Juvan kirkonkylän itäpuolella aukeaa harjanteinen peltomaisema Savonlinnaan vievän valtatie 14 molemmin puolin. Alue kuuluu Männynmäen kylään ja sitä rajaa eteläisellä puolella omakotitaloasutus ja pohjoisella Kuhalampeen rajoittuva teollisuusalue ja hoivapalvelujen keskittymä.

Männynmäki on kuitenkin muutakin kuin taajamarakentamisen väliin puristuksiin jäänyt peltoalue. Harjun maisemaa voi hyvin kuvata kulttuurimaisemaksi, sillä se on syntynyt vuosisataisen viljelyn ja asumisen tuloksena. Aluetta on viljelty todennäköisesti jo rautakauden loppupuolella 1200-luvulla.
Maisemassa voi edelleen hahmottaa ne elämisen edellytykset, jotka houkuttivat puoleensa ensimmäisiä pysyviä asukkaita, kaskeajia ja eränkävijöitä Laatokan ympäristöstä. Varhaista viljelijää kiinnosti alueen topografia, sillä moreeniharjanteet sopivat hyvin viljelyyn ja läheiset Jukajärvi, Salajärvi ja Kuhalampi tarjosivat särvintä.

Kuvassa näkyy Männynmäen aluetta lintuperspektiivistä keväällä 2019. Etualalla mutkittelee vanha tielinja ja viistosti kuvan poikki kulkee 1950-luvun pikatie. Kuvan alareunassa Tirrolan vuonna 1919 valmistunut kunnalliskoti ja kuvan keskellä Partalan kartano peltojensa ympäröimänä.
Kuva: Juha Ruohonen.

Maisemasta voi tunnistaa myös Hämeenlinnaa ja Olavinlinnaa yhdistäneen vanhan valtatien, Suuren Savontien linjaukset. Valtatie mahdollisti vaatimattomasta luonteestaan huolimatta yhteydet Etelä-Suomen väkirikkaille alueille ja rannikkokaupunkeihin. Tien varren taloista oli hyvät liikenneyhteydet ja ne olivat yksi syy siihen, että 1400-luvulla harjanteella toimi Partalan nimismiestalo ja 1500-luvulla nimismiestalossa kuninkaankartano.
Tien varrelle Männynmäelle muodostui myös kartanokulttuurin keskittymä 1700-luvun lopussa ja se kukoisti 1800-luvun puoliväliin. Männynmäellä olivat molemmat kappalaisen pappilat, Ryhälä (perustettu 1680-luvulla) ja Huttula (perustettu 1694) ja kartanot Tirrola sekä edellä mainittu Partala. Rakennuskanta on vaihtunut Männynmäellä moneen kertaan, mutta kartanokulttuurin jäljet ovat edelleen näkyvissä tonttien ja pihapiirien sijoittumisena. Ainoastaan Ryhälän pappila on kadonnut maisemasta, sillä se siirrettiin 1820-luvun lopussa Laurkankaan tien varteen.

Kuvassa Juvan pitäjän keskustaa ja Männynmäkeä vuoden 1777 rekognosointikartassa. Vasemmalla on Juvan vanha kirkko kirkkomaan ympäröimänä ja niiden pohjoispuolella pitäjäntupa ja käräjätalo. Pappila on Jukajärven rannassa ja oikealla Männynmäellä Tirrola, Ryhälän pappila ja Partala. Huttulan pappila jää kartan alareunan ulkopuolelle.
Situations Charta öfver Jockas Kyrcko by, Landsvägen till Taipall by och teraignen. Finska rekognoceringsverket, Krigarkivet, Riksarkivet, Tukholma.

Kartanokulttuurin synty oli Savossa sidoksissa Ruotsin ruotujakoisen armeijaan, sillä upseerit olivat sijoitettuna joukko-osastonsa kanssa samalle paikkakunnalle ja useat kartanot olivat Savossa armeijan upseeriston hallussa. Upseeristoa asui myös puustelleissa eli virkataloissa. Osa kartanoista oli siviilivirkamiehistön ja papiston hallussa. Sen sijaan eteläisessä Suomessa kartanoita omistanut aateli oli Savossa kartanon omistajina vähemmistöä.

