Saarijärven pohjoispuolella, aivan Mikkelin rajan tuntumassa, sijaitsee Remojärven Kappelinpelto. Paikasta on jo 1800-luvulla talletettu perimätietoa, jonka mukaan siellä olisi muinoin ollut vanha hautausmaa ja kappelirakennus. Kirkkorakennus on tunnettu vain paikannimen ja muistitiedon kautta, sillä siitä ei ole säilynyt lainkaan kirjoitettuja tietoja. Hautausmaana Kappelinpelto on varmasti toiminut, sillä alueelta on aikojen saatossa hiekkaa otettaessa tullut esille runsaasti ihmisluita.
Tulkinnat Kappelinpellon kirkosta ovat vaihdelleet suuresti. Vanhastaan paikkaa on pidetty muun muassa jäännöksenä ortodoksisen kirkon toiminnasta alueella ennen Pähkinäsaaren rauhaa 1323. Tämän perusteella paikalla olisi ollut ortodoksinen kappeli. Toisaalta paikalla on ajateltu olleen Juvan ensimmäinen kirkko, joka olisi perustettu heti sen jälkeen, kun Savilahden pogostan tai kihlakunnan liittäminen hallinnollisesti Ruotsin valtakuntaan ja kirkollisesti roomalaiskatolisen kirkon yhteyteen oli virallisesti 1300-luvulla tapahtunut. Erään tulkinnan mukaan vasta myöhemmin, vuonna 1442, olisi kirkollinen keskus siirtynyt nykyiseen ympäristöönsä nykyiseen kirkonkylään. Vaikka näihin tulkintoihin saattaa yhä törmätä eri kirjoituksissa, yksityiskohtia voidaan pitää selkeästi vanhentuneina, sillä ne eivät perustu tutkittuun tietoon.
Koska asiakirjalähteitä Kappelinpellosta ei ole säilynyt, on paikkaa käsitteleviä lisätietoja voitu saada vain arkeologisten tutkimusten kautta. Ensimmäisen kerran paikkaa tutkittiin parin viikon kaivauksin jo 1970-luvun alkupuolella. Tuolloin arkeologi Matti Huurteen johtamissa tutkimuksissa alueelta löydettiin laaja kalmisto eli hautausmaa. Kaivaustutkimukset olivat kestoltaan lyhyitä ja koeluonteisia. Perimätiedon tuntemaa kappelia ei 1970-luvun tutkimusten yhteydessä ryhdytty lainkaan etsimään ja tutkitut alueet olivat muutoinkin melko pieniä. Uusia arkeologisia tutkimuksia Kappelinpellolla tehtiin vajaan kahden kuukauden ajan vuosina 2007 ja 2008 Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Savon rahaston tuella. Vuonna 2016 alueelta löytyi lomarakennustöiden myötä hautoja, joiden tutkimuksia tehtiin noin viikon ajan niin kutsuttuina pelastuskaivauksina. Näitä 2000-luvun tutkimuksia johti tämän kirjoittaja. Tutkimuskaivauksilla pyrittiin selvittämään kalmiston laajuutta ja ikää sekä paikantamaan perimätiedon tuntema kappelirakennuksen paikka. Vaikka tutkitut alueet eivät taaskaan olleet kovin laajoja, löydettiin paikalta muutamia kymmeniä ruumishautoja sekä saatiin esille aiemmin tuntemattoman rakennuksen kivijalkaa.
Todennäköinen kappelin kivijalka oli maan sisässä säilynyt vain osittain. Rakennus oli ollut etelänpuoleiselta sivultaan kokonaisuudessaan noin 8 m pitkä. Kirkollisen rakennuksen puolesta puhuu se, että hautauksia tavattiin runsaasti rakennuksen kivijalan sisäpuolelta. Kirkko onkin usein ollut suosituin hautapaikka. Tutkimusalueelta löytyi myös runsaasti palopatinan peitossa olleita kookkaita rautanauloja, joten vaikuttaa siltä, että rakennus olisi tuhoutunut tulipalossa. Hautausmaa oli mahdollisesti ollut käytössä jonkin aikaa vielä palon jälkeenkin, sillä monien hautojen täyttömaasta tavattiin noen- ja hiilensekaista hiekkaa.
