Esko Puttonen on syntynyt maanviljelijäperheeseen Puumalan Kitulan kylässä vuonna 1932. Nuoruudessaan Puttonen on toiminut metsätyönjohtajana Puumalan alueella sekä myöhemmällä iällä maanviljelijänä Juvan Hatsolassa. Päätoimisten ammattiensa ohella Esko Puttonen on harrastanut monipuolisesti kirjoittamista sekä näyttelemistä. Parhaiten Esko Puttonen tunnetaan ansioituneena näytelmäkirjailijana. Hän on ollut aktiivisesti mukana Puumalan ja Juvan harrastajateatteritoiminnassa. Hän on käynyt kansakoulun ja aikuisopiskellut työelämän ohella Kansanvalistusseuran kirjeopiston kautta mm. matematiikkaa ja äidinkieltä.

Jo lapsena, kirjoittamaan opittuaan, Esko Puttonen kirjoitteli pikku runoja läheisistä ihmisistä sovitellen niitä oppimiinsa laulujen säveliin.

”Toini on kaunis kuin asvalttikukka,
illalla nipsit kun pisteli tukkaan.
Korvike suussa on karvasta,
ja puukenkä puristaa varvasta.”

Kouluvuosina kirjoittaminen oli kuitenkin katkolla. Kirjoittamisen into sammui, kun opettaja pakotti vasenkätisen Eskon kirjoittamaan oikealla kädellä. Se ei kuitenkaan sujunut, vaan poika pantiin nurkkaan lusimaan. Esko sepitti opettajasta pilkkalaulun, millä välitunnilla keräsi poikajoukolta irtopisteet.

Näytelmien aiheina Esko Puttosta ovat kiinnostaneet ajankohtaiset ja lähihistoriaan liittyvät aiheet. Kiinnostava aihe saattaa pulpahtaa mieleen yllättäen, se muhii yön yli, ja aamulla pitää päästä kirjoittamaan. Kirjoittajana Esko sanoo seuraavansa omia polkujaan.

”Yleensä pyrin saamaan työni valmiiksi mahdollisimman nopeasti, herään jopa aamuyön tunteina kirjoittamaan ja jatkan lähes vuorokauden ympäri, varsinkin näytelmiä kirjoittaessa.”

Korjausvaihe tulee muutaman päivän hauduttelun jälkeen. Samalla tekniikalla syntyvät myös lyhyet tekstit: sketsit, pakinat ja laulujen sanoitukset.

Esko Puttonen pyrkii teksteillään vaikuttamaan katsojan, kuulijan tai lukijan tunteisiin. Esko toivoo kepeiden tekstien, kuten sketsien ja pakinoiden, auttavan ihmisiä hetkeksi irtautumaan arkisista huolistaan ja murheistaan. Kansanperinteen, faktatietojen ja tarinoiden tallentaminen on lähellä Esko Puttosen sydäntä. Kritiikkiin Esko suhtautuu myönteisesti; se kasvattaa ja pitää jalat tukevasti maassa. ”Jos ei kirjoitusta huomata, se on turhaan kirjoitettu.”

Teksti: Tarmo Laitinen
Päivittänyt Kata Kähärä 2012

[su_box title=”Teokset” box_color=”#F26E3F” title_color=”#ffffff”]

Kirjat

Puoma-aukio, tositapahtumiin pohjaava pakinakokoelma. Omakustanne 2001.

Viljakansaari – helmi Saimaalla, perinnetietoa Viljakansaaressa asuneista ihmisistä. Omakustanne 2007.

Näytelmät
(Suomen näytelmäkirjailijaliiton välityksessä)

Huomenna ristiäiset. 1993.
Lentääkö haikara ohi. 1995.
Egu-Sampo. 1996.
Karhunmaalta marjassa. 1998.
Teit’ isäin astumaan (Markku Hattulan kanssa). 1998.
Ohjelma-apu I-IV. 1998.
Luontaishoitola pehmokumpu (Markku Hattulan kanssa). 1999.
Johan nyt on markkinat. 1999.
Konsulttiapua. 2000.
Ohimoleikkaus. 2000.
Punahilkka tänään
Diettivaellus. 2003.
Ei uros eikä naaraskaan. 2006.
Lähes seitsemän siskoa (Tuula Sandströmin kanssa). 2007.

[/su_box]

[su_box title=”Palkinnot” box_color=”#F26E3F” title_color=”#ffffff”]

Eläkeliiton kultainen ansiomerkki EL:n kirjoittajakillan hyväksi tehdystä työstä, 2004.

Suomen harrastajateatteriliiton hopeinen ansiomerkki, 2006.

Maaseudun Sivistysliiton EL:n kirjoittajakillan myöntämä kiltapalkinto, 2010.

[/su_box]

Lehtiartikkeleita

Omavaraistaloudesta markkinatalouteen 100 vuoden aikana Viljakansaarella. Puumala 22.5.2003.
Puoma auki: Lähetettyjä kirjoituksia. Puumala 1998, 34.

Kirjallisuutta

Haukirannan kurssi inspiroi kirjoittajia. Pieksämäen lehti 9.2.1996.

Kuisma, Osmo: Koirkiven nuorisoseuran näyttämö  ihan pihalla. Itä-Häme 18.7.2002.

Kaunosalo, Reijo: Annan ja Pentin kommellukset. Juvan lehti 1996, 9.

Koponen, Maija-Liisa: Koirakivessä aitoa puskateatteria. Pitäjänuutiset 22.7.2002.

Koponen, Reijo: Johan nyt on markkinat!: Sulkahatut vuoden 1938 tunnelmissa. Juvan kesälehti 2005.

Könönen, Juha: Sulkahatut herättää eloon Puumalan markkinahulinan. Länsi-Savo 23.6.2005.

Lava ja Laari –ryhmä esittää ECU-sammon: Esko Puttosen kolmas näytelmä käsittelee rahaa ja valtaa. Juvan lehti 12.8.1996.

Maaseudun ristipaineet juhannusteatterissa. Sulkava 30.6.1994.

Nuori ja innostunut Sukahatut juhi 10-vuotistaivaltaan. Puumala 2.2.2006.

Palanen sairaalaelämä suurennuslasin alla. Puumala 2000, 28.

”Puoma auki”, sanoi Seterin Kaape. Puumala 22.2.2001.

Puttosen ”ristiäisissä” täysi piha porukkaa. Puumala 23.7.1998.

Riihimäki, Tarja: Loppiainen tuo jälleen näytelmän Sydänmaalle. Ilkka 2.1.2002.

Ropponen, Pekka: Parinmuodostusta  luontaishoitolassa. Soisalon seutu 6.4.2000.

Ropponen, Pekka: Räsälässä nähdään, lentääkö  haikara ohi. Soisalon seutu 27.6.2000.

Savolainen, Jani: Sulkahattujen historiaa. Juvan lehti 9.7.2009.

Sisarusten karikkoinen matka kohti yhteisymmärrystä. Puumala 21.6.2007.

Sutinen, Virpi: Esko Puttonen: näissä raameissa. Juvan lehti 2.3.1986.

Sulkahattujen näytelmä läpi ansiokkaasti luonnon helmassa. Puumala 2005, 26.

Sulkahatut naurattivat Niinipuun vintillä. Puumala 18.7.2002.

Sulkahatut valmistautuvat ristiäisiin. Puumala 2006, 25.

Talvipäivän iloksi kansantanhua ja leikkauskertomusta. Puumala 7.2.2008.

Vepsäläinen, Kari: Huomenna ristiäiset Härkälästä  perisavolaisin teoin ja kujein. Juvan lehti 11.7.1994.

Vepsäläinen, Kari: Kymmenen vuotta tupakatta ja päätös pitää…: Irti tupakasta –kurssi innosti Esko Puttosen savuttomaksi. Juvan lehti 11.5.1995.

Vepsäläinen, Kari: Ongelmat jäivät ratkomatta: Lava ja Laarin ECU-sampo. Juvan lehti 23.9.1996.

Heikki Hakamies on syntynyt Juuassa 20.7.1952. Hän on asunut Juvalla vuosina 1961–1975, käynyt koulunsa ja kirjoittanut ylioppilaaksi Juvalla v. 1970. Teologian maisteriksi hän valmistui v. 1974 ja hum. kandiksi 1983. Vuodesta 1975 Hakamies toimi pappina Helsingin hiippakunnan eri seurakunnissa mm. Helsingissä, Espoossa sekä Askolassa. Eläkkeelle hän jäi 2018 Porvoon suomalaisen seurakunnan kirkkoherran virasta.

Hakamies kertoo, että hänellä oli jo kouluaikoina voimakas tarve kaunokirjalliseen ilmaisuun, mutta silloin lopputulos jäi vielä vaatimattomaksi. Varsinaisen sysäyksen kirjoittamiseen Heikki sai vasta kolmekymppisenä. Syyksi hän mainitsee jonkinlaisen sisäisen tarpeen, joka ei jättänyt vaihtoehtoja. ”Kirjoittaminen vastasi silloin sekä rippiä että psykoanalyyttistä  kokemusta”.

Heikki Hakamiehen ensimmäinen teos ”Älä  pelkää yötä tummaa” (1997) niveltyy väljästi seurakuntamiljööseen, tyyli on ”miehistä” ja puheenomaista. Toisen romaanin, ”Tohtori Falckin tapaus” (1999), päähenkilö on yliopiston tutkija. Siinä tyyli on syvällisempää, ”sivistyneempää”, ikään kuin heijastellen päähenkilön luonnetta. Hakamies käsittelee mielellään teoksissaan elämänkatsomuksellisia teemoja, mutta ei pyri saarnaamaan niissä uskontoa tai muutakaan valmiiksi pureskeltua. Kirjoittajan työn merkityksen hän kokee tuntemattomien ihmisten palautteessa: jokin kirjan ajatuksista tuntuu läheiseltä, koskettaa ja puhuttelee. Sitten on myös loukkaavaa, tivaavaa palautetta: ”Selitä mitä tarkoitat”? ”Periaatteeni on, etten koskaan selittele; jos asiat eivät selviä kirjoistani, eivät ne selkene selittämälläkään”.

Kirjoittamiseen Hakamies sai ideoita vaikkapa työssä  esiin tulevista sattumuksista, erikoisista ihmiskohtaloista, päivälehdissä  tai internetissä julkaistuista absurdeista uutisista. ”Ensin syntyy luonnoksia, pieniä paperilappusia, jotka seuraavassa vaiheessa muokkaan koneelleni tekstiksi. Sitten kirjoitan kaiken vielä kertaalleen. Lopputulos on siten ’kolmasti kirkastettu’, kuten kiteeläinen väkijuoma”.

Ote teoksesta Tohtori Falckin tapaus (Kirjapaja 1999): s.7- 8:

Kaikki lähti liikkeelle aivan merkityksettömästä tapahtumasta. Peter Immanuel Falck istui Sari Johanna Kaasalaisen kanssa Engelin kahvilassa Tuomiokirkkoa vastapäätä. Falck oli vertailevan kielitieteen dosentti, Sari taas latinan kielen laitoksen ylimääräinen kirjastoamanuenssi. Oli iltapäivä ja työt olivat päättyneet jo pari tuntia sitten, mutta ilta – kaikesta päätellen sateinen ja kolea – oli vielä edessä.
Jälkeenpäin ajatellen Falckin olisi pitänyt katsoa kelloonsa ja painaa tarkoin mieleensä eräs tuon iltapäivän hetkistä sekä merkitä muistiin kellon tuolloin näyttämä tunti- ja minuuttimäärä niin kuin metodisteilla oli ennen muinoin tapana menetellä uskoon tulemisen suhteen. Falck ei tosin tullut uskoon lokakuun 22. päivänä klo 17.30, raitiovaunun kolistellessa kahvilan ohi yliopiston suuntaan ja seinäkellon lyödessä Falckin korvan juuressa yhden kerran, mutta hän koki kiistattomasti tuolla hetkellä jotain uskoontuloa muistuttavaa. Kun sanotaan näin, on pidettävä mielessä, ettei Falck ollut niin sanottu uskovainen, ei ennen kokemustaan sen enempää kuin sen jälkeenkään, joten hän tiesi uskonasioista jotain vain lukemiensa kirjojen perusteella. Itse asiassa hän tiesi niistä kiitettävän paljon, sillä hänestä sivistyneen ihmisen piti tuntea tämäkin elämänpiiri. Se oli itsestään selvää ja kuului Falckista – ellei suorastaan tutkijan velvollisuuksiin – niin ainakin humanistiseen elämänasenteeseen.

