Anja Härkönen (1942 – 2023) – Juvan kulttuurisivut

Tulosta

Komedia Edistys - Puhtia Puhkulaan — Komedia Edistys – Puhtia Puhkulaan kuului Koikkalan näytelmäpiirin ohjelmistoon vuonna 1996. Anja Härkösen ohjaamassa näytelmässä Sorja maalaistyttö Malviina (Päivi Ikonen) ja nuori maisteri Markus Tatti (Tuomo Hämäläinen) näyttivät turisteille, kuinka alkukantaiset suomalaiset ovat juhlineet häitään.
Kuva: Kari Vepsäläinen

Anja Härkönen syntyi 27.10.1942 Juvalla Maivalan kylässä pienviljelijäperheen kuusilapsiseen katraaseen. Perhe muutti Maaralan kylään Pälpänsalmelle, kun Anja oli 6-vuotias. Avioliitto vei nuoren naisen 1960-luvun puolivälissä Puumalaan, jossa hän siitä eteenpäin asui perheineen. Härkönen työskenteli Puumalassa mm. leirintäalueen hoitajana ja toimi 20 vuotta pidettynä ja arvostettuna emäntänä ravintola Virranhovissa. Työstään Härkönen joutui jäämään sairaseläkkeelle vuonna 1993.

Harrastajateatteri oli Anja Härkösen suuri intohimo ja rakkaus. Teatterikärpänen puri Härköstä 1960-luvulla, jolloin puumalalaiset teatterinharrastajat näyttelivät milloin omana ryhmänään, milloin kansalaisopiston piirinä tai Veneseuran näytelmäryhmänä. Yrjö Sutinen ohjaajana oli tärkeä teatterivaikuttaja. 1978 kuusi innokasta teatterintekijää piti teatteriyhdistyksen perustavan kokouksen ravintolan kabinetissa. Yksi perustajajäsenistä oli Anja Härkönen.

Anja Härkönen toimi Jalkapuuteatteri ry:n puheenjohtajana ja ohjaaja-näyttelijänä. Jalkapuuteatteri on sen perustamisesta lähtien valmistanut vuosittain vähintään yhden kokoillan näytelmän sekä useita pienimuotoisia runo-, laulu- ja sketsiesityksiä erilaisiin tilaisuuksiin. Teatterin kantavana ajatuksena on ollut viedä teatteria sinne missä ihmiset ovat. Ryhmä on esiintynyt kapakoissa, leirintäalueilla, vanhainkodeissa, kirjastossa ja jopa vankilassa. Esityksiä on ollut syntymäpäivillä, häissä, hirvipeijaisissa, läksiäisissä, pikkujouluissa ja avajaisissa. Oman kesäteatterin ryhmä rakensi Puumalan rantaraitille käyttönsä vuonna 2007. Vuonna 2010 teatteri sai oman näyttämön myös talvitoimintaansa varten entisen verotoimiston tiloissa. Etelä-Savon taidepalkinnon ryhmä sai vuonna 2003.

Härkälän näytelmäpiiri sai pelkästään kehuja vuonna 1996 esittämästään ja Anja Härkösen ohjaamasta farssista Omenoita, sano Puskavuori. Farssissa Puskavuoren poika Urtta (Erkki Laitinen) joutuu selliin, koska häntä epäillään äitinsä murhasta. Kuulustelut hoiti kutitteleva naiskonstaapeli, neiti Nomey-Nomey (Liisa Puttonen).
Kuva: Kari Vepsäläinen

