Maivalan metsätyömies on folk-henkinen kappale, jonka Pekka Perätalo on sanoittanut lapsuudenmuistojensa perusteella. Kimmo Rintakoski on säveltänyt kappaleen ja esittää sen tallenteella. Laulun metsätyömies Urho Härkönen asuin Maivalassa ainakin 1960-luvulla ja teki metsätöitä laajalla alueella. Palkkapussin saavuttua viihde saattoi viedä mennessään.
Juvalaissyntyinen Anja Härkönen teki elämäntyönsä Puumalassa ravintolapäällikkönä ja harrastajateatterin monitaitoisena vaikuttajana. Härkönen oli kouluttautunut harrastajateatteriohjaajaksi useilla eri kursseilla. Hän on Jalkapuuteatterin perustajia ja Puumalan kulttuurilautakunnan pitkäaikainen jäsen. Juvalla Härkönen ohjasi Härkälän ja Koikkalan kylän näytelmäpiirejä 90-luvulta 2000-luvun alkuun. Anja Härkönen sai Puumalan kulttuuripalkinnon vuonna 1988 ja 2014. Hänelle on annettu sekä Työväen Näyttämöiden Liiton että Suomen Harrastajateatteriliiton hopeinen ja kultainen ansiomerkki.
Hilda Hotti (1879 - 1958) oli juvalaisista unissasaarnaajista arvostetuin, arvatenkin sekä hyvien saarnojen että ajoittaisten kävelysaarnojen vuoksi, joiden kautta hän henkilökohtaisesti lähestyi kuulijoitaan. Unissasaarnaajan tilaisuus muistutti usein jumalanpalvelusta. Voimakkaimmillaan Etelä-Juvalle painottunut herätysliike oli vuosina 1918-1921, mutta Hotti jatkoi saarnojen pitämistä kuolemaansa asti vuoteen 1958.
Hilduriksi nimetty rakennus Juvantien ja valtatie 14 kulmauksessa on Juvan kirkonkylän viimeisiä puutaloja. Talo valmistui vuonna 1909 Tohtorilaksi eli kunnanlääkärin virka-asunnoksi. Sittemmin talossa on ollut muun muassa hammaslääkärin vastaanotto, kunnan nuorisotoimisto, käsityökeskus Taito Shop, Leader-toimiston työpiste ja Juvan käsityöläisten toimipaikka. Talosta käytetty nimitys Hilduri vakiintui käyttöön 1980-luvun alussa. Hildur Nuutinen oli kunnassa pitkään toimineen kunnanlääkäri Joel Nuutisen puoliso.
Abraham Poppius (1793–1866), ”runoilijapastori”, työskenteli Juvan seurakunnassa kappalaisena vuosina 1833–1866. Poppius oli virkansa puolesta paikallinen merkkimies, mutta hänen toiminnallaan oli myös laajempaa merkitystä varsinkin kansallisen heräämisen alkuaikoina 1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla.
Haluatko tietää, mitä Juvan lehti kirjoitti päivänä jona synnyit? Mikä juvalaisyhtye on julkaissut livelevyn Berliinin-keikastaan? Oletko sinäkin 1700-luvulla eläneen Petteri Pöyhösen jälkipolvea? Mikä on Juvan kirjaston vanhin kirja? Tällaisiin kysymyksiin Juvan kotiseutukokoelma tarjoaa vastauksia.
Noin 200 vuotta sitten, kesällä 1817, teki nuori ylioppilas Kaarle Akseli Gottlund ensimmäisen matkansa Keski-Skandinavian suomalaismetsiin. Päiväkirjoihinsa hän kuvasi metsäsuomalaisten elämäntapoja ja elinolosuhteita sekä kirjoitti muistiin heidän käyttämäänsä suomen kieltä, runoja ja tarinoita. Hän taltioi myös suomalaissukujen sukupuita usein aina ensimmäisestä Suomesta saapuneesta esi-isästä tai –äidistä alkaen.
Nuoren, vasta 21-vuotiaan tutkimusmatkaajan mieli löysi usein vertauskohtia tutkimuskohteisiin hänen omasta elämästään, myös lapsuutensa Juvalta.
Juvalaissyntyinen Einar Schadewitz oli yksi niistä 191:sta, jotka palkittiin jatkosodan ansioistaan Mannerheim-ristillä, arvokkaimmalla sotatoimista myönnettävällä kunniamerkillä. Hän oli ritari nro 110.
Stedingkin vallit rakennettiin ns. Kustaan sodan aikana 1700-luvun lopulla Savon prikaatin komentajan eversti Curt von Stedingkin johdolla. Venäjän sotavoimat olivat silloin Puumalan ja Vekaran salmen takana Ruotsin ja Venäjän rajan jakaessa naapurikunnat Rantasalmen, Sulkavan ja Puumalan kahtia. Vallit olivat puolustusvarustus Juvan kirkonkylän ja Savon tien suojaksi. Savon prikaatin komentaja Stedingk eli mielenkiintoisen ja kansainvälisen elämän. Stedingkille myönsivät korkeita arvomerkkejä hänen pitkän elämänsä aikana Ruotsi, Ranska, Yhdysvallat, Venäjä ja Preussi.