Heikki Hakamies pitää lapsuutensa maisemaa ”kaikkein todellisempana”. Kouluvuosina hän usein vaelteli ja istuksi Juvan vanhalla hautausmaalla. Oliko vetäytyminen, ”omituisuus”, jonkinlainen enne tulevasta taiteellisuudesta?

Rakkaita harrastuksia ovat olleet musiikki, kuten laulu ja vanhojen ragtime-kappaleiden soitto pianolla. Myös lenkkeily, marjastus ja sienestys Askolan kodin lähimetsissä ovat kuuluneet vapaa-ajan harrastuksiin.

Hakamies osallistui yhteiskunnalliseen keskusteluun pitämällä blogia Kotimaa-lehden sivuilla. Hän oli myös mukana kunnallispolitiikassa.

Teokset

Uhri Hippolytos Roomalaisen ehtoollisliturgiassa: Tutkimus Hippolytoksen eukarististen rukousten uhriterminologiasta ja sen taustasta varhaisemmassa kristillisessä kirjallisuudessa. Helsingin yliopisto 1974. Opinnäyte.

Pyhä Venäjänmaa: 1000 vuotta kristinuskoa Venäjällä. Suom. Heikki Hakamies et al. SLEY 1987.

Hakamies, Lauri: Aika toinen, toinen tää: papin muistelmat. Toim. Heikki Hakamies. WSOY. 1991

Elomme vaelluksen keskitiessä. Teoksessa Kuusi kertomusta. PYY Pienkirjallisuuden Ystävien Yhdistys 1996.

Älä pelkää yötä tummaa. Kirjapaja. 1997.

Tohtori Falkcin tapaus. Kirjapaja. 1999.

Teksti: Tarmo Laitinen
Päivittänyt: KK ja PL 2011
Päivittänyt Piia Häkkinen 2026

Kirjallisuutta

Koponen, Reijo: Hakamies ottaa kantaa eutanasiaan. Kirja-arvostelu. Juvan lehti 15.12.1997.

Luhtasela, Oiva: Älä pelkää yötä tummaa. Kirja-arvostelu. Kaleva 3.1.1998.

Peltonen, Matti: Älä pelkää yötä tummaa. Kirja-arvostelu. Turun sanomat 19.3. 1998.

Salakka-Kontunen, Taina: Älä pelkää yötä tummaa. Kirja-arvostelu. Etelä-Suomen Sanomat 4.1.1998.

Kauko Aalto on syntyisin Jämsästä (14.3.1934). 1968 hän muutti Pohjois-Savosta Juvalle opetustyön perässä. Hatsolan ala-asteella hän opetti aina vuoteen -94 asti. 1980-luvulla hän toimi myös Juvan lukion musiikinopettajana noin neljän vuoden ajan. Aalto kehitti bänditoimintaa ja järjesti musiikki-iltamia. Aalto on myös pitkän linjan kirjoittaja, runoilija ja aforistikko. Oma teksti on hänelle muodoista rakkain, ilmeni se sitten painettuna tekstinä tai laulettuna, omien sävellysten siivittämänä.

Aalto aloitti kirjoittamisen koulupoikana runoilla. 1960-luvun alussa hän lähestyi ensimmäistä kertaa kustantajaa. Pienoisromaani Mies ja myllynkivi (Tammi 1963) oli hänen esikoisteoksensa. Aalto voitti ensimmäisen J.H. Erkon kirjoituskilpailun runoillaan. Voitto tuli yllätyksenä: toimittajat kertoivat siitä koputellessaan Aallon kotiovea.

Aalto on myös kirjoittanut lehtiin kaunokirjallisia novelleja 1960-70-luvuilla, satunnaisesti kirjallisuusarvosteluja ja Kansan Uutisiin kirjallisuuskritiikkejä. Savon Sanomiin hän on kirjoittanut kolumneja, pakinoita ja Parnassoon aforismeja. Aalto on ollut perustamassa kolmea kirjoittajayhdistystä: Kuopion Vestäjät ry:tä, Kirja-Varkautta ja Mikkelin kirjoittajia. 1980-luvulla hän piti myös Juvalla laulu- ja kirjallisuuspiirejä.

Tiedon inflaatio
Ongelma ei ole informaation puute, vaan sen paljous ja sen hinta. Ongelma ovat sirpaleihmiset, jotka tiedon sirpaleista muodostavat totuuden sirpaleita. Näillä he pakottavat sitten lähimmäisensä kävelemään paljain jaloin.

Kauko Aalto: Ote aforismeista. Parnasso 1997.

Aaltoa kiinnostaa sisältö ja sanoma taiteen tekemisessä. Ideoita hän ei hae metsästämällä, aiheet ovat jo olemassa. Taiteen muoto, oli se sitten sävellys tai kirjallinen teksti, on raamina sanomalle. Aallolla on palava halu kertoa: häntä kiinnostavat yhteiskunnalliset eriävyydet, kahtiajakautuminen, niin yhteiskunnan kuin yksilön ongelmat ja eroottisten ilmiöiden sanoiksi pukeminen. Aalto myöntää itsessään olevan vähän maailmanparantajan vikaa.

Perusideologiana elämässään Aallolla on ”osata tehhä vähän kaikkee”. Aalto on toiminut opettajana, harrastanut urheilua ja on tunnettu Juvalla mielipiteistään kiinnipitävänä miehenä. Hän on myös säveltänyt ja opettanut musiikkia kansalaisopistossa. Hän asuu Mikkelissä.

Teokset

Autokausi. Tammi 1970.

Lumikki. Itäkirja 1972.

Mies ja myllynkivi. Tammi 1963.

Antologioissa

Häiriö: Mikkelin kirjoittajien antologia. Toim. Mari Mörö. Mikkelin kirjoittajat 1997.

Ilman hatunnostoa. Vestäjät 1962. (Vestäjät ry:n julk.1).

Kaksoispellehyppy: Mikkelin Kirjoittajien antologia. Toim. Kauko Aalto. Mikkelin Kirjoittajat 2010.

Mikkelistä maailmalle: Mikkelin kirjoittajat ry:n tekstejä internetissä. Toim. Leila Utriainen. Mikkelin kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto, 1999.

Se oikea. Teoksessa Rakastaa: 12 novellia rakkaudesta. Lehmus 1965.

Uuden runon kauneimmat 2: 60-luvun runoutta. Toim. Hannu Mäkelä ja Veikko Polameri. Otava 1971. (Delfiinikirjat).

Teksti: Eija Laitinen

Kirjallisuutta

Mäki, Hilkka: Vesimatka: Kauko Aalto: Mies ja myllynkivi. Arvostelu. Parnasso 1963, s 139.

Purnaajan mietekirjasta. Aforismeja. Parnasso 1997, 4.

Runonen, Carmen: Tanssii tähtien kanssa. Länsi-Savo 30.4.2006.

Suhonen, Pekka: Ironiaa mutta määritelmiä: Kauko Aalto: Autokausi. Arvostelu. Parnasso 1970, s. 526.

Runoja

Marraskuu nolla kahdeksan

1

Ikkuna tuijottaa marraskuun iltaa
verhonsa pudottaneena, sokeaksi
seinänreiäksi muuttuneena,
öisten viimojen hujuta
mielen pohjaan.

2

Heti aamusta räntää, myöhäisten aikojen
puolijäisiä kyyneleitä.
Suru on vain rakkauden eräs muoto,
räntä veden,
molemmat loppuvat maailman lopussa.
Jos haluat elää, parasta olisi kävellä
syksystä jouluun.

3

Keväällä tuuli pyöräytti ilmoille tyttären,
synnytti syksyllä siinneen pienen myrskyn.
Kesän se viiletti järvien valovyössä.
Marraskuun tullen väsyi ja jäätyi puihin
lumienkeli, valkohuntu.
Ei irti päässyt, ei riehunut, ei pitänyt enää ääntä.
Mäntyjen oksat vain huitoivat neulasmiekoillaan.

4

Kaikille teille, jotka ennen talvea rakastitte,
pakastitte mustikkanne ja muistonne, ja keväällä
avatulla arkulla marjojanne maistelette, teille tämä sana:
jäätynyt joka sulaa, on jotain muuta, ei ole tarua eikä totta,
eikä nouse kolmantena päivänä kuolleista.
Ei palaa mustalta matkaltaan marraskuu.

Kauko Aalto

Demokratia

Äänestävät mitä äänestävät
suullaan tai jaloillaan
potkaisevat tyhjää
ettei kuningas kuulisi kopinaa
ja suuttuisi

Diktatuuri

Niinkuin demokratiassa
kansalta ei kysytä
ketkä pitää tappaa heti ja ketä
ensin kiusataan nälässä

Punainen viiva

Demokratian ja diktatuurin raja
on veteen piirretty viiva
veden loppuessa maailmasta
se on piirrettävä vereen
vetäjistä ei tule pulaa,
kansan edustajista

Kauko Aalto,
Vaalipäivänä 17.4.2011

Eunukit

Eunukit kiekuvat satuja saksivat piispan lipereitä
sopiviksi helttojensa alle
hämähäkkinaaraat ovat alkaneet syödä uroksiaan
jo parittelun kestäessä
perjantaisin esittelevät iltapäivälehdet
viikon genitaalit kantajineen

jossakin pannaan homopresidenttiä viralta
jossakin pannaan lesbosiivoojaa kerrosten välillä
molemmat alkavat olla työnantajalleen rasitteeksi
sen sijaan rahat pannaan kiertämään
matkataan kaukaisiin maihin jossa
synnintekijän syyksi luetaan että on kuullut
jonkun nähneen joskus synnin tapahtuvan

paluulento tapahtuu sinkkiarkussa tai sylkykupissa
pienempien profeettojen kerrotaan sokaisseen silmänsä
päästäkseen näkemästä häpeää
linnut lakaavat lentämästä salatakseen siipensä

puoli parlamenttia pikaistunnossa pitää puhetta
toinen puoli palttoo ja sormet korvissa kuuntelee

vähän Millenniumin jälkeen pörssi lukitaan
ja kaikki kansa otetaan kiinni raahataan
Viimeisten kysymysten ja Eunukkien eteen
kertomaan Gallupille missä nyt mennään

paljastuu että melkein kaikki vihaavat
koska ovat vihanneet niin kauan kuin jaksavat muistaa
vain muutamat ennenkin rakastaneet rakastavat

siihen en ota kantaa en ole Virallinen Taho
olen puuttuva rengas tai luopio tehtäväni on istua tässä
tekemässä hiuksenhienoa eroa
ihmisen ja kamerakännykän välillä

Kauko Aalto

Kuvanveistäjänä Matti Kurkela käyttää puuta, vähäisessä määrin myös vuolukiveä. Materiaalina puu on raskas työstää ja käyttäytyy konstikkaasti. Taiteilijan työkaluina ovat lukuisat taltat sekä puuntyöstökoneet. Töiden pinta on aiheesta riippuen joko rosoisen karheaa tai silkin sileää. Lopullinen pintakäsittely voi olla petsiä tai polttoa, ”kaikkea mikä puuhun tarttuu ja pysyy”. Taiteiluun Matti ei odota inspiraatiota, vaan työskentelee duunarin lailla aamuseitsemästä kello kuuteentoista. Hän näkee, että mitä enemmän keskeneräisiä töitä, sitä enemmän valmiita sitten, kun näyttely tai muu tarve vaatii.

