Carl Axel Gottlund
Kaarle Akseli Gottlund eli vuosina 1796-1875. Hän oli ensimmäisiä maamme kansanperinteen kerääjiä. Hän keräsi Juvalta niin runoja, lauluja, satuja ja loitsuja vuosina 1815-1816. Merkittävän työn hän teki myös Ruotsin ja Norjan suomalaismetsien perinteen kerääjänä ja kielellisen identiteetin nostajana.
Gottlund oli renessanssi-ihminen. Hän oli kiinnostunut niin kansanperinteestä, kansanlauluista, musiikista, tansseista, kasveista kuin kielestä. Suomen kielen tutkiminen oli hänen elämäntyönsä. Hän julkaisia tieteellisen tutkimuksensa Otavan ensimmäisen osan jo vuonna 1828 suomen kielellä. Hänen ajatuksensa ihmisen kielellisistä oikeuksista on edelleen ajankohtainen ja moderni: jokaisella on oikeus käyttää omaa kieltään ja murrettaan. Se on myös Gottlund-runokilpailun pohja.
Gottlund-runokilpailu
Gottlund-runokilpailun teemat on haettu väljästi Carl Axel Gottlundin elämästä. Hänen kansanrunojen keruun merkittävä piirre oli sensuroimattomuus. Hän tallensi myös eroottiset runot toisin kuin monet seuraajansa. Kilpailun järjestäjinä ja tuomaristossa toimivat ensimmäisenä vuonna Leena Orro, lehtori Marja-Liisa Happonen ja kirjastonjohtaja Päivi Lehmusvuori.

Eroottiset runot ja lemmenlaulut
Ensimmäisen Gottlund-runokilpailun teemaksi valittiin Eroottiset runot ja lemmenlaulut. Kilpailun suosio yllätti. Peräti 52 osanottajaa eri puolilta Suomea postitti runonsa Juvan matkailutoimelle. Kussakin kuoressa oli 1-3 runoa. Leena Orro kuvasi säesaalista seuraavasti: ”Runoista ainakin kaksi kolmasosaa oli naisten kirjoittamia, mutta mukaan mahtui miehiäkin. Selkeä jaottelu, mikä oli lemmenlaulu ja mikä eroottinen runo oli vaikeaa. Eroottinen puoli kiinnosti hieman enemmän, paljolti siihen liittyi huumoriakin. Mitään rivouksia ei ollut mukana. Runoista useimmat olivat riimittömiä, mitallisia oli vain vähän.”
Voittajarunot julkistettiin Gottlund-viikolla Juvan Partalan kuninkaankartanossa, jossa Kaarle Akseli Gottlund on asunut ja aloittanut runonkeruunsa. Kilvan raati myös esitti runot.
Kilpailun piäpalkinto on Gottlund-pysti, jonka on veistänyt juvalainen taiteilija Kari Kärkkäinen. Se on kiertopalkinto, jonka jalustaan kiinnitetään vuosittain voittajan nimi. Muistoksi kaikille kolmelle palkitulle jäi puinen kuksa.
Gottlund-runokilpailu 2014
Teema eroottiset runot ja lemmenlaulut
I palkinto Sari Maanhalla: Laulu kasteen ja madon nostattamiseksi
II palkinto Markku Huhta: Paino nousoo, Älä kerro äireelle, Namistelua
III palkinto Reijo Cederlöf: Kun kosketukseni suli sinuun, Sinun luusi lävistää minut
Gottlund-runokilpailun 1. sija 2014
Sari Maanhalla
Laulu kasteen ja madon nostattamiseksi
Tule mahlanaika
tule kostea kaiku
kiihkeä kipuna
polttavainen haluvimma
nouse märkäinen tihku
valu puroisena
valu noroisena
neidontuoksu alarouhiolla.
Mahlan ikiaikainen laulu
kerkiävä kevätneste,
hämäräisen yöttömän yön
mesikastehetki,
sykkii kukkurainen umppu,
virtaa läikkylähde,
kopeloinen kaltiokumpu
pojan tulla, kastaa koittaa.
Tule villi metsän prinssi,
tule himoinen olento
neito sulle mettä keittää
kiimauumenkammiossa
halulumpareen kolossa.
Kokkeile hyväistä lientä
sua varten kehrättyä
sirpakan sulovettä.
Tule poikamieli
tule miehen varsi
likka sulle järven laittaa
kuulaan pyyntiapajan
melamiehen pimppilammen
soman lutakon vetisen
jonka viertä lipsutella
mätäsmännän hännällä.
