Juvan Sarkasvuoren kalliomaalauksia on kolmessa kohdassa rantakallioissa Sarkaslammen kupeessa. Maalaamisen aikaan tuhansia vuosia sitten lampi on ollut vielä osa Saimaata. Kuvat on ajoitettu vuosien 3700 – 3000 eaa välille. Sarkasvuoren kalliomaalauksissa on erotettavissa selvimmin hirvikuvio. Juvalla on kalliomaalauksia myös Syysjärven Papinsängyllä, Enkelinpesällä ja mahdollisesti Hepo-ojalla Pihlajasaaressa.
Juvan naisten kansallispuvussa on raidallinen hame, jonka raitojen värit ovat punainen, musta, keltainen ja sininen. Yläosaksi valkoisen pellavapaidan päälle puetaan yksinkertainen musta liivi. Koru on joko Etelä-Savon kansallispuvun solki tai Mäntyharjun riipus. Juvan kansallispuvun suunnitteli paikallinen toimikunta 1970-luvulla Museoviraston asiantuntijan avustuksella. Puvun ensiesittely tapahtui kotiseutujuhlassa vuonna 1978.
Juvalla Koikkalanmyllyn lähellä, Ruokojärven niemessä, kohoaa joukko komeita siirtolohkareita, joita katsoessaan muinaiset ihmiset ovat ehkä nähneet joukon haltijoita, jotka vaiti tuijottavat kulkijaa. Suurin on yli kymmenmetrinen. Lohkareet on nimetty Kirkkokiviksi, ja niitä pidetään vanhana uhripaikkana, jossa metsästäjät ja kalastajat ovat suorittaneet riittejään.
Arkkitehti Carl Albert Edelfeltin suunnittelema Juvan kivikirkko vihittiin käyttöön vuonna 1863. Alussa sen ympärillä ei ollut juurikaan muita rakennuksia, sillä vanha pitäjänkeskus oli syntynyt edellisen kirkon ympärille. Sen paikasta nykyään muistuttaa Juvan vanha hautausmaa.
Juvalainen kulttuurielämä on ollut aina vilkasta. Historian lehdet kertovat, että meillä on osattu kokoontua yhteen milloin minkäkinlaisen kulttuuririennon syystä: Marraspijot, Näkymätön yö, Lampaan polskat, pääsiäisajan Passio-konsertti, Rokit, luennot, Ruskarainat, Kesäkarkelot… lista ei näihin lopu. Näitä Juvan kulttuurisivuja suunnitellessa minulle heitettiin idea: kirjoittaisitko hieman ylös, miltä juvalainen kulttuuriskene näyttää tällä hetkellä? …
Juva on yksi harvoja keskiaikaisia seurakuntia, joiden perustamisajankohta on tiedossa. Seurakunnan perustamisesta, sen ehdoista ja paikalla olleista henkilöistä on merkinnät asiakirjassa, joka on säilynyt kopiona niin sanotussa Turun mustassa kirjassa. Asiakirja on päivätty 19. tammikuuta eli Pyhän Henrikin kuolinpäivän aattona vuonna 1442.
Juvan kunta on myöntänyt kulttuuripalkintoja vuodesta 1988. Myöntämisperusteena ovat olleet alusta lähtien kulttuuritoiminnassa ansioituneen tai nuoren lupaavan kyvyn palkitsemiseminen. Vuonna 2003 kulttuuripalkinnon myöntämisperusteita muutettiin siten, että jatkossa palkinto voidaan myöntää myös kulttuuritoiminnassa ansioituneille juvalaisille ryhmille.
Kesällä 1949 perustettiin Kärppä-vartio Vuorenmaalla, ja Juvan partioveikot Nevaintakana 1951. Nykyään Juvan partiolaiset ovat yhä Juvan partioveikkoja. Partioveikkojen toimintaa alkuvuosikymmeninä olivat leiritoiminta, partiotaitokilpailut, urheilukilpailut, suunnistus ja toimintakilpailut. Myös Lapissa on vaellettu Hammerfestia myöten. Leirejä on vuosittain. Lisäksi on partiolaisten perheillekin sopivia tapahtumia, keräyksiä ja partiokalentereiden myyntiä joulun alla. Partiolaisten käytössä on Koikkalassa sijaitseva partiomökki. Varsinaiset ryhmätapaamiset järjestetään usein partiokololla Katinhännäntiellä.
Juvan puhaltajat -orkesterilla on 1970-luvulta jatkuneella taipaleella riittänyt esiintymisiä Juvan tapahtumien lisäksi lähikaupungeissa ja ulkomaillakin. Risto Lammen aikanaan perustama orkesteri on pieni ja sosiaalinen yhteisö, joka nauttii soitosta ja yhdessä olosta. Orkesterista on ponnahtanut soittajia myös musiikin ammattilaisiksi.
Juvan Partalan historiallisen kuninkaankartanon pellolta löytyi arkeologisten tutkimusten yhteydessä 2016 koristeellinen ristiriipus. Kyse on valamalla valmistetusta ja toiselta puolelta yksityiskohtaisesti koristellusta metallirististä. Ristin läheltä löytynyt pronssinen veitsenkahva on ajoitettavissa 1200-luvulle tai 1300-luvun alkuun. Myös Juvan risti voitaneen ajoittaa samaan aikakauteen. Yleiseltä olemukseltaan kyse on ristiretkiajan savokarjalaisesta korusta.