Kurkelalle asuminen maalla mahdollistaa vapaa-ajan viettämisen luonnon parissa, missä aistit tallentavat vaikutteita, jotka ohjaavat myöhemmin taiteellista työskentelyä. Luonto ja siihen liittyvät harrastukset, kuten erämies- ja metsästysseuratoiminta, antavat suuntaviivat niin realistisiin kuin abstrakteihinkin teoksiin. Myös ihminen, ihmissuhteet ja perhe ovat työssä tärkeitä.

Matti Kurkela kuuluu Puunkuokkijat -taiteilijaryhmään, jonka jäseniä ovat Kari Kärkkäinen, Seppo Kalliokoski ja Matti Kurkela. Kurkelan teoksia on yksityiskokoelmissa ympäri maailmaa. Teoksia on myös yritysten ja yhteisöjen kokoelmissa. Kotiateljee Hatsolassa on avoinna sopimuksesta.

Matti Kurkelan kotisivut

Teksti: Tarmo Laitinen
Päivittäneet: Kata Kähärä ja Päivi Lehmusvuori 2011

Palkintoja

Taideveiston SM moottorisahalla, 2000.
Jääveiston SM Veijo Kangasmäen kanssa, 2007.

Näyttelyt

Lukuisia yhteisnäyttelyitä.
Yksityisnäyttelyitä Suomessa ja Ruotsissa.

Kirjallisuutta

Heikkinen, Antero: Sumpusta – näyttely Vinttigalleriassa. Juvan lehti 3.6.2009.

Könönen, Juha: Puutaidenäyttelyä ikävä: Matti Kurkela pystytti omaa näyttelyä Juvalla. Luontoaiheet elävät puussa. Länsi-Savo 3.10.2007.

Laitinen, Seija: Puutaiteen maailma on moninainen. Länsi-Savo 15.5.2004.

Laitinen, Seija: Puutaide maistuu ja tuoksuu. Länsi-Savo 15.5.2004.

Partanen, Jari: Puutaidenäyttelyn arvostus noussut vuosien myötä. Löytöretki kesään 2004.

Ronkainen, Matti: Luonto muuttuu taiteeksi Kurkelan Matin käsissä. Metsävaltio 1995, 2.

Runonen, Carmen: Puutaide nostaa taas päätään. Länsi-Savo 12.6.2009.

Veistoviikko viidettä kertaa. Juvan lehti 12.7.2004.

Sonkajärvellä vuonna 1962 syntynyt Kari Kärkkäinen on kuvanveistäjä. Hänet tunnetaan laajalti alan näyttelyistä, sekä töistään, joita on nähtävänä julkisissa tiloissa eri puolella Suomea. Koulutukseltaan Kärkkäinen on sähköpiirtäjä, koristeveistäjä ja keraamikko. Keramiikan ja kuvanveiston kurssimuotoista opetusta hän on antanut mm. Lapuan, Kauhavan, Isokyrön, Jurvan ja Juvan kansalaisopistoissa.

Taiteen tekemisestä Kärkkäinen innostui Jurvan koristeveistokurssilla ja hakeutui sittemmin Taideteolliseen korkeakouluun keramiikkalinjalle. Opiskeltuaan siellä kolmisen vuotta Kärkkäinen heittäytyi vapaaksi taiteilijaksi. Puu ja puusta veistäminen osoittautui lopulta omimmaksi keinoksi ilmaista itseään ja taiteellisia päämääriään. Vuodesta 2000 lähtien Kärkkäinen on asunut ja työskennellyt Juvalla entisen Vehmaan koulun tiloissa. Hän on ollut ideoimassa veistotapahtumia Juvalla, Levillä ja Pieksämäellä. Kärkkäinen on toteuttanut Haapio-performansseja mm. Juvalla. Lahden Haapio-performanssin yhteydessä julkaistiin haapion tekemisestä kirja juvalaisvoimin.

Kärkkäinen kuvailee työskentelynsä perustaa ja teemaa puuhun kaivautumisena. Hän pyrkii omintakeiseen tekemiseen. Hän kokee taiteeksi sen, että teos puhuttelee katsojaansa, siinä on jotakin, mistä ottaa kiinni eikä sitä tarvitse selittää. Kärkkäisen ideointi on alitajuista, hän antaa ajatusten putkahdella omia aikojaan ja kun niissä on tarpeeksi voimaa, hän etsii materiaalin ja työskentelee mahdollisimman tehokkaasti ilman viimeistelyjä. Kuitenkin jokainen työ vaatii hengähdystauon, syrjään panemisen, jotta loppuvaiheen pystyy tekemään tuorein silmin. Kärkkäinen kokee, että taiteen tekeminen täysillä päämäärän saavuttamiseksi on sen paras anti ja päämäärä.

Kärkkäinen kuuluu Puunkuokkijat-taiteilijaryhmään, kuten myös juvalainen Matti Kurkela.

Teoksia julkisissa tiloissa

Vaajakosken kirkko
Sonkajärven kunta
Sonkajärven seurakunta
Jurvan kunta
Pedersören kunta
Juvan kunta
Juvan seurakunta
Merikosken kylpylä, Oulu
Hulluporo, Levi
Vuosnaisten Meriasema, Kustavi

Näyttelyitä

Huuto Galleria, Jätkäsaari Helsinki 2016
Galleri Taidekammari, Savonlinna 2016
Ah!Jo! Aluetaidenäyttely, Joensuun Taidemuseo Onni, Taidekeskus Ahjo 2015
Galleria Kuninkaankartano, Juva 2015
Hietsun Paviljonki, Helsinki 2015
Poikkeustapaus, ryhmänäyttely Savonlinan ent. taidemuseo 2014
MATCH MADE, eteläsavolaisen kuvataiteen ja muotoilun yhteisnäyttely 2014
Galleria Putka, Ars Novan kesänäyttely Savonlinna 2014
Suomen Pietarin instituutti, Pietari 2013
Sonkajärven kirjasto 2012
Galleria Pinna, Savonlinna 2012
FAO:n Pääkontttori, Rooma 2011
Maribor, Slovenia 2011
Nádor Galleria, Pécs Unkari 2011
Kulttuurikeskus Poleeni, Pieksämäki 2010
Puu Partala, Juva 2009
Puu kulttuurissa, Sibeliustalo 2005.
Huussi-Galleria, Juva 2001-2002, 2009.
Juvan puutaidenäyttely 1993-2005

Lisätietoja Kari Kärkkäisen ansioluettelossa.

Teksti: Tarmo Laitinen
Päivittäneet: Kata Kähärä ja Päivi Lehmusvuori 2011, Piia J. Häkkinen 2017

Kirjallisuutta

Haapio – kaikkien veneiden äiti. Pro Puu 2009.

Kaunosalo, Reijo: Puutaidenäyttely syntyi Partalan latoon pikavauhtia. Juvan lehti 2.7.2009.

Koponen, Reijo: Alussa oli kuorittu runko: Kari Kärkkäinen loi kaaoksesta järjestyksen ja nappasi stipendin. Juvan lehti 22.7.2004.

Kukkonen, Tiina: Olo on kuin vasikalla! Länsi-Savo 9.12.2001.

Kukkonen, Tiina: Juvan kirkkoon tuodaan jouluseimi: Paikallinen taitaja veisti seimen lepästä. Länsi-Savo 22.12.2001.

Kääriäinen, Kari: Puutaiteessa luoto ja taiteilija elävät symbioosissa: Juva on myös puutaiteen tärkeä paikka. Vapaus 5.8.2004.

Kääriäinen, Kari: Veistoviikko kokosi Juvalle neljätoista taitavaa puutaiteilijaa. Sopu-Savo 22.7.2004.

Partanen, Jari: Puutaidenäyttelyn arvostus noussut vuosien myötä. Löytöretki kesään 2004.

Puustell, Jaana: Uusittu puutaidenäyttely ottaa vastaan Juvalla. Länsi-Savo 5.5.2000.

Puustell, Jaana: ”Hesassa on niin piilossa”. Länsi-Savo 5.5.2000.

Puustockin ensiajatus syntyi, kun Hotelli Juvan takapihalla esiintyi Nylon Beat heinäkuussa 1999. Kaatosateessa oli yleisöä 650. Maanantaina lavaa purkaessa Pekka Kerminen ja Vesa Kontiainen miettivät mennyttä iltaa. Ajatella, noin hyvin väkeä. Mitäköhän tapahtuisi, jos olisi muutama kova nimi ja muutama pienempi bändi? Tulisiko väkeä minkä verran? Varsinkin, jos vielä keli osuisi kohdalleen. Pekka Liimatainen käveli paikalle heinänkorsi suussa katsomaan ahkeroivia miehiä tupakkatauolla. Jatkettiin keskustelua. Todettiin, että se saattaisi onnistua. Varsinkin, kun Etelä-Savon alueella ei ollut vastaavaa tapahtumaa. Ala perustuu kysynnän ja tarjonnan lakiin. Juva on aika keskeinen paikka. Olisiko ajankohta kesä- vai heinäkuussa? Heinäkuuhun päädyttiin. Nimeä mietittiin, olisko se Juvarock, vai Junttirock? Ei, ne eivät tuntuneet hyviltä nimiltä. Sitten tuli ahaa-elämys… Puustock. Mistäkö nimi tulee? Maailman kuuluisin festari on Woodstock, käännetään alku wood suomeksi, joka on puu, niin sehän on siinä… Puustock.

Syksyllä 1999 asiassa edettiin niin paljon, että päätettiin tehdä rocktapahtuma Juvalle. Vesa Kontiainen eli allekirjoittanut nimitettiin vastaamaan tapahtuman teosta ja organisoinnista. Niin hänestä tuli festaripäällikkö ja hän vastasi Puustockista aina sen loppuun saakka. Olihan Kontiainen hoitanut Hotelli Juvan esiintyjäiltoja vuoden 1997 joulukuusta lähtien, ja organisoi ne aina vuoden 2008 syyskuulle asti. Järjestävä taho, minkä nimissä ensimmäinen Puustock tehtiin, oli Ayshire Levyt Ay.

Bändibuukkaukset Kontiainen teki loppusyksystä ja talven aikana, heti sen jälkeen kun ajankohta oli selvinnyt. Se oli 15.7.2000. Alueena toimi Hotelli Juvan takapiha, mikä nimettiin Hotelli Juvan Puistoksi.

Alueelta kaadettiin puita, jotta saatiin tila esiintymislavalle ja backstagelle. Lavan sijainti oli paras mahdollinen, sillä ääni kantautui pois päin Juvan keskustasta. Haluttiin välttää turhaa häiriötä. Myös palvelut olisivat lähellä: toisella puolen oli Juva Camping-leirintäalue ja toisella puolen oli Vehmaankaari sekä Shell. Lisäksi tehtiin koko alueen eristävä aita. Raakalautaa ja pressua kului. Sponsoreitakin saatiin, tosin hyvin pienimuotoisesti: Juvan kunta, Juvan Osuuspankki ja Rumba-lehti. Myös Jorma Vuoksenmaa innostui tapahtumasta niin, että sijoitti siihen heti huomattavan summan rahaa. Nelisivuinen festariliite ilmestyi Sopu-Savon välissä. Kontiainen teki siihen kaikki bändiesittelyt sekä aikataulut, infot ja festaripäällikön tervehdyksen. Puustockin omat nettisivut avattiin. Myös Puustock t-paidat teetätettiin vuosina 2000 ja 2001.

