Juvan kirkonkylän katunäkymää hallitsee muiden rakennusten yläpuolelle kohoavan kivikirkon torni risteineen. Ottaen huomioon rakennuksen vaikuttavan monumentaalisuuden, voi vain kuvitella, millaisia ajatuksia sen rakentaminen herätti 1800-luvun puolivälissä maaseutupitäjän asukkaissa.

Juvan kivikirkko rakennettiin nykyiselle paikalleen vuosien 1856–1863 välillä, mutta kirkonkylä kasvoi kirkon ympärille vasta myöhemmin. Tämä Pappilan Kirkkokankaaksi nimetty kirkon paikka oli rakentamisaikaan jokseenkin autiota aluetta, jossa sijaitsi vain joitakin Isopappilan torppia ja näiden niittyjä ja peltoviljelyksiä, sillä maat kuuluivat Isopappilaksi nimetylle kirkkoherran pappilalle. Uuden kirkon vetovoima muutti kirkonkylän painopistettä ja pian perässä seurasi muitakin uudisrakennuksia, kuten uusi käräjätalo ja pitäjäntupa ensimmäisten joukossa. Myöhemmin nämä saivat seurakseen myös kansakoulun ja kunnantuvan.

Todennäköisesti ensimmäisestä kappelikirkosta ja Juvan seurakunnan perustamisesta saakka Juvan kirkot olivat sijainneet vanhalla hautausmaalla Jukajärven tuntumassa lähellä pappilaa. Sitä, kuinka monta kirkkoa Juvalla on kaikkiaan ollut, ei pystytä sanomaan, mutta todistettavasti kivikirkolla on ollut kirkkomaalla kaksi edeltäjää. Ensimmäinen palveli seurakuntaa vuodesta 1666 vuoteen 1729 saakka, jolloin kirkko tuhoutui myrskyssä. Samalla paikalle rakennettiin tasavartinen ristikirkko ja se valmistui vuonna 1729. Tämä kirkko oli samoilla sijoillaan talveen 1869–1870 saakka, jolloin se purettiin ja siirrettiin Anttolaan lahjoituksena juuri perustetulle kappeliseurakunnalle.

Vanha pitäjänkeskus oli syntynyt kiviaidalla ympäröidyn kirkkomaan ja vanhan kirkon tuntumaan seurakunnan maalle. Siellä sijaitsivat myös ensimmäiset julkiset rakennukset, kuten köyhäintupa ja krouvi, myöhemmin myös pitäjäntupa, käräjätalo, kievari, kirkon kymmenysaitta ja viljamakasiini. Sinne kerääntyi väki sunnuntaisin kirkonmenojen jälkeen kuulumisia vaihtamaan ja kauppaa käymään. Siellä pidettiin myös syksyiset palvelusväen pestuumarkkinat. Kirkkomaan aidan vieressä aukeava torin tapainen alue mahdollisti väen kokoontumiset. Tämä edellä kuvailtu, ehkä jo keskiajalta peräisin oleva keskus siirtyi siis uuden kivikirkon myötä pohjoisemmaksi, Joroisiin menevän tien varteen.

Juvan kivikirkko uutenavuotena 2018. Kuva: Sirkka Pylkkänen.

Uutta kivikirkkoa rakennettiin vuosien 1856 ja 1863 välillä. Syntysanat uuden kirkon tarpeellisuudesta lausuttiin kuitenkin jo vuonna 1830 silloisen kirkkoherran toimesta. Vanhaa kirkko pidettiin liian huonokuntoisena ja lisäksi se oli ahdas. Juvan seurakunta oli maantieteellisestikin laaja ja 10 000 paremmalla puolella oleva asukasluku asetti tiettyjä vaatimuksia kirkon koolle. Kirkonrakennushankkeen laittaminen alulle oli pitkä prosessi ja sisälsi useita vaiheita koskien rakennuspaikkaa, rakennuksen muotoa ja kokoa, materiaalia, piirustuksia, suunnitelmia ja rakennuttajia, mutta vihdoin oli kaikki valmista uuden pyhätön rakentamiselle. Juvan Vehmaan kartanon isäntä Georg Grotenfelt lupautui rakentamaan kirkon uusien piirustusten mukaan ja urakkasopimus allekirjoitettiin 11.10.1856.