Lupsutellaan kimppatuumin
universumin vesille
yhteisellä rytmillä
huumakuontaloveneellä,
panokomppilaukassa,
himoihmiskimppuna
kuohuu hengen kiihkorumpu
sama sävellaji raikaa.
Riennä virma toukotonko
nouse juonteikas koittoponsi
sykkivä hupitammukka
kohoa hetteen keralle
kykenevä härkämalikka
kultatukka on otillaan,
panotunnoissa parhaimmillaan
oottavaisen valmiina.
Tuoksuu mahlatuokkonen
suloisen makiana
illan hämyn soitimella.
Sylipaini, ihoilo
rantakallion laella,
varrekas vattupassi
ponnekas kutuparru
riemurakoon solahtaa.
Kaartuu selänkaariholvi,
tuoreen uuman vavahdus,
pakaralihan pakina.
Painu jäntevä karhunluinen
kuumaan luomupörröloveen,
kiihdytä kiihkohöylä
juo kosmoksen kastevettä
ammenna pohjukasta asti.
Ole kuin kotonasi,
mutta elä liian siivosti,
ota eestä, ota takkaa
mouhellasi neitoa soita,
lirputa sormellasi
kainokohan luota siitä
himonappulasta viritä
painuessas luonnon koittoon.
Pauhatkoon lemmentenho
kiehuva myskinen vaski
tihkuvainen pihkakäärme,
häpylän eränkävijä.
Ole hyvin hurja
ole hullu pystypäin,
työnny urho toukomaille
täytä impi piripintaan.
Louhi rietas lihasauva
söpösopukasta nuohoa
komiana koiperra
sylimylttynä syvälle
liiku letkein lemmenlantein
varmana lutukkaa unnuta,
hulluna souda huopaa
ulapalle hunajamaidon.
Gottlund-runokilpailu 2.sija 2014
Markku Huhta
Paino nousoo
Akkaanleheres sanottihin
notta säännöllinen seksi
pitää kilot kuris.
Mulla tuloo koko aijaan
painua lisää vaikka
emännän kans touhutahan
kellon tarkuurella.
Jouluna ja juhannuksena.
Gottlund-runokilpailu 2.sija 2014
Markku Huhta
Älä kerro äireelle
Miästen vessas se jo
vilikuuli sillä silimällä.
Paaritiskillä koitti
nojata mua päin,
kysyy saako tariota
sateenkaaren färisen rinksun.
Ku se laittoo mulle
lentopusun nii mun
mittani tuli täytöhön.
Menin sen tyä ja sanoon
notta minen oo sellaanen.
Minen rupia jurvalaasen kans.
Gottlund-runokilpailu 2. sija 2014
Markku Huhta
Namistelua
Tykkääsikkö
jos kuarruttaasin
sun suklaalla
ja nualisin puhtahaksi?
Ainaki minä
tykkääsin.
Jonsei olis
riapeetesta.
Gottlund-runokilpailu 3. sija 2014
Reijo Cederlöf
Kun kosketukseni suli sinuun
rikoit leukani suudelmalla
putosi lattiaan ja särkyi
luulen sydämenikin vaihtaneen paikkaa
en tarvitse sitä
hetkeen
sinun pumpatessa minuun elämää
lonkkaluusi sopii käteeni
paina itsesi minuun
painosi saa minut painottomaksi
leijun vierelläsi
katson silmiesi tuulta
ja olen poissa
sinussa
luikertele luissani kuin veri suonissa
kahlitsemme toisemme
ilman rautoja
hehkuvina
sulamme kiinni
enkä enää tartu mihinkään
samalla tavalla
kuin ennen
Gottlund-runokilpailu 3. sija 2014
Reijo Cederlöf
Sinun luusi lävistää minut
Sinun luusi lävistää minut ja tiedän olevani kanssasi samaa veistosta
meidän raadellut ihomme
yhdistyneet haavamme
tummat verhot heiluivat
tuuli komensi rakastamaan
sinun karhea kätesi
minun sileät haavani
kaksi luurankoa makaamassa luissaan
kaksi riisuttua ihmistä imemässä toisiaan
kuin vain sinä voit kosketaa
enkä muista eläneeni
ilman sitä
on kuin kevyt paino kulkisi ihokarvoilla
nostaen ne pystyyn
ihmettelemään
miten teet sen
sillä ei ole väliä
jatka
näisssä aisteissa syntyy hymyjä
tässä tilassa kuolee suruja
jatka
huohota korvaani rakkautta
että voisin olla kuuro
suutele huuliini rakkautta
että voisin huutaa
anna minulle ääneni
jolla kertoa itselleni
ole tässä
nauti tästä