Juvalla kartanoita hallinnut ruotsinkielinen säätyläistö erottui tavallisesta rahvaasta paitsi kielensä, myös pukeutumisensa, ruoka- ja juomakulttuurinsa, puutarhojensa ja rakennuskulttuurinsa suhteen. Säätyläistö seurusteli tiiviisti keskenään ja sosiaalinen elämä oli varsin vilkasta sekä oman paikkakunnan herrasväen, että naapuripitäjien kesken. Eniten oltiin tekemisissä lähinaapureiden kanssa ja Männynmäen sosieteetti visiteerasi sekä naapurikartanoissa, että läheisessä kirkkoherran pappilassa. Männynmäellä oli myös torppia, sillä siellä missä oli kartanoita, oli myös kartanoita ylläpitäviä torppia. Torpparilaitos mahdollisti kartanoissa vietetyn aineellisesti vauraan elämän.

Kartanokulttuuri kuihtui 1800-luvun puolivälin yhteiskunnallisissa muutoksissa. Männynmäen kartanot Tirrola ja Partala siirtyivät omistajavaihdoksien jälkeen Juvan kunnan omistukseen. Vuonna 1913 kunta osti Tirrolan valtatie 14 pohjoispuolelta ja vuonna 1919 Partalan tien eteläpuolelta. Tirrolan punakattoinen ja valkoiseksi maalattu rakennus valmistui kunnalliskodiksi vuonna 1919 ja on nykyään tyhjennetty sisäilmaongelmien vuoksi.

Partalan kartanon päärakennus on mahdollisesti 1800-luvun puolivälistä muun rakennuskannan ollessa pääosin 1800- ja 1900-lukujen taitteesta. Kunta viljeli Tirrolan ja Partalan maita yhteisviljelyksessä tuottaen kunnan laitoksiin leipäviljaa. Suurimmillaan alueen viljelys oli 1940-luvun alussa peltoalan kivutessa yli 70 hehtaarin.

Suurimpia muutoksia alueen maisemaan toi Savonlinna–Juva -pikatien rakentaminen alueen halki 1950-luvun lopussa. Tie korvasi keskiajalta saakka käytössä olleen tielinjan ja puhkoi harjanteen. Tilat Tirrola ja Partala, jotka olivat ennen olleet tien samalla puolella, jäivät nyt pikatien vastakkaisille puolille.

Kunnan maanviljely ja karjatalous loppui harjanteella vuonna 1970 ja nykyään aktiiviviljelyksessä on reilut 20 hehtaaria luomuviljeltyä hehtaaria Partalan kartanon ympärillä.

Männynmäen maisemaa ei ole mikään taho virallisesti arvioinut valtakunnallisesti tai maakunnallisesti arvokkaaksi, mutta se ansaitsee tulla huomioiduksi. Kaikki alueen arvot eivät ehkä näy ensi vilkaisulla ja vaativat hieman historiantuntemusta avautuakseen. Joka tapauksessa alue lukeutuu pitäjän vanhimpiin viljelyalueisiin ja Partala ympäristöineen on yksi parhaiten säilyneistä sisämaan kuninkaankartanoalueista.

Teksti: Kirsi Vertainen

Lähteet

Männynmäen alueesta

Vertainen, Kirsi – Ruohonen Juha 2019. Juvan Partala. Juvan kunta.

Savolaisista kartanoista

Grotenfelt, Nils Gustav 1995. Hovi Savossa. WSOY. Porvoo.
Räsänen, Riitta 2008. Asukkaat ja asutuskuva. Sääty-yhteiskunnan perintö – kartanot Savossa. Teoksessa Savo ja sen kansa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1192. Tiede. Savon historia VII. Tampere.
Åström, Anna-Maria 1993. Sockenboarne. Herrgårdskultur i Savolax 1790–1850. Folklivssturdier XIX. Folkkultursarkivet. Svenska litteratursällskapet I Finland. Helsingfors.

Männynmäen kulttuurimaisema