Juvan seurakunnan pitkäaikainen kanttori Jari Piikki edisti seurakunnan musiikkielämää hyvin laaja-alaisesti. Hän johti kuoroja, sävelsi ja konsertoi uruilla niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Juvan kirkon torni sai toimia myös tähtitornina Tähtitieteellinen yhdistys Ursan aktiiviselle jäsenelle. Piikki tunnettiin myös taitavana valokuvaajana ja Juvan kamerakerhon aktiivina.
JET-ryhmä perustettiin syksyllä 1999. Ryhmään kuului neljä eri-ikäistä naista, joiden tarkoituksena on tehdä teatteria Raamatun pohjalta. He halusivat osoittaa, että Raamattu on yllättävän nykyaikainen kirja, eikä ihminen ole muuttunut vuosituhansien kuluessa. Ryhmä teki pienimuotoista intiimiteatteria. He halusivat tuoda teatterin ihmisten keskuuteen, paikkoihin, jotka eivät ole tyypillisiä esityspaikkoja. Ryhmä teki kaksi esitystä vuosina 2000-2001.
Juvan alueelta on kerätty monenlaisia outoja tapauksia ja kummitustarinoita. Myös kyläkirjoissa mainitaan "peljättäviä paikkoja", tunnetuimpana Surmakivet. Pirun kanssakin kerrotaan juvalaisten tehneen sopimuksia. Entä mikä oli tulikettu?
Juvan pitkän historian ajalta on pystytetty useita muistomerkkejä. Monet niistä liittyvät sotiin ja yhteenottoihin, kuten 1500-luvun lopun Nuijasodan muistoksi pystytetyt muistomerkit, 1700-luvun lopulla Kustaa III:n sotaan liittyvä Stedingkin muistokivi ja Kirkkopuiston muistomerkit. Myös juvalainen olympiavoittaja Kalevi Hämäläinen on saanut oman patsaansa, ja juvalaiset runonlaulajat muistokivensä.
Sukujen alkuperää ja yhteyksiä voidaan selvittää DNA-tutkimuksen avulla. Vuonna 2024 käynnistetään Juvan sukujen alkuperää ja yhteyksiä selvittävä DNA-projekti, jossa yhdistyvät geneettinen tieto, perinteinen sukututkimus ja nimistötutkimus. Tarkoituksena on toteuttaa pilottihanke paikkakunnalta ja saada tätä kautta edistettyä laajemmin isälinjaista DNA-tutkimusta niin Savossa kuin koko Suomessakin.
Juvan Sarkasvuoren kalliomaalauksia on kolmessa kohdassa rantakallioissa Sarkaslammen kupeessa. Maalaamisen aikaan tuhansia vuosia sitten lampi on ollut vielä osa Saimaata. Kuvat on ajoitettu vuosien 3700 - 3000 eaa välille. Sarkasvuoren kalliomaalauksissa on erotettavissa selvimmin hirvikuvio. Juvalla on kalliomaalauksia myös Syysjärven Papinsängyllä, Enkelinpesällä ja mahdollisesti Hepo-ojalla Pihlajasaaressa.
Juvan naisten kansallispuvussa on raidallinen hame, jonka raitojen värit ovat punainen, musta, keltainen ja sininen. Yläosaksi valkoisen pellavapaidan päälle puetaan yksinkertainen musta liivi. Koru on joko Etelä-Savon kansallispuvun solki tai Mäntyharjun riipus. Juvan kansallispuvun suunnitteli paikallinen toimikunta 1970-luvulla Museoviraston asiantuntijan avustuksella. Puvun ensiesittely tapahtui kotiseutujuhlassa vuonna 1978.
Juvalla Koikkalanmyllyn lähellä, Ruokojärven niemessä, kohoaa joukko komeita siirtolohkareita, joita katsoessaan muinaiset ihmiset ovat ehkä nähneet joukon haltijoita, jotka vaiti tuijottavat kulkijaa. Suurin on yli kymmenmetrinen. Lohkareet on nimetty Kirkkokiviksi, ja niitä pidetään vanhana uhripaikkana, jossa metsästäjät ja kalastajat ovat suorittaneet riittejään.
Arkkitehti Carl Albert Edelfeltin suunnittelema Juvan kivikirkko vihittiin käyttöön vuonna 1863. Alussa sen ympärillä ei ollut juurikaan muita rakennuksia, sillä vanha pitäjänkeskus oli syntynyt edellisen kirkon ympärille. Sen paikasta nykyään muistuttaa Juvan vanha hautausmaa.
Juva on yksi harvoja keskiaikaisia seurakuntia, joiden perustamisajankohta on tiedossa. Seurakunnan perustamisesta, sen ehdoista ja paikalla olleista henkilöistä on merkinnät asiakirjassa, joka on säilynyt kopiona niin sanotussa Turun mustassa kirjassa. Asiakirja on päivätty 19. tammikuuta eli Pyhän Henrikin kuolinpäivän aattona vuonna 1442.