Kappelinpellolta tutkitut haudat olivat täysin esineettömiä, sisältäen ainoastaan lähes näkymättömiin lahonnutta luuta sekä hammaskiillettä. Paremmin säilyneitä vainajien luita saatiin esille vuoden 2016 tutkimuksissa kivijalan länsipuolelta. Havaintojen perusteella vainajia on haudattu sekä lauta- että ruuhiarkuissa, mutta todennäköisesti myös ilman arkkua. Hautakuoppien pienen koon ja tunnistettujen hampaiden perusteella suuri osa haudatuista on ollut lapsia. Lapsikuolleisuus olikin vuosisatoja sitten ollut huomattava ja vain noin puolet syntyneistä saavutti aikuisiän. Mitään ajoittavia löytöjä tai muita esineitä ei kaivauksissa ole tullut esiin. Hautojen esineettömyys viittaakin selvästi kristilliseen aikaan. Irtolöytönä maasta löytyi pronssinen vaatehakanen sekä heikkokuntoinen, osin sulanut raha, joka ajoittuu mahdollisesti 1400-luvun loppuun tai 1500-luvun alkuun. Pintalöytönä kaivausalueen ulkopuolelta löydettiin myös 1600-luvun alkupuolelle ajoittuva kuparikolikko.
Kalmiston käyttöaikaa on löytöjen lähes kokonaan puuttuessa ollut vaikea määrittää. Paikka on saatettu ottaa käyttöön jo keskiajalla, mutta luista ja hiilistä tehtyjen radiohiiliajoitusten perusteella paikalle olisi haudattu vielä 1600-luvullakin. Hautaustapa ja hautojen esineettömyys viittaa keskiajan loppupuolelle, arkkujen käyttö on puolestaan tunnusomaista uudelle ajalle. Hautojen kokonaislukumäärä ei ole tiedossa, mutta karkeasti arvioiden paikalle on voitu haudata 100–200 vainajaa. Haudatut ovat varmasti olleet lähialueen asukkaita.
Uuden tulkinnan perusteella Kappelinpellolla olisi ollut keskiajalta uuden ajan alkuun, lähinnä 1400-luvulta ainakin 1600-luvun puoliväliin asti kristillinen hautausmaa. Kappelin rakentamisajankohtaa ei ole voitu varmentaa, mutta tällainen olisi paikalle pystytetty viimeistään 1500-luvun kuluessa. Se on tuhoutunut tulipalossa jo ennen kuin hautaaminen paikalle on lopetettu. Kohteen ajoitusta ja sen keskeistä merkitystä voidaan perustella myös Remojärven sijainnilla sekä kylän pitkällä asutushistorialla. Maantieteellisesti kylä on sijainnut juuri puolivälissä matkaa sekä Juvan kirkonkylää että Mikkeliä nähden. Historiallinen Suuri Savontie on mennyt läheltä, ja vakiintunut talvitien linjaus aivan Kappelinpellon sivuitse on ollut käytössä 1900-luvun alkuun asti. Lisäksi 1500-luvulla asiakirjalähteisiin ilmestyessään Remojärvi on Juvan suurin seutukylä, joten tarve hautausmaalle ja kappelille on ollut huomattava.
Tuoreista havainnoista huolimatta Remojärven Kappelinpellolla riittäisi tutkittavaa. Esimerkiksi vain pientä osaa Kappelinpellon alueesta on toistaiseksi arkeologisesti tutkittu. Uusilla menetelmillä myös aiemmin kaivetusta aineistosta olisi mahdollista saada runsaasti lisää tietoa. Esimerkiksi hyvin säilyneiden luiden osalta isotooppi- ja muinais-DNA-tutkimukset ovat mahdollisia, mikäli haluttaisiin selvittää esimerkiksi paikalle haudattujen vainajien alkuperää.
Artikkelikuvassa on Remojärven kappelin kivijalkaa kaivettuna osittain esiin vuonna 2008. Oikealla pilkottaa ”viinikellariksi” tulkittua rakennetta, joka lienee myöhemmän säilytyskuopan kiveystä.
Teksti: FT Juha Ruohonen
Lähteet
- Huurre, Matti 1992. Remojärven kappelin jäljillä. Teoksessa Juvemmalle. Juva 550 vuotta. Toim. Leena Orro. Juvan kunta ja Juvan seurakunta. Gummerus Oy. s. 20–22
- Poppius, Liisa 1957. Juvan esihistoria ja vaiheet seurakunnan perustamisesta Uudenkaupungin rauhaan. Teoksesssa Juvan historia. Juvan seurakunta ja kunta. Pieksämäki.
- Ruohonen, Juha 2013. Remojärven Kappelinpelto. Teoksessa Juvan kivikirkko. Vertainen, Kirsi. Juvan seurakunta. s. 9-12.
- Ruohonen, Juha 2008. Uutta ja vanhaa Juvan Remojärven Kappelinpellolta. Hiisi 1/2008. s. 3-7.
Julkaistu alun perin: 7.7.2026