Abraham Poppius (1793–1866), ”runoilijapastori”, työskenteli Juvan seurakunnassa kappalaisena vuosina 1833–1866. Poppius oli virkansa puolesta paikallinen merkkimies, mutta hänen toiminnallaan oli myös laajempaa merkitystä varsinkin kansallisen heräämisen alkuaikoina 1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla.

Poppius syntyi Juvalla Partalan kartanossa ja oli vanhempiensa luutnantti Johan Poppiuksen ja Catharina Elisabet Cygnaeuksen vanhin lapsi. Abraham sai myöhemmin kuusi sisarusta, joista viisi eli aikuisikään. Koulunkäynti Porvoon kymnaasissa vuosina 1810–1812 tutustutti hänet muun muassa Anders Johan Sjögreniin, iittiläisen pitäjänsuutarin poikaan, ja molemmat jatkoivat opintojaan Turussa vuonna 1813. Sjögrenissa herännyt halu ryhtyä tutkimaan suomalaisia muinaisrunoja tarttui myös Poppiukseen ja molemmat nuorukaiset keräsivät tahoillaan ensimmäiset runonsa ylioppilaskeväänään 1813.

Kiinnostus kansanrunoutta, murteita ja tapoja kohtaan ei ollut pelkästään henkilökohtaista, vaan nuorten miesten toiminnassa konkretisoituivat monet ajan aatevirtaukset. Suomessa elettiin kansallisromantiikan aikaa. Suomeen nämä keskieurooppalaista alkuperää olevat ajatukset tulivat Ruotsin välityksellä ja suodattuivat täällä omaksi suomalaiseksi romantiikaksi, liikkeeksi, joka vaikutti vahvasti erityisesti Turussa, silloisessa yliopistokaupungissa. Poppiuksen ja Sjögrenin lisäksi suomalaiseen ydinjoukkoon kuuluivat muun muassa Poppiuksen lapsuudenystävä Juvalta, Isopappilan poika Carl Axel Gottlund (1796–1875), ja Adolf Ivar Arwidsson (1791–1858). Poppiuksen saavutusten tarkastelu on haasteellista, sillä useat hänen työnsä, niin kerätyt kansanrunot, kuin omat kirjoitelmat ovat joutuneet kadoksiin.

Turusta Poppiuksen tie vei Uppsalaan opiskelemaan vuonna 1816. Opintojen eteneminen oli vaivalloista, mutta lopulta hän suoritti pappistutkinnon. Opintojen katkelmallisuudesta huolimatta Uppsalan aika oli Poppiuksen kohdalla luovuudessaan rikasta ja hänen 1810-luvun lopussa ja 1820-luvun alussa laatimansa runot ovat jättäneet hänen nimensä suomalaisen kirjallisuuden historiaan. Uppsalasta Poppius siirtyi Viipuriin vuonna 1825 vankilasaarnaajan virkaan ja Viipurista vuonna 1833 kotipaikkakunnalleen Juvalle saatuaan viran toisena kappalaisena.

Huttulan pappila vuodelta 1915. Valokuvakopio Juvan kotiseutuarkisto.

Juvalla Poppiuksesta tuli ensimmäinen kappalainen muuttoa seuranneena vuonna. Ensimmäiset runsaat 20 vuotta hän asui Juvalla Ryhälän pappilassa ja siirtyi sieltä 1850-luvun lopussa Huttulan pappilaan, jossa vietti viimeiset vuotensa. Huttulan pappila olikin samalla harjanteella lapsuudenkoti Partalan kanssa. Juvan vuosina Poppius kirjoitti harvakseltaan runoja ja teki myös historiantutkimusta kappalaisen työnsä ohessa. Hän toimi muutaman vuoden myös kirkkoherran viransijaisena 1840-luvun puolivälissä ja kirjoitti myös pitäjänkokouksen pöytäkirjan suomeksi noihin aikoihin eli kauan ennen kuin sitä virallisesti vaadittiin.

Viimeisinä vuosinaan Poppius sairasteli, mutta sai myös vaimon rinnalleen avioiduttuaan emännöitsijänsä Wilhelmiina Rytkösen kanssa. Yksi erikoisimmista harrastuksista oli elättikarhun pitäminen pappilan pihassa.

Poppiuksesta muistuttaa Juvan vanhalla hautausmaalla Eliel Saarisen suunnittelema, Ruskealan valkoisesta marmorista valmistettu hautamuistomerkki. Sen pystytti Savo-Karjalainen osakunta vuonna 1902.

Teksti: Kirsi Vertainen

Piirroskuva on kopio Abraham Poppiuksen muotokuvasta. Kopio Juvan museon kokoelmissa. Kuva: Johanna Kuusisto.

Lähteet

Poppiuksesta

Bergholm, A.H. 1899. Abraham Poppius. Elämänkerta ja Runot. Suomi. Kirjoituksia isänmaallisista aineista. Kolmas jakso. 17 Osa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Vertainen, Kirsi – Ruohonen, Juha 2019. Abraham Poppius ja kadonneen käsikirjoituksen arvoitus. Teoksessa Juvan Partala. Juvan kunta.

Muistomerkistä

Turunen, Matti 2011. Vaikuttajia, järjestöjä ja politiikkaa. Juvan kunnanvaltuusto 100 vuotta. Juvan kunta. Hämeenlinna.

Abraham Poppius 1793–1866

Abraham Poppius
1793–1866