Ensimmäisessä Puustockissa oli monipuolinen esiintyjälista: YUP, Sentenced, Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus, Remu, Osmos Cosmos, Natsipaska, Luonteri Surf, Seireeni ja Tolpat. Hotelli Juvan sisällä esiintyi VV/TV. Lava vuokrattiin Kontiolahdelta, sillä omaa lavaa ei vielä tuolloin ollut. Äänentoisto ostettiin Timban Dj-palvelulta. Toimitsijat ja järjestyksenvalvojat tulivat kaikki vielä ensimmäisenä vuonna Juvalta. Kaikki lupa-asiat sujuivat jouhevasti, samoin kuin yhteistyö Hotelli Juvan pariskunnan Vesa Koivuniemen ja Pirjo Kauppisen kanssa. Tekipä Koivuniemen Vesku hulppean olutteltan, jota käytettiin Puustockin loppuun saakka.

Ensimmäiseen Puustockiin saapui noin 2000 musiikinystävää, mikä oli kohtuullisen hyvä määrä. Järjestelyt sujuivat tyydyttävästi, tosin Remu laittoi aikatauluja uusiksi pitkäksi venähtäneen soundcheckinsa takia. Sen jälkeen esiintyneet bändit lyhensivät jokainen kaksi kappaletta setistään, jotta kaikki saisivat soittaa kohtuullisen mittaisen keikan. Natsipaskan ja Luonteri Surfin keikkojen aikana oli ukkonen ja satoi. Keskelle lavaa valui vettä oikein kunnolla. Olipas meillä tiivis lavan katto! Palaute Kontiolahdelle oli maanantaina jokseenkin kova-äänistä. Heiltä oli tilattu lava vuokralle valmiiksi tehtynä ja purettuna. Järjestävä taho hommaisi vain apukädet. Meinasi käydä niin, että apujoukkojen piti kasata lava, sillä Kontiolahden porukka lähti kesken kaiken ajamaan kotiinsa. Vihainen soitto perään ja porukka kääntyi kotimatkalta takaisin suorittamaan työnsä loppuun saakka. Vaan huolimattomasti lava oli silti kasattu.

1. Puustock, 15.7.2000

Esiintyjät: Tolpat, Seireeni, Natsipaska, Luonteri Surf, Remu, Osmos Cosmos, Sentenced, YUP ja Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus
Klubissa: VV/TV
Väkeä: 2000

2001

Vuonna 2001 tehtiin muutoksia. Rakennettiin oma esiintymislava ja pa-tornit. Niille saatiin jopa avustusta TE-keskukselta. Puustock Oy perustettiin.  Se osti konkurssiin menneen Hotelli Juvan itselleen helmikuussa ja remontoi sen siistiin kuntoon. Festariin lisättiin perjantain tapahtuma Juva Campingilla. Leirintäalueelle tehtiin itse rakennustelineistä esiintymislava. Siellä esiintyi kolme pienempää nimeä. Hotelli Juvaan tehtiin myös perjantaina ns. klubi-ilta, jossa esiintyi viisi bändiä.

Yleisömäärä kasvoi. Sitä oli nyt 3500. Puustock 2001:n erikoisveto oli Ne Luupojat Surfin keikka. Lisäksi Apulanta, Yö, Tehosekoitin ja The 69 Eyes suorittivat ensivisiittinsä. Klubilla esiintyi mm. mystinen The Others, joka paljastui 22-Pistepirkoksi. Yhteistyökumppaniksi Juvan Kunnan ja Osuuspankin lisäksi saatiin Länsi-Savo kolmen vuoden yhteistyösopparilla, jota jatkettiin myöhemmin kahdella lisävuodella. Lisäksi tehtiin oma esite. Ohjelmalehdestä muodostui legenda, jota odotettiin. Kontiainen teki infotekstit, ja Ripaojan Martti piirsi ja koosti sen. Esitteitä tehtiin vuoteen 2005 asti, jonka jälkeen palattiin festarilehteen.

Puustock, 27.-28.7.2001
Esiintyjät:
Pe 27.7. Hotelli Juvan Klubi: Tolpat, Luonteri Surf, Tumppi Varonen & Problems, The Others ja Leewings
Pe 27.7. Camping: Legacy of Past, Mental Illusion ja 7th Floor
La 28.7. Päälava: Apulanta, The 69 Eyes, Yö, Klamydia, Ne Luupojat Surf, Tehosekoitin, Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus, Iiwana Julma ja 7th Floor
Väkeä: 3500

2002

Vuonna 2002 oli vuorossa kolmas Puustock. Kontrahirsi rakensi uuden miksauskatoksen. Perjantaina pidettiin Campingillä tapahtuma, samoin Hotelli Juvassa klubi-ilta. Lauantain tapahtumassa oli  pääesiintyjänä Sleepparit vuosimallia 74.

Uusi kulkuväylä otettiin käyttöön. Pääportti siirrettiin Hotellin päädystä paikalle, jossa yhtyvät tiet Juva Campingiltä ja Juvan ABC:ltä. Paikoitusalueet oli siirretty jo edellisenä vuonna ABC:n lähelle, jossa käytössä olivat kiertoliittymä ja pellot. Alueet olivat isoja, tilaa oli riittävästi. Kulku alueelle helpottui, eikä valtatie 14:n ylityksiä tarvinnut enää vahtia, sillä se rauhoittui täysin. Alue pysyi muuten samana.

Tapahtuma alkoi saada valtakunnallista julkisuutta. Puustock huomioitiin vähintään tyydyttävästi. Järjestelyt toimivat erinomaisesti ja aikataulut pitivät minuutilleen. Asia, josta tuli tapa jokaiseen Puustockiin. Uusia kasvoja olivat mm. Kotiteollisuus, Popeda ja Klamydia. Yleisömäärä kasvoi jälleen. Nyt sitä oli 4000. Krääsäpuolella tehtiin Puustock- aurinkolaseja. T-paidoista luovuttiin muutamaksi vuodeksi.

Puustock, 26-27.7.2002
Esiintyjät:
Pe 26.7. Hotelli Juvan Klubi: Dragons, Francine, Luonteri Surf, Pelle Miljoona & Rockers ja Maukka Perusjätkä.
Pe 26.7. Camping: Yltiö, Reduced to Ash, Grayscale ja Pojat
La 27.7. Päälava: Sleepparit vm-74, Popeda, Apulanta, Tehosekoitin, Klamydia, Osmos Cosmos, Kotiteollisuus, Denigrate ja Bloodpit
Väkeä: 4000

2003

Vuoden 2003 Puustock jatkoi kasvuaan. Esiintyjälista oli erittäin kova, kaikki Suomen huiput. Olimme tehneet jo alussa linjauksen, että Puustock on ja pysyy Suomirock-festarina, jossa paino on sanalla rock. Ulkomaisia artisteja ei edes kysytty, sillä ne olivat niin järjettömän hintaisia, ettei siihen ollut mitään syytä. Nimettömiä artisteja taas ei kannata tuoda. Lipunhinnat haluttiin pitää halpoina. Julisteet muuttuivat. Nyt otettiin käytäntöön valokuva esiintyjästä, joka oli otettu edellisenä vuotena Puustockissa. Vuoden 2003 julistekuvassa oli Popedan Costello Hautamäki.

Alkuperäisessä esiintyjälistassa oli The Rasmus, mutta bändi perui keikkansa toukokuussa 2003. Syynä oli ulkomaan keikat. Keikkakalenterista huomasi, että herrojen keikka olikin vaihtunut Puustockista Maarianhaminaksi. Niin ne ulkomaat lähestyvät. Tilalle saatiin The Flaming Sideburns. Spesiaaliesiintyjänä olivat Ne Luumäet. Muita Puustockissa eka kertaa esiintyviä olivat mm. Viikate, Peer Günt ja Ruoska, jonka syntysanat lausuttiin vuoden 2001 Puustockissa. Alkoholilla oli osuutta asiaan. Uutta oli trubaduurilava olutteltassa. Livemusaa haluttiin kuulla koko tapahtuman ajan järkevään hintaan. Kun lavalla möykättiin lujaa, niin haluttiin kääntää olutteltassa tunnelma tasan toisenlaiseksi. Trubavedot toimivat erittäin hyvin. Ekat trubaesiintyjät olivat Kalle G, Tumppi Varonen ja ex-Popeda kitaristi Törrö Tapaninen.Yleisöä saatiin viikonlopulle 5000, mikä oli taas uusi yleisöennätys.

Puustock, 25.-26.7.2003
Esiintyjät:
Pe 25.7. Hotelli Juvan Klubi: Honey B & T-Bones, Pojat, Technicolour, Melrose ja Absoluuttinen Nollapiste
Pe 25.7. Camping: Lumo, Protoni, Luomakunta ja Oikosulku
La 26.7. Päälava: Popeda, Yö, Ne Luumäet, The Flaming Sideburns, Peer Gunt, Viikate, Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus, Ruoska ja Rehtorit.
Olutteltta: Kalle G, Tumppi Varonen ja Törrö Tapaninen
Väkeä: 5000

2004

Vuonna 2004 toteutettiin ensimmäistä kertaa kaksipäiväinen tapahtuma päälavalla. Samalla klubi-ilta Hotskulta ja Campingin pienempien bändien tapahtuma lopetettiin. Nyt oltiin oikeasti kaksipäiväinen rockfestivaali. Yleisömäärä kasvoi luonnollisesti ja sitä oli viikonlopun aikana peräti 7200 maksanutta. Kesä 2004 oli Juvalla muutenkin tapahtumarikas, sillä kesäkuussa alueella esiintyi Eppu Normaali, joka keräsi peräti 5000 maksanutta. Lisäksi Juvan Osuuspankin 100 vuotisjuhlat pidettiin pesäpallokentällä Puistolassa, missä oli 3000 ihmistä ihastelemassa Jari Sillanpään showta. Juvan kaarihallilla esiintyi kesäkuussa Pikku G, joka keräsi myöskin Osuuspankin järjestämässä tilaisuudessa lähes 900 ihmistä. Keikkajärjestäjä-Kontiaisen kesä oli todella kiireinen, sillä hän oli tekemässä joka tapahtumaa.

Puustock 2004 koki yhden esiintyjän peruuntumisen. Aamupäivällä ilmoitettiin, että Negative joutuu perumaan keikkansa laulajan keuhkoputkentulehduksen takia. Tämä oli kova uutinen bändin faneille, joita oli tullut paikan päälle edellisenä iltana useita kymmeniä. Sitä itkun ja surun määrää ei voi kuvailla. Tilalle saatiin nopealla varoitusajalla PMMP. Tämä onnistui, kun Kontiainen soitti bändin keikkamyyjälle kysyäkseen, mitä hänellä on vapaana. Selvisi, että PMMP olisi vapaana. Bändi teki yhden ensimmäisistä festarikeikoistaan Juvalla. Kun Negative oli perunut, kului tunti ja meillä oli korvaaja tilalla. Negative-fanit näyttivät keskisormea eturivissä PMMP:n Miralle ja Paulalle, mutta keikan loppupuolella he jopa jorasivat PMMP:n tahdissa.

Outoa oli myös lippuvarkaus, mikä tapahtui Hotelli Juvassa. Sieltä varastettiin ennakkomyynnissä olleet liput: perjantain, lauantain ja kahden päivän yhteislippuja varastettiin 100 kpl kutakin, yhteensä 300 kappaletta. Liput mitätöitiin. Kaikkien lippujen sarjanumerot olivat ylhäällä. Varastetuilla lipuilla ei kukaan yrittänyt vaihtaa ranneketta. Parempi niin, sillä infon vieressä oli siviilipukuinen poliisi sekä muutamia muita avuliaita siviilejä, joten kiinnijääminen olisi ollut varmaa. Lippuvarkaus sai valtakunnallisen mediahuomion. Vuoden 2004 Puustockin julisteessa oli Timo Rautiainen.

Puustock, 23.-24.7.2004
Esiintyjät:
Pe 23.7. Päälava: PMMP, Kotiteollisuus, Popeda, Maija Vilkkumaa ja Luonteri Surf
Olutteltta: Tumppi Varonen ja Miika Söderholm
La 24.7. Päälava: Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus, Yö, Apulanta, Neljä Ruusua, Klamydia, Ruoska, Mokoma ja Häiriköt
Olutteltta: Kari Peitsamo, Joey Luumäki ja K-Kane
Väkeä: 7200

2005

Puustock 2005 oli hieno tapahtuma, vaikka vettä satoi torstain ja perjantain välisen yön kaatamalla. Vesisade loppui perjantaina klo 16.30 ja portit avattiin klo 18.00. Pihalle oli muodostunut muutama lätäkkö, mutta muuten takapihan nurmikko imi sataneen veden aina erittäin hyvin. Asia, jota hämmästeltiin. Esiintyjälistaus oli hurja: YUP, CMX, Negative, Kotiteollisuus, Popeda, Yö, Ismo Alanko Säätiö, Apulanta, Maija Vilkkumaa, The 69 Eyes, Ruoska ja Uniklubi.

Järjestelyt sujuivat paremmin kuin ikinä ja yleisöä saatiin paikan päälle uusi ennätys, peräti 8100. Lauantai-ilta oli loppuun myyty jo klo 21.00. Julistekuvassa oli Apulannan Toni Wirtanen. Juliste on monien mielestä kaikkien aikojen paras Puustock-juliste.

Puustock, 22.-23.7.2005
Pe 22.7. Päälava: YUP, CMX, Negative, Yö, Ruoska ja Pojat
Olutteltta: Jukka Takalo, Miika Söderholm & Heko Luumäki
La 23.7. Päälava: Apulanta, Kotiteollisuus, Maija Vilkkumaa, Ismo Alanko Säätiö, Popeda, The 69 Eyes, Uniklubi ja Himanes
Olutteltta: Kalle G & Rytinäkerjäläiset, Ville Leinonen
Väkeä: 8100

2006

Vuonna 2006 ajateltiin, että koska festari on lyönyt itsensä läpi, tehdäänpä ns. halpa esiintyjäkattaus. Se oli pienoinen virhe, sillä nyt ei tehty uutta yleisöennätystä, vaikka taloudellisesti tapahtuma meni hienosti. Yleisöä paikan päällä oli 7300, mikä oli Puustockin historian toiseksi paras yleisömäärä. Festarilehti ilmestyi, kiitos Mikkelin Kaupunkilehden kanssa solmitun diilin. Kontiainen teki siihen kaikki jutut ja oli myös taitossa mukana. Myös Puustock t-paitoja tehtiin muutaman vuoden jälkeen. Niin festarilehteä kuin paitojakin tehtiin aina vuoteen 2008 asti. Ensikertalaisia Puustockissa olivat mm. Teräsbetoni, Stam1na ja Diablo. Spesiaaliesiintyjä oli rivinsä kasannut legendaarinen Ypö-Viis. Julisteessa oli Ruoskan Pate Mennander.

Puustock, 21.-22.7.2006
Esiintyjät:
Pe 21.7. Päälava: Apulanta, Mokoma, Popeda, Klamydia, Francine ja Rehtorit
Olutteltta: Costello Hautamäki, Jussi Hakulinen & Jani Viitanen
La 22.7. Päälava: Timo Rautiainen, Teräsbetoni, Yö, Stam1na, Diablo, Ypö-Viis, Ruoska ja Bloodpit
Olutteltta: Kauko Röyhkä, Jussi Hakulinen & Jani Viitanen
Väkeä: 7300

2007

Vuonna 2007 palattiin taas huikean kovaan esiintyjäkattaukseen, mikä johti uuteen yleisöennätykseen: 9100 maksanutta ja siihen päälle vieraat ja vapaalippulaiset, joita oli 1400. Niitä ei kuitenkaan haluttu ilmoittaa julkisuuteen. Yli 10 000 päinen yleisö yhden viikonlopun aikana oli jotain käsittämätöntä. Silti alue veti yleisömäärän hyvin ja palvelut toimivat. Lisäksi läheisessä metsässä oli varmasti 2000 ihmistä, jotka eivät aikoneetkaan tulla alueelle vaan olivat siellä uteliaisuuttaan tai muuten vaan hengaamassa, tai juopottelemassa. Jos edellisenä vuonna teemana oli raskaampi rock niin nyt se oli naisrokki. Olihan esiintyjinä mm. Irina, Tiktak, Micragirls, Maija Vilkkumaa, Maria Hänninen ja PMMP. Sattumia ja tapahtumia riitti. Neljä Ruusua perui ja tilalle saatiin nopeasti CMX, josta Kontiainen on yhtyeelle ikuisesti kiitollinen. Lähellä oli toinenkin peruuntuminen, sillä Popedan keikka oli vaarassa. Mustajärvi oli nukkunut pommiin eikä aikonut tulla, mutta festaripäällikkö Kontiainen sai miehen suostuteltua, ja kun saatiin kyytikin hoitumaan niin Mustajärvi sittenkin tuli. Aikatauluissa jouduttiin kuitenkin vaihtamaan PMMP:n ja Popedan paikkaa. Näin saatiin soitto soimaan koko ajan.

Tässä vaiheessa alkoi Kontiaisen mieltä painaa. Yhden miehen varassa tehty festari alkoi käydä voimille eikä tuntunut enää mielekkäältä. Eikä ollut varaa palkata apulaista. Toki tapahtumassa oli 140 järjestyksenvalvojaa ja 72 toimitsijaa, sekä rakentajat jotka aloittivat neljä päivää ennen tapahtumaa rakentamisen. Kaikki etukäteisduunit jokaiselta osa-alueelta menivät Kontiaisen kautta. Rutiinia ja ammattitaitoa oli tullut yllin kyllin, samoin suhteet olivat kunnossa kaikkiin paikkoihin. Ei vähiten bändeihin, sillä joka vuosi Kontiainen sai tingittyä hintoja hyvinkin reippaasti. Silti hänestä alkoi tuntua, että ”tätäkö haluan tehdä joka kesä”. Kesälomia mies ei ollut pitänyt sitten kesän 1999, ja kaikki kesät menivät kuin yhdessä humauksessa. Ei paljon ehtinyt kesästä nauttimaan.

Festari keräsi kehuja joka puolelta, sai julkisuutta enemmän kuin koskaan ja äänestettiinpä Puustock Rumba-lehden Vuoden festari-sarjassa sijalle 10. Puustockin julistekuvassa oli Yön Olli Lindholm. Festaribussit kulkivat jokavuotiseen tapaan Mikkelistä, Savonlinnasta ja Varkaudesta. Mikkelin suunnasta tehtiin ennätys, sillä peräti kuusi bussia toi väkeä Mikkelistä molempina päivinä. Yleensä sieltä tuli 4-5 bussia. Savonlinnasta ja Varkaudesta ajoi yksi bussi päivässä, ja se riitti hyvin.

Puustock, 20.-21.7.2007
Esiintyjät:
Pe 20.7. Päälava: Kotiteollisuus, Yö, Irina, Tiktak, Ruoska ja Häiriköt
Olutteltta: Jarkko Martikainen ja Tumppi Varonen
La 21.7. Päälava: Apulanta, CMX, PMMP, Popeda, Maija Vilkkumaa, Viikate, Maj Karma ja Micragirls
Olutteltta: Costello Hautamäki sekä Duo Maria Hänninen
Väkeä: 9100

2008

Vuosi 2008 jäi viimeiseksi Puustockiksi. Vappuna 2008 Kontiainen oli päättänyt, ettei tee enää festaria ensi vuonna, muttei kertonut siitä kuin yhdelle ihmiselle. Itse festari sujui hyvin ja yleisöä oli mukavasti 8550. Viimeisessä Puustockin julisteen kuvassa oli Viikate-yhtyeen Kalle. Viimeinen esiintyjä Puustockissa kautta historian on ollut Hanoi Rocks, joka oli lauantain viimeinen esiintyjä.

Puustock, 18.-19.7.2008
Esiintyjät:
Pe 18.7. Päälava: Apulanta, Poets of the Fall, Klamydia, Mokoma, Lovex ja Anatomia
Olutteltta: Pave Maijanen, Jussi Hakulinen & Jani Viitanen
La 19.7. Päälava: Hanoi Rocks, CMX,YUP, Yö, Ruoska, Viikate, Turmion Kätilöt ja Himanes
Olutteltta: Jussi Hakulinen & Jani Viitanen sekä Honey B & T-Bone Ed
Väkeä: 8550

Seuraavalla viikolla Kontiainen paini asian kanssa, kuinka hoitaisi festivaalin finaaliin. Hänet kutsuttiin palaveriin, jossa ehdotettiin lomautusta. Kontiainen tiesi hetkensä koittaneen. Hän ilmoitti sanovansa itsensä irti niin Hotelli Juvan kuin Puustockin touhuista. Näin hän myös teki. Asiasta nousi suuri kohu. Julkisuus yllätti, mutta päätös piti. Seurasi todella outoja asioita. Yksi jos toinen yritti puhua Vesa Kontiaista ympäri ja vaikka millä keinolla. Se oli turhaa. Aikansa kutakin.

Puustockia yritettiin epätoivoisesti tehdä vielä seuraavalle kesälle. Paljon puhuttiin vaikkei mitään kerrottavaa ollut. Tammikuussa moninaisten vaiheiden jälkeen ilmoitettiin, että uusi tekijätiimi luopuu asiasta ja Puustockia ei enää tehdä. Näin Puustock siirtyi elämään ihmisten mielissä ja sydämissä.

Puustock oli erinomainen tapahtuma. Vesa Kontiaisen sanoin:

Tein kaikki yhdeksän Puustockia, ja siitä jäi hyvät muistot. Tapahtuma oli uskomaton Juvan leveysasteelle. Varsinkin kun muistetaan, että Juva on pieni paikkakunta asukasluvultaan ja että tänne ei kulkenut junaliikennettä, niinkuin kaikkiin muihin tuon kokoluokan festareihin. Muutkin kulkuyhteydet olivat vähintään haastavia. Tänne ei ollut mikään helppo homma tehdä isoa musiikkitapahtumaa. Siltikin, Puustock oli erittäin arvostettu keskikokoinen festari niin yhtyeiden, työntekijöiden, median kuin viranomaistahojenkin suhteen, ja ennen kaikkea yleisön, jota tuli Juvalle ympäri Suomen.

Teksti: Vesa Kontiainen, Puustockin festaripäällikkö, v. 2000-2008

Kirjallisuutta

Aalto, Maija: Juvalla soi viikonloppuna suomirock: Puustockissa mellastavat tänä vuonna velhot ja balrogit. Länsi-Savo 22.7.2002.

Aro, Jessikka: Ruoska yhdistää rockin ja rumpukoneet. Itä-Savo 25.7.2005.

Damski, Helena ja Kaarlela, Sonja: Tapahtumayleisöjen rahankäyttö ja tapahtumien välitön taloudellinen vaikutus. Mikkelin ammattikorkeakoulu 2007.

Haataja, Minna: Puustock 2002: rokkia, auringonpaistetta ja ihania ihmisiä. Länsi-Savo 2.8.2002.