Urakoitsija Grotenfelt ei ollut työssään yksin. Hänen lisäkseen työmaalla ahkeroivat Juvan kirkkoherra Magnus Erik Alopaeus, joka jo suunnitteluvaiheessa piti yhteyttä lääninarkkitehteihin ja Intendentin konttoriin ja työn alkaessa hoiti kirjeenvaihtoa kirkon suunnitelleen arkkitehti Carl Albert Edelfeltin kanssa, milloin tämä oli toisella paikkakunnalla hoitamassa muita virkatehtäviä. Juvan kirkon rakennusvaiheen alkaessa Edelfelt oli juuri siirtynyt Helsingistä Intendentin konttorista Hämeenlinnaan Hämeen läänin arkkitehdiksi.

Samaan aikaan Juvan kivikirkon rakentamisen kanssa valmistui Helsinki-Hämeenlinna -rautatie, Suomessa ensimmäinen laatuaan, ja tämän rataosuuden asemarakennukset olivat Edelfeltin suunnittelemia. Rakennustyömaalla toimi myös pohjalaiseen kirkonrakentajasukuun kuulunut Erkki Kuorikoski vastaavana rakennusmestarina. Ei myöskään sovi unohtaa suurta joukkoa muurareita, timpureita, puuseppiä, seppiä, lasimestaria, maalareita, kuormanajajia ja apumiehenä toimineita Vehmaan kartanon torppareita. Lisäksi pitäjänkokous oli asettanut pitäjän miehistä koostuvan rakennuskomitean valvomaan rakentamista ja tämä tapahtui erillisissä katselmuksissa, joita tehtiin yhteensä neljä kappaletta.

Kirkon rakentamiseen meni muun muassa 1040 kuutiosyltä lohkottuja kiviä perustuksiin ja seiniin, 332 neliökyynärää hakattuja kiviä ulkorappusiin ja kynnyskiviin ja 130 000 rautapoltettua tiiltä. Lisäksi meni tynnyreittäin kalkkia, muuraushiekkaa, palkkeja, parruja, pilareita, lautaa, rimoja, nauloja, lattarautaa ja rautalevyä kirkon kattamiseen. Suuri osa tarvittavista materiaaleista, kuten kivet, kalkki ja puutavara tulivat Grotenfeltin oman Vehmaan kartanon mailta.

Kivikirkon virallinen vihkiminen tapahtui 3. syyskuuta vuonna 1863. Sen jälkeen vanhan kirkko jäi lopullisesti käytöstä ja siirrettiin vuonna 1870 Anttolaan juuri perustetun kappeliseurakunnan kirkoksi. Kivikirkko on saanut vihkimisensä jälkeen muutamia lisäyksiä irtaimistoon, muun muassa urut vuonna 1875. Urut on uusittu vuosina 1957 ja 2003.

Vuonna 1889 Ida Amanda Nykopp, Juvan entisen kirkkoherra Carl Gustaf Nykoppin tytär ja hänen puolisonsa Porvoon piispa Carl Henrik Alopaeus lahjoittivat kirkkoon Alexandra Fråsterus-Såltinin maalaaman alttaritaulun. Kivikirkon kellot on valettu vuosina 1738 ja 1772 ja peräisin Juvan vanhasta puukirkosta. Kivikirkon vihkimisen yhteydessä vihittiin käyttöön myös uusi hautausmaa. Historiansa aikana kirkko on läpikäynyt myös useita kunnostustöitä.

Kivikirkon sankarihautausmaan patsaat suunnitteli alun perin Ilmari Wirkkala. Graniittipatsaiden toteutuksesta vastasi hänen poikansa Tapio Wirkkala.

Teksti: Kirsi Vertainen

Lähteet

Vertainen, Kirsi 2013. Juvan kivikirkko. Juvan seurakunta.