Ohjaajana Anja Härkönen kouluttautui 70- ja 80-luvulla omalla kustannuksellaan Suomen Harrastajateatteriliiton, Tampereen Yliopiston draamastudion ja Teatterikorkeakoulun kursseilla. Jalkapuuteatterin ohjelmisto oli kunnianhimoista ja monipuolista. Ryhmä ei ole sortunut kassamagneettien metsästykseen, vaan on tehnyt esityksiä, joilla on ollut sanottavaa. Ryhmän valikoimaan on kuulunut suomalaisia klassikoita, kantaesityksiä ja nykynäytelmiä. Ohjelmistosta mainittakoon Arto Paasilinnan ”Jäniksen vuosi” (1988), Cervantesin ”Don Quijote” (1991), Reko Lundanin ”Aina joku eksyy” (2000) sekä Maria Jotunin ”Sitä sopii sanoa rakkaudeksi”, joka niitti mainetta ja kunniaa Mikkelin Työväen näyttämöpäivillä 1986. Esityksen oli ohjannut Jarmo Siltaoja. Jalkapuu ylsi Työväen näyttämöpäiville myös vuonna 2003.

Härkösen ansiosta kymmenet harrastajat pääsivät kokeilemaan siipiään näyttämöillä ja saivat kasvattavia kokemuksia ja esiintymistaitoja. Ohjaajana hän oli ihmislukutaitoinen, kannustava ja halusi uskoa hyvään. Toisen asemaan asettuminen oli hänen vahvuuksiaan. Persoonana hän oli älykäs, räiskyvä ja värikäs. Monet teatterilaiset ovat muistelleet lämmöllä hänen kanssaan käymiään keskusteluja.

Juvalaisia teatteriharrastajia Anja Härkönen ohjasi Koikkalassa 1992-1999 ja Härkälässä vuosina 1994-2004 kansalaisopiston ryhminä. Koikkalan näytelmäpiirin kantavina voimina ovat olleet mm. Tuomo Hämäläinen, Albin Kettunen, Anneli Varjus ja Lasse Mahlberg. Härkälän tähtinä on nähty mm. Irene Ruotsalainen, Erkki Laitinen ja Alba Tervonen. Anja Härkönen on ohjannut myös esityksiä Sulkahatut -ryhmälle ja Lava ja laari -ryhmälle. Anja Härkönen on juvalaisissa ohjauksissaan tulkinnut maaseudun ja suomalaisuuden kipukohtia huumorin keinoin, myös valta ja kunnallinen päätöksenteko ovat olleet teemoina. Härkönen ohjasi viimeisen juvalaisnäytelmän, Härkälän näytelmäpiirin Paljon onnea vaan, vuonna 2004.

Anja Härkönen oli Suomen Harrastajateatteriohjaajaliiton ja Mikkelin läänin harrastajateatteriyhdistyksen perustajajäsen. Viimeksi mainitun puheenjohtajana hän toimi kolme ensimmäistä vuotta. Härkönen toimi Puumalan kunnan kulttuurilautakunnan varapuheenjohtajana ja sivistyslautakunnan puheenjohtajana ja varapuheenjohtajana. Hän on myös ollut Puumalan teatteriasiamies.

Maiju Lassilan kirjoittaman Mimmi Paavaliinan Koikkalan näytelmäpiiri harjoitteli lukuvuonna 1993-1994. Ensi-iltansa se sai Juvan Jukolassa toukokuun lopussa 1994. Komediaa esitettiin useita kertoja, muun muassa kyläjuhlilla. Nimiroolissa nähtiin Anneli Varjus, ja esityksen ohjasi Anja Härkönen.
Kuva: Kari Vepsäläinen

Härkönen halusi jakaa ohjaajanlahjansa muiden kanssa. ”Jos lahja on annettu, niin se pitää laittaa käyttöön niin kauan kuin voi. Ja jos sillä saa jonkun onnelliseksi tai jonkun saa ajattelemaan asioista uudella tavalla tai jos se uusi tapa vaikka jotain lähimmäistä voisi auttaakin, niin hyvä niin silloin sillä on tarkoitus”, hän pohti Ylen haastattelussa. (Lähde: ohjelmat.yle.fi/akuutti, 2010)

Jalkapuuteatteri teki merkittävän kulttuuriteon musiikkinäytelmällään Kylvösiemenet, joka näyteltiin lähes aina täysille katsomoille kesällä 2011. Anja Härkönen ohjasi noin neljääkymmentä näyttelijää, joista noin puolet saapui Helsingin seudun Puumala-seurasta. 1800-luvulle sijoittuva tarina ja sävellys on Tellervo Waltherin käsialaa. Musiikin sovituksesta ja ohjauksesta vastasi Michael Möbius. Näytelmää esitettiin myös Helsingissä.

Härkösen 2010-luvun ohjauksiin Jalkapuuteatterissa kuuluivat Me tulemme taas -hupailu tutun musiikin siivittämänä kesällä 2012 ja kesäisen päivän tarina Hunttolan Matti vuonna 2013. Matti Siukola huolehti musiikista. Talvikaudella 2012-2013 palvelukeskuksissa ja kirjastossa kierrettiin laajennetun Tiernapojat-esityksen kanssa. Kesällä 2014 Härkönen sairastui vakavasti, mutta ehti saada kesäteatterin ohjaustyönsä, Vanhan hamsterin hotelli -komedian, kenraaliharjoituksiin asti. Esitykset toteutuivat silti teatteriryhmän voimin. Seuraavana kesänä, 2015, hän ohjasi vielä Ulvovan myllärin Jalkapuuteatteriin. Sen jälkeen Jalkapuuteatteri on jatkanut eteenpäin uusin kantavin voimin. Puumalan kunnan kulttuuripalkinto luovutettiin Härköselle vuonna 2014.

Anja Härkösen sanoin: ”Teatteri auttaa pitämään korvien välin kohdallaan ja jaksamaan sairauksien kanssa.”

Kesäteatteriohjausten ohella Härkösen töihin on kuulunut mm. Eino Leinon tuotantoa sisältävä tilaustyö 60-vuotisjuhliin ja Papinpellon palvelutalon päivätoiminnan Mahdoton ratkaista -projekti.

Varsinaisen teatterityön ohella Härkönen ohjasi kansalaisopistossa Talviomenat-runoryhmää 2010-luvun alkuvuosina. Ohjelmaan kuului mm. Eila Tikkasen kirjoittama Seitsemän kuolemansyntiä -runokooste. Ryhmä kiersi esiintymässä palvelutaloilla ja kirjastoissa yleisöä koskettavan ohjelmansa kanssa.

Talviomenat -runoryhmä. Kuva: Anja Härkösen arkisto.

Ohjaukset Juvalla

Koikkalan näytelmäpiiri

Liisa Heiskanen: Diplomaattimaalaiset, 1993.
Maiju Lassila: Mimmi Paavaliina, 1994.
Liisa Heiskanen: Auringonpilkkuja, 1995.
Edward Redlinski: Puhtia Puhkulaan 1996.
Aapeli: Siunattu hulluus, 1997.
Agapetus: Hilman päivät, 1998.
Minna Canth: Roinilan talossa, 1999.

Härkälän näytelmäpiiri

Matti-Juhani Karila: Saavuthan keinumaan, 1995.
Kustila, Heikki: Omenoita sano Puskavuori, 1996.
Heikki Luoma: Akkaralli, 1997.
Brian Friel: Amerikantädin rakkaudet, 1998.
Markku Hattula: Maksettu rakkaus, 1999.
Marita Kärkkäinen: Hallittu munaus, 2000.
Jukka Itkonen ja Sirkka-Anneli Martikainen: Norsun muna, 2001.
Opri, 2002 (20-vuotisnäytelmä).
Malja uudelle elämälle, 2003.
Paljon onnea vaan, 2004.

Lava ja laari -ryhmä

Esko Puttonen: ECU-sampo, 1996.
William Rose-Jorma Kairimo: Viiden tähden keikka, 1997.

Sulkahatut–ryhmä

Esko Puttonen: Haikara eksyy, 1996.

Teksti: Päivi Lehmusvuori ja Kata Kähärä
Päivittänyt Piia J. Häkkinen 2023