Hietanen, Juha: Apulanta ja Klamydia kiinnostivat Puustockissa: kolmatta kertaa järjestetty festivaali sai kehuja täsmällisyydestään. Länsi-Savo 28.7.2002.

Haikarainen, Sanni: Paino sanalla hevi: Vesa Kontiainen takoi heinäkuulle metallisen Puustockin. Länsi-Savo 9.4.2006.

Hietanen, Jari: Moottorisaha, hyvää tahtoa ja kavereita. Länsi-Savo 26.7.2004.

Hietanen, Juha: Puustock ylsi tavoitteeseensa: viikonvaihteen tapahtumissa 3600 maksanutta katsojaa. Länsi-Savo 29.7.2002.

Jääskeläinen, Veera: Puustock jyrähti Juvalla. Länsi-Savo 22.7.2006.

Jääskeläinen, Veera: Raskasta musiikkia mutta rauhallista menoa. Länsi-Savo 24.7.2006.

Kettunen, Janne: Tapahtumaa ei järjestetä pelkästään toisella kädellä: muun liiketoiminnan tavoin myös rockfestivaali vaatii hyvän idean ja tarkan suunnittelun. Itä-Savo 2001.

Kilpeläinen, Jaakko: Rymisevästä ramopunkista raskaaseen rankaisurockiin. Länsi-Savo 26.7.2004.

Kiviranta, Varpu: Hyvän tuulen Micragirls. Savon Sanomat 22.7.2007.

Kuokkanen, Markus: Irina ja aurinko säteilivät Puustockissa: Naisrock-teema ei erityisemmin innostanut festivaalin naisia. Länsi-Savo 21.7.2007.

Kuokkanen, Markus: Puustock teki yleisöennätyksen. Länsi-Savo 23.7.2007.

Kääriäinen, Mikko: Rokkikorkojen kopinaa!!! Vapaus 26.7.2007.

Leirintäalueen pääesiintyjiä olivat inkkarit ja silinteriherra: Puustockiin tullaan näyttäytymään. Länsi-Savo 23.7.2007.

Liikanen, Kari: Puustockin henki leijaili Juvalla viikonloppuna: Ensi kesäksi varauksia tehdään ahkerasti. Mikkelin kaupunkilehti 30.7.2006.

Liikanen, Kari: Puustock jyryää ensi viikonvaihteessa kahdeksannen kerran: Ulkoilmakonsertista virinnyt idea jalostui tuhansien katsojien rocktapahtumaksi. Mikkelin kaupunkilehti 14.-15.7.2007.

Liikanen, Kari: Puustock siirsi yleisöennätyksensä uudelle tuhatluvulle: Lauantai-ilta sisälsi kulissien takana dramaattisiakin käänteitä. Mikkelin kaupunkilehti 29.7.2007.

Liikanen, Kari: Puustock tavoittelee uutta yleisöennätystä: Naisrock tuo tapahtumaan uutta väriä. Mikkelin kaupunkilehti 1.4.2007.

Mattlar, Markus: Liekehtivät pulisongit ottivat työvoiton. Itä-Savo 28.7.2003.

Mattlar, Markus: Liekehtivät pulisongit ottivat työvoiton. Länsi-Savo 28.7.2003.

Mattlar, Markus: Suomirock, rauha ja rakkaus: tutut nimet Juvan Puustockin vetonauloina. Itä-Savo 21.7.2003.

Mattlar, Markus: Suomirock, rauha ja rakkaus: tutut nimet Juvan Puustockin vetonauloina. Länsi-Savo 21.7.2003.

Mehtälä, Anssi: Juvan Puustock tarjoaa kahden päivän kattauksen suomirockia. Itä-Savo 5.1.2004.

Partanen, Jari: Kesän kotimaisen rockin huippunimet Puustockiin. Länsi-Savo 25.3.2003.

Partanen, Jari: Puustock tarjoaa kahden päivän kattauksen rockia. Länsi-Savo 5.1.2004.

Pääkkönen, Tytti: Hoi-hoi metallijehulle!: Stam1na rytyytti Puustockissa mahtipontisen keikan. Länsi-Savo 24.7.2006.

Sarell, Heli: Ruokapalvelujen järjestäminen massatapahtumassa: case: Puustock-rockfestivaali Juvalla. Mikkelin ammattikorkeakoulu 2004.

Tuppurainen, Manu: Puustockissa komea lista Suomi-rockin kärkikaartia: mukana myös kauan kaivattu Popeda. Länsi-Savo 26.3.2002.

Vihla, Maria: Hullu idea muuttui massatapahtumaksi: Puustock on kasvanut vähitellen kunnon festivaaliksi. Länsi-Savo 23.10.2006.

Vähäsarja, Irina: Hyväntuulinen Puustock jälleen yleisömenestys. Länsi-Savo 25.7.2005.

Päivittänyt KK ja PL 2.2.2011

Taisto Karvinen syntyi 20.9.1941 Kiteellä. Hän valmistui kansakoulunopettajaksi Jyväskylässä 1967. Hän opetti 30 vuotta Juvan ala-asteella. Maalaajana ja piirtäjänä Karvinen oli itseoppinut. Hän tuli tunnetuksi Juvalla muotokuvien tekijänä sekä Tik-sarjakuvista ja pilapiirroksistaan Juvan Lehdessä. Karvinen toimi myös Juvan kansalaisopistossa opettajana. Hän sai Juvan kulttuuripalkinnon vuonna 1997. Eläkkeelle hän jäi vuonna 2001.

Karvinen piirsi lapsesta saakka. Hän käytti hiiltä, pastellia, vesiväriä ja öljyväriä työvälineinään. Karvista kiinnosti kuvata ihmistä. Ilmaisultaan hänen vapaat työnsä ovat ekspressiivisiä, sillä Karvinen piti nopeasta piirtämisestä. Parhaat ideat hän sai katselemalla.

Karvinen oli Mikkelin kuvataiteilijat ry:n perustajajäsen, toimi yhdistyksessä 70-luvulla sihteerinä ja osallistui mm. kesänäyttelyihin Mikkelissä. Karvinen osallistui töillään myös lääninnäyttelyihin Mikkelissä. Hän piti omia yksityisnäyttelyitä Juvalla, Joroisissa ja Mikkelissä. Virallisia tilausmuotokuvia hän teki mm. Savonlinnan kaupunginjohtajasta Vesa Reinikaisesta, Kouvolan Kymenlaakson osuusmeijerin luottamusmiehistä ja johtajista. Malleina olivat myös Mikkelin musiikkiopiston rehtori Harry Miller, Savonlinnan lyseon rehtori Pentti Salervo, kamarilaulaja Martti Talvela, Juvan lukion rehtori Sakari Kukkonen ja yläasteen rehtori Sergei Kirtola sekä laulupedagogi Heikki Teittinen. Karvinen suunnitteli Juvalle muistomerkkejä, joista mm. Koikkalan viljamakasiinin muistolaatta on hänen käsialaansa.

Eläkevuosinaan Karvinen maalasi ja piirsi edelleen ahkerasti. Virallisia tilausmuotokuvia hän teki mm. Savonlinnan ammattiopiston rehtorista Keijo Pesosesta ja Ylä-Savon koulutuskuntayhtymän opetusneuvoksesta Reino Moilasesta. Omia näyttelyitä hänellä oli Mikkelissä vuonna 2004 sekä Juvalla 2007 ja 2008.

Karvisen töitä on nähtävillä myös Kotiteollisuuden Taivaankaunis-kappaleen musiikkivideolla. Video on taiteilijan pojan, Tommi Karvisen, käsialaa.

Töitä syntyi hyllyn täytteeksi viimeisiin vuosiin asti. Karvisen yli 90-vuotiaalla äidillä oli uutterasta työskentelystä oma mielipteensä: ”Antaa hänen piirrellä, eipähän oo kaiken aikaa niin muussa ilikeyvessä!” Taisto Karvinen siirtyi maalaamaan tuonpuoleisia näkymiä 23.2.2013.

Teksti: Eija Laitinen ja Kata Kähärä

Teokset

Karvinen, Taisto: Tik tik tik. Juvan kotiseutu- ja museoyhdistys 2006.

Armota poekki! : juvalaisia juttuja. Koonnut Sergei Kirtola ; kuvitus Taisto Karvinen. Juvan Lehti 1988.

Kirjallisuutta

Koponen, Reijo: ”Lasten tulisi mieluummin olla tuhmia”. Juvan lehti 27.9.2001.

Laitinen, Seija: ”Jousiorkesteri soittaa gallerian seinällä: Taisto Karviselle tärkeintä on piirtäminen”. Länsi-Savo 13.7.2005.

Partanen, Jari: ”Hiiliviiva taipuu Karvisen käsissä”. Länsi-Savo 5.10.2002.

Vepsäläinen, Kari: Kuukauden taiteilijat kirjastoon: Taisto Karvinen pyydettiin ensimmäisenä. Juvan Lehti 13.2.1997.

Kuvateoksia julkisissa tiloissa

Jäiden Lähtö, 1987. Lasimaalaus. Hirvensalmen kunnanviraston aula.
Soittaja-aiheiset pastellimaalaukset, 6 erillistä työtä, 2007. Mikkelin Musiikkiopisto.

Virallisia tilausmuotokuvia

Erkki Vallinkoski, 1983. Sanomalehti Itä-Savo, Savonlinna.
Matti Lipsanen, 1984. Juvan kunnanvirasto.
Harry Miller, 1985. Mikkelin Musiikkiopisto.
Erkki Laamanen, 1987. Hirvensalmen kunnanvirasto.
Sergei Kirtola, 1987. Juvan peruskoulun yläaste.
Pentti Salervo, 1991. Savonlinnan Lyseo.
Sakari Kukkonen, 1996. Juvan Lukio.
Heikki Vienamo, 2000. Mäntyharjun terveyskeskus.
Ritva Rautanen, 2003. Joroisten terveyskeskus.
Jorma Tapanainen, 2003. Liikemiesten seura, Mikkeli.
Milja Komi, 2004. Mikkelin ProAgria.
Viljo Maljanen, 2007. Kuharannan palvelukoti, Juva.

Kaiken kaikkiaan tilausmuotokuvia on noin 50 kappaletta.

Päivittänyt
Kata Kähärä 7.4.2011
Piia J. Häkkinen 28.8.2017

Kulttuuripalkintoa ryhdyttiin jakamaan päättyvän kauden juhlistamiseksi ja alun perin sitä myönnettiin jäljelle jääneiden avustusrahojen puitteissa. Siirryttäessä euroista markkoihin vuonna 2002 kulttuuripalkinnon rahallinen suuruus vakiintui.

Vuosina 1995-2003 kulttuuripalkinto julkistettiin Marraspijot –tapahtumassa, jonka jälkeen palkinto on luovutettu kunnanhallituksen joulukuun kokouksessa.

Kulttuuripalkintojen saajat vuosittain:

• 1988 Sergei Kirtola / musiikki
• 1989 Marika Kesseli / musiikki
• 1990 Heikki Kilpeläinen / musiikki
• 1991 Risto Lampi / musiikki
• 1992 Pertti Laamanen / musiikki
• 1993 Jari Piikki / musiikki
• 1994 Inka Nousiainen / kirjallisuus
• 1995 Pekka Hiltunen / kuvataide
• 1996 Esko Niiranen / kulttuuri- ja kotiseututyö
• 1997 Taisto Karvinen / kuvataide
• 1998 Heikki Tiihonen / musiikki
• 1999 Annukka Talvela / kirjallisuus
• 2000 Vesa Kontiainen / populaarimusiikki
• 2001 Marja-Liisa Happonen / ilmaisutaito
• 2002 Jaakko Martikainen / teatterityö
• 2003 Tiina Räihä / kuvaamataito
• 2004 Juvan Lukioteatteri / teatterityö
• 2005 Antti Kilkki / kulttuuri- ja kotiseututyö
• 2006 Reijo Koponen / kotiseutu- ja kulttuurityö
• 2007 Paatelan kyläkoulu /
• 2008 Irtonaiset ry / teatterityö
• 2009 Juvan Kamerakerho ry / valokuvaus
• 2010 Elokuvateatteri Juku / elokuvat
• 2011 Juvan Kotiseutu- ja museoyhdistys / kotiseututyö
• 2012 Juvan kamarikuoro / kuorotoiminta
• 2013 Nukketeatteri Kukkaro / lastenteatteri
• 2014 Peter Strebel / valokuvaus & Galleria Kuninkaankartano
• 2015 Pauliina Hukkanen / teatterityö & kesäteatteri
• 2016 Auli Vasara / perinnekäsityöt
• 2017 Luonteri Surf -yhtye / populaarimusiikki
• 2018 Kaija Huhtinen / tekstiilitaide
• 2019 Kirsi Vertainen / kotiseututyö
• 2020 Päivi Lehmusvuori / monipuolinen kulttuurityö
• 2021 Juvan mieslaulajat ry. / kuorotoiminta
• 2022 Kari Kärkkäinen / kuvanveisto
• 2023 Juvan Käsityöläiset / aktiivinen kulttuuritoiminta
• 2024 Metsä rokkaa -tapahtuma / kesätapahtuma
• 2025 Antti Halonen / aktiivinen tapahtumajärjestäjä

Perusteluja sekä muuta tietoa kulttuuripalkinnosta ja sen saajista

1988 kulttuuripalkinto myönnettiin rehtori Sergei Kirtolalle juvalaisen musiikkielämän hyväksi työskentelystä.

1989 kulttuuripalkinnon tarkoitusta täsmennettiin. Sitä olisi jatkossa tarkoitus jakaa ”kulttuuritoiminnassa ansioitineen tai nuoren lupaavan kyvyn palkitsemiseen myös vastaisuudessa”. Järjestyksessään toisen kulttuuripalkinnon sai Marika Kesseli, joka palkittiin musiikin eteen tehdystä työstä.

1990 Heikki Kilpeläiselle myönnettiin kulttuuripalkinto musiikissa ansioitumisesta.

1991 director musices Risto Lampi sai kulttuuripalkinnon musiikin saralla tehdystä työstä.

1992 director cantus Pertti Laamaselle myönnettiin Juva 550 juhlavuoden kunniaksi kulttuuripalkinto tunnustuksena hänen ansioistaan Juvan musiikkielämän kehittämisessä ja erityisesti hänen panoksestaan juhlavuoden musiikkitapahtumien toteutuksessa. Palkinto luovutettiin 4.12.1992 kunnanvaltuuston juhlakokouksessa.

1993 perinnettä jatkaen kulttuuripalkinto myönnettiin mus.kand. Jari Piikille tunnustuksena hänen ansioistaan Juvan musiikkielämän kehittämisessä sekä kuoro- että instrumentaalisella puolella. Palkinto luovutettiin Juvan Mieslaulajien 45-vuotis juhlakonsertissa 6.12.1993.

1994. Kulttuuripalkintoa oli aikaisemmin myönnetty lähinnä musiikin alueella ansioituneille henkilöille, kunnes vuoden 1994 kulttuuripalkinto myönnettiin Inka Nousiaiselle tunnustuksena esikoiskirjasta ”Kivienkeli”.

1995 kulttuuripalkinto myönnettiin Juvalla vuosia asuneelle taiteilijalle, Pekka Hiltuselle. Kulttuuripalkinto tuli tunnustuksena pitkäaikaisesta työskentelystä Juvalla sekä vuoden 1995 näyttelyistä Pieksämäellä ja Juvalla Marraspijot –tapahtumassa. Kuvataiteen alueelta ei ollut myönnetty tätä ennen yhtään kulttuuripalkintoa.

1996. Lehtori Esko Niiranen on tehnyt monipuolista työtä Juvan kulttuurielämän hyväksi. Vuoden 1996 kulttuuripalkinto myönnettiin tunnustuksena pitkäaikaisesta ja monipuolisesta työstä Juvan kulttuurielämän hyväksi. Palkinto luovutettiin tällöin ensimmäistä kertaa Marraspijot –tapahtumassa.

1997 sivistyslautakunta jatkoi kulttuurilautakunnan perinnettä kulttuuripalkinnon jakamisessa. Tuolloin palkinto myönnettiin opettaja Taisto Karviselle pitkäaikaisesta ja monipuolisesta työstä kuvataiteen alalla.

1998. Muutaman vuoden tauon jälkeen vuoden 1998 kulttuuripalkinto myönnettiin musiikin parissa ansioituneelle Heikki Tiihoselle. Perusteluissa mainitaan, että Tiihonen työskenteli vuosia juvalaisen musiikkielämän hyväksi opettaen musiikki- ja kansalaisopistossa sekä ohjaten jousikokoonpanoja, jotka rikastuttivat juvalaisia juhlatilaisuuksia.

1999 kulttuuripalkinto myönnettiin Annukka Talvelalle kirjallisuudesta. Samana vuonna ilmestyi kansallisesti merkittävä elämänkerta ”Aina on polku eessä”, joka kertoo oopperalaulaja Martti Talvelasta. Annukka Talvelan kirjoittama teos miehensä elämästä on hyvin läheltä koettu kertomus yhdestä aikamme suurimmasta bassosta, vahvasta persoonasta ja monipuolisesta ihmisestä.

2000. Ensimmäinen (ja tällä hetkellä ainoa) populaarimusiikin saralta kulttuuripalkinnon saaja on Vesa Kontiainen. Vaikka Juva on maaseutukunta, niin populaarimusiikki on ollut aina varsin elinvoimaista. Vuonna 2000 merkittävä osoitus tästä oli järjestetty Puustock-rockfestivaali, jonka järjestämisestä vastasi viihteen todellinen monitoimimies, Vesa Kontiainen.

2001  kulttuuripalkinto myönnettiin ensimmäisenä teatteri- ja ilmaisutaidon alalla Marja-Liisa Happoselle. Palkinto myönnettiin Happoselle tunnustuksena tämän pitkäaikaisesta ja innostavasta työstä yläasteen ilmaisutaitoryhmien vetäjänä sekä monipuolisesta toiminnasta lausunnan ja ilmaisutaidon kehittäjänä Juvalla.

2002 lehtori Jaakko Martikaiselle myönnettiin vuoden 2002 kulttuuripalkinto tunnustuksena pitkäaikaisesta ja monipuolisesta työstään Juvan lukioteatterin kehittäjänä ja tuottajana.

2003 kulttuuripalkinto myönnettiin peruskoulunopettaja Tiina Räihälle tunnustuksena hänen pitkäaikaisesta ja monipuolisesta työstään kuvataiteen ja kuvaamataidon hyväksi.

2004 Juvan lukioteatteri oli ensimmäinen ryhmä, jolle kulttuuripalkinto myönnettiin. Se luovutettiin tunnustuksena pitkäjänteisestä ja ansiokkaasta toiminnasta näyttämöilmaisun ja monipuolisen teatterityön hyväksi.

2005 kulttuuripalkinto myönnettiin eläkkeellä olevalle nuorisosihteeri Antti Kilkille, joka on työskennellyt kauan ja monipuolisesti kotikuntansa kulttuuri -, kotiseutu-, musiikki- ja järjestötoiminnan hyväksi. Palkinto oli tunnustus elämäntyöstä ja se luovutettiin valokuvanäyttelyn avajaisissa 1.6.

2006. Juvan lehden (eläkkeelle jäänyt) päätoimittaja Reijo Koponen työskenteli kauan ja monipuolisesti Juvan kotiseututyön, kirjallisuuden ja valokuvauksen hyväksi. Viimeisin saavusut oli Juvan lehden 50-vuotisjuhlajulkaisu ”Pitäjänlehden pitkä synnytys”. Kulttuuripalkinto luovutettiin hänelle vuonna 2006 tunnustuksena kotiseutu- ja kulttuurityöstä.

2007 Paatelan kyläkoululle myönnettiin kulttuuripalkinto pitkään tehdyn ansiokkaan ja monipuolisen taidekasvatus- ja lastenkulttuurityön tunnustukseksi. Aiemmin samana syksynä kyläkoulu sai Etelä-Savon taidetoimikunnalta taidekasvatuspalkinnon pitkäaikaisesta taidekasvatustyöstä, joka toteutuu koulun arkityössä ja projekteissa.

2008 kulttuuripalkinto myönnettiin Irtonaiset –teatteriryhmälle, joka oli tuolloin monipuolisesti rikastuttanut paikallista harrastajateatteritoimintaa kymmenen vuoden ajan pelkäämättä haasteellisiakaan näytelmätekstejä, joiden kautta ryhmä on jatkuvasti halunnut kehittää omaa teatteri-ilmaisuaan.

2009. Juvan Kamerakerho on taltioinut juvalaisia hetkiä vuodesta 1961 aktiivisesti ja tarjonnut kulttuurinnälkäisille toimintaa Juvan lisäksi lähikunnissa. Kamerakerhon toiminta on monipuolista ja haasteita pelkäämätöntä. Vuoden 2009 kulttuuripalkinto myönnettiin Kamerakerholle pitkäaikaisesta ja aktiivisesta työstä juvalaisen valokuvaharrastuksen hyväksi.

2010 Esko Saarenharjun Elokuvateatteri JuKu oli vuonna 2010 järjestänyt Juvalla monipuolista elokuvatoimintaa kaikille ikäluokille 17 vuoden ajan. Lisäksi JuKu järjesti syksyisin Ruskarainat –elokuvaviikonloppuja, jolloin esitettiin eurooppalaisten laatuelokuvien lisäksi sarjoja. Kulttuuripalkinto myönnettiin JuKu:lle viimeisenä toimintavuotenaan 2010.

2011 kulttuuripalkinto luovutettiin Juvan Kotiseutu- ja museoyhdistykselle. Perusteluissa mainitaan kotiseututuntemuksen aktiivinen ylläpito sekä kehittäminen, kannustaminen Juvan historian arvostamiseen, museoiden kehittäminen, vaaliminen sekä jäsenten osaava ja innostunut työpanos museotoiminnassa sekä aktiivisuus Partalan museoalueen alueella sijaitsevan aitan kunnostaminen.

2012. Juvan Kamarikuoron laadukas kuorotoiminta alkoi vuonna 1969. Kamarikuoro on tuonut oman ammattimaisen lisänsä Juvan kulttuuritarjontaan sekä lisännyt kuorolaisten ja kulttuuriharrastajien terveyttä ja elämänmyönteisyyttä. Kulttuuripalkinto myönnettiin kamarikuorolle sen juhlavuotena 2012.

2013 kulttuuripalkinto myönnettiin Nukketeatteri Kukkarolle. Kukkaro on erittäin tärkeä lisä juvalaisen kulttuuritarjontaan, sillä sen kautta monelle juvalaiselle perheelle aukeaa mahdollisuus tutustua nukketeatterin maailmaan omalla paikkakunnallaan. Nukketeatteri Kukkaron taustalla toimivat paikalliset toimijat Johanna Hirvonen ja Päivi Lehmusvuori, jotka toimivat esitysten nukettajina, dramatisoijina ja visualisoijina.

2014. Peter Strebel on merkittävä henkilö juvalaisessa taidepiirissä ja hänelle myönnettiin vuoden 2014 kulttuuripalkinto elämäntyöstään juvalaisen kulttuurin hyväksi. Hän on tehnyt pitkän ja aktiivisen historian Juvan Kamerakerhossa sekä erittäin merkittävää työtä Galleria Kuninkaankartanon eteen: kansainvälisen uran ja omien suhteidensa kautta Peter Strebel on tuonut Juvalle kansainvälisten huippujen taidenäyttelyitä, joista juvalaiset ovat päässeet nauttimaan vuosien saatossa.

2015 kulttuuripalkinto myönnettiin Pauliina Hukkaselle aktiivisesta työstään juvalaisen teatterityön hyväksi. Pauliina Hukkanen on pitkäaikainen juvalaislähtöinen toimija, joka on edistänyt maanlaajuisesti Juvan tunnettavuutta sekä näyttelijänä että ammattikesäteatteritoiminnallaan. Vuonna 2015 Pauliina Hukkanen avasi kesäteatterin Juvan Partalaan ja toimi sitä ennen Rapion Myllyteatterin tuottajana vuosina 2012-2013.

2016. Auli Vasara on juvalainen perinnekäsitöiden osaaja, joka on tehnyt paju- ja tuohitöitä jo 15 vuoden ajan. Vuoden 2016 kulttuuripalkinnon lisäksi Auli Vasara palkittiin tuohitöiden Suomen mestarina. Lisäksi hän on järjestenyt jo useamman vuoden ajan ainutlaatuista tuohi- ja pajuleiriä, joka kokoaa perinneosaajat ympäri Suomea Juvalle.

2017 Luonteri Surf on juvalainen, ramopunkiksi määriteltävä yhtye, jonka melkein kaikki jäsenet ovat ammatiltaan maanviljelijöitä. Luonteri Surf on tehnyt musiikkia pilke silmäkulmassa vuodesta 1984. Tuotannon keskiössä on savolainen maaseutuhenkisyys. Luonteri Surf on vienyt juvalaisuutta myös ulkomaille kolmenkymmenen toimintavuotensa aikana. Yhtye on kannustanut juvalaisia nuoria muusikoita omalla toiminnallaan.

2018 Kaija Huhtinen on tekstiilitaiteilija, joka pitänyt näyttelyitä ympäri Suomea ja maailmalla. Hän on monipuolinen tekstiilien käyttäjä, joka suosii kierrätysmateriaaleja. Huhtinen on tehnyt merkittävän uran kansalaisopiston opettajana Juvalla, Puumalassa ja Sulkavalla. Eläkkeelle jäätyäänkin hän on ollut keskeinen toimija Juvan käsityöläiset ry:ssä, joka on järjestänyt monipuolista toimintaa Hildurin taloon etenkin kesäisin. Hildurissa on nähty monenlaisia käsitöiden teemanäyttelyitä ja käsityöläisten tuotteita on ollut myynnissä.

2019 Kirsi Vertainen on kansatieteilijä, kirjailija ja lammastilallinen, joka on tehnyt kotiseututyötä kirjoittamisen, kuvittamisen ja järjestötoiminnan kautta. Hän on ollut kokoamassa useita Juvan historiasta kertovia näyttelyitä, tuottanut Juvan museolle materiaalia useisiin eri tarkoituksiin ja useille eri kohderyhmille. Kunnan mukaan Kirsi Vertainen on kirjoittajana asiantunteva, tarkka ja monipuolinen.

2020 Päivi Lehmusvuori on kulttuuripersoona, joka on vaikuttanut juvalaiseen kulttuurielämään jo parinkymmenen vuoden ajan. Hän tuli Juvan kirjaston johtajaksi vuonna 1999 ja jäi eläkkeelle vuoden 2020 lopussa. Hän rikastutti juvalaista kulttuurielämää Kellari Gallerian ja Nukketeatteri Kukkaron kautta useiden vuosien ajan. Hänen sydäntään lähellä ovat olleet erityisesti lapset ja lukemaan oppiminen. Hän on tehnyt kaikkea luovaa toimintaa suurella sydämellä yli raja-aitojen, tuonut oman vahvan lisänsä paikalliskulttuuriin ja sen ylläpitämiseen. Lehmusvuori on vaikuttanut merkittävästi muun muassa Gottlund –runokilpailun ja Juvan kulttuurisivujen syntyyn ja olemassaoloon.

2021 Juvan Mieslaulajat ry. palkittiin. Kuoro on ollut toiminnassa jo 1950-luvulta lähtien, ja harjoittelee yleensä kerran viikossa. Konserttien lisäksi Mieslaulajat on ilahduttanut monet kerrat myös onnittelutervehdyksillä erilaisten merkkipäivien kunniaksi.

2022 Kari Kärkkäinen on kuvanveistäjä, joka on asunut ja työskennellyt Juvalla jo parin vuosikymmenen ajan. Hänen töitään on julkisissa tiloissa eri puolilla Suomea. Puu ja puusta veistäminen on osoittautunut hänelle omimmaksi keinoksi ilmaista itseään. Kärkkäisen ideasta lähti aikoinaan liikkeelle jokakesäinen Gottlund-viikko, ja hän on esittänyt Gottlundia lukuisissa tapahtumissa.

2023 Juvan Käsityöläiset pyörittää Juvan kirkonkylällä Hildurin toimintaa. Hildurissa järjestetään kesänäyttely ja kirpputori, pienempiä näyttelyitä sekä pidetään myymälää ja kahviota. Viime vuosina käsityönäyttelyihin on voinut törmätä myös Juvan kirjastossa ja Partalan kuninkaankartanossa. Vuoden 2023 suuri ponnistus oli valtakunnallisen Tilkkutyöbiennaalin järjestäminen Juvalla Kukkokoulun tiloissa.

2024 Metsä rokkaa -tapahtuma keräsi huiman yleisömäärän lauantaina 6.7.2024 Juva Campingin alueelle. Tapahtuman takana ovat vuosia yhdessä töitä tehneet Petri Pajunen tiimeineen MHY Etelä-Savolta ja musiikkitapahtumista tuttu promoottori Vesa Kontiainen.

2025 Antti Halonen on Yläbaarin yrittäjänä tunnettu tapahtumien monitoimimies, jonka aktiivisuuden ansiosta Juvan pienimmät vestivaalit sai jatkoa. Kesätapahtuman lisäksi hän on myös herättänyt Kaarihallin rockkeikat uudelleen henkiin.

Artikkelin on kirjoittanut Juvan kunnassa kulttuuriohjaajana työskentelevä Laura Partamies kulttuuripalkintoa koskevien pöytäkirjaotteiden perusteella. Vuodesta 2018 lähtien tiedot on täydentänyt Piia Häkkinen.

Todennäköisesti Suuri Savontie on alkujaan paljon vanhempi, kuin sen 1400-luvulta lähtien tunnettu olemassaolo. Savoa asuttaneet kaskenpolttajat eivät välttämättä teitä tarvinneet, sillä runsaat järvet toimivat kulkuväylinä pohjoisen eräsijoille ja kaukokaskille, mutta rautakaudelta lähtien maitse kulkevilla reiteillä alkoi olla merkitystä. Polkuja ja kulkureittejä muodostui sinne, missä matkaa taitettiin asutuskeskittymästä toiseen linjauksen noudatellessa silloisen asutuksen rajoja. Keskiaikaisen Savon asutus oli vakiintunut jo Savilahden, Juvan ja Rantasalmen pitäjiin, mutta asutus oli harvaa ja vielä 1540-luvulla koko Savon asukasmäärä oli veroluetteloiden perusteella noin 4500 jousta eli täysikasvuista miestä. Olavinlinnan rakentaminen tarkoitti Ruotsin kruunun yhä lisääntyvää läsnäoloa Savossa ja se tarkoitti myös teitä, sillä virkamiesten oli päästävä kulkemaan valtakunnan kaikissa kolkissa. Juvalaisille talollisille Suuri Savontie puolestaan tarkoitti kunnossapitovelvoitetta tie- ja siltaveroineen muutoinkin raskaan verokuorman lisäksi, sillä kruunu oli sälyttänyt teiden ja siltojen rakentamisen ja kunnossapidon talonpojille.

Vaikka kyseessä oli valtatie, sen laatu ei aivan vastannut nykykäsityksiä valtatiestä. Se oli luonteeltaan vaatimaton, kivinen ja kuoppainen ratsupolku ja sisämaa muutoinkin vaikeakulkuista maastoa. Kelirikkoaika teki tien käyttämisen entistä vaikeammaksi. Näistä syistä rahdinajo ja nopeaa liikkumista vaativa matkustus jätettiin talvikeleille. Talvitiet oikaisivat jäätyneiden järvenselkien ja soiden ylitse, jolloin matka taittui joutuisasti. Muun muassa piispa Maunu Tavast ajoitti seurakuntien visitaatio- eli piispantarkastusmatkat talvikeleille, kuten vuoden 1442 tammikuussa. Tuolloin Hämeen Sysmän kautta kulkenutta talvitietä käyttänyt seurue joutui yöpymään järven jäällä, koska seutu oli asumatonta.
1500-luvun puolivälissä Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa kiinnitti huomiota Savon tieoloihin käymänsä Venäjän sodan takia. Joukkojen ja tarvikkeiden kuljetus oli ongelmallista teiden huonon kunnon vuoksi. Hyvillä kulkuyhteyksillä oli merkitystä myös Kustaa Vaasan kuninkaankartanojärjestelmälle, sillä kartanot sijoitettiin teiden varsille. Ne palvelivat myös kruunun virkamiehiä tarjoten kestitystä matkalaisille. Myöhemmin kestikievarit jatkoivat tässä tehtävässä palvellen matkaisia. Suuri Savontie pysyi Savossa ainoana maantienä 1600-luvulle saakka.

Savolaisten valtasuoni on edelleen olemassa nykyisen ”viitostien” muodossa. Tietä on oiottu ja mutkia suoristettu, mutta paikka paikoin se noudattelee edelleen keskiaikaista linjaustaan. Valtatie 5 tosin jatkaa Juvalta pohjoista kohti ja Savonlinnaan kulkeva väylä on enää sivuhaara, valtatie 14.

Teksti: Kirsi Vertainen 2026

Lähteet

• Katajala-Peltomaa, Sari 1999, ”In visitatacionis officio transeuntes” -Piispat tien päällä. Teoksessa Maata, jäätä ja kulkijoita. Tie, liikenne ja yhteiskunta ennen vuotta 1860. Toim. Tapio Mauranen. Tielaitos. Edita.
• Lehtosalo-Hilander, Pirkko-Liisa 1988, Esihistorian vuosituhannet Savon alueella. Teoksessa Savon histotia I. Esihistorian vuosituhannet ja keskiaika. Kustannuskiila. Oy. s. 11–264.
• Pakarinen, Olavi – Miettinen, Marita 1994, Suuri Savontie. Vanhan valtatien tarina. Tielaitos. Kaakkois-Suomen tiepiiri. Mikkeli.
• Pakarinen, Olavi 1999, Kievaritarinoita. Vanhan Mikkelin läänin kestikievarit. Tielaitos. Tiehallinto. Kaakkois-Suomen tiepiiri. Jyväskylä.
• Palola, Ari-Pekka 1997, Maunu Tavast ja Olavi Maununpoika – Turun piispat 1412–1460. Suomen kirkkohistoriallinen seura.
• Pirinen, Kauko 1982, Savon historia II:1. Rajamaakunta asutusliikkeen aikakautena 1534–1617. Kustannuskiila Oy.
• Pirinen, Kauko 1988, Savon keskiaika. Teoksessa Savon histotia I. Esihistorian vuosituhannet ja keskiaika. Kustannuskiila. Oy. s. 265-436.
• Vertainen, Kirsi – Ruohonen, Juha 2019, Juvan Partala. Juvan kunta.