo kylän kehitystarinan. Länsi-Savo 29.5.2004.
• Runonen, Carmen: Revyyteatteri luotsaa ulos karikoista. Länsi-Savo 15.5.2008.
• Tiainen, Janne: ”Tavalliset tahvot ruosteisissa kotteroissaan”: Tarmo Laitisen sympatiat suomalaisille perusmiehille. Länsi-Savo 27.10.1995.
• Vettenniemi, Erkki: Karkuri ja kulkuri. Parnasso 1997,3.
• Viljakka, Vuokko: Äksöniä Junttilassa. Savon Sanomat 15.11.2010.

Päivittänyt PL ja KK 